KAKSI MAATA

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
29.10.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Käärmeet ja niiden monet merkitykset ovat olleet teema unissani. Vaikka jotkut sekoavat täysin käärmeistä ja näkevät ne huonona enteenä, niin ei ole ollut aina. Monissa kulttuureissa käärmeet ovat parantumisen ja transformaation merkki. Hopi-intiaanit pitivät käärmettä hedelmällisyyden merkkinä, ja Suuren Jumalattaren näkee usein kuvattuna käärmeiden kanssa, kun ne ovat uudestisyntymisen merkki. Muut kulttuurit uskovat, että käärmeet ovat napanuora, joka sitoo ihmiset Maahan. On todella mielenkiintoista, että useimmat organisoidut uskonnot näkevät käärmeen pahuuden merkkinä, ja kun nämä uskonnot ottivat vallan, myös yhteytemme Maahan katkesi.

Haluaisin jakaa kanssasi unikommunikoinnin, jonka sain ja jossa oli käärmeitä. Tunnen, että nuo viestit ovat tärkeitä. Vie ne sydänkeskuksesi kautta ja tunne niiden merkitys sinulle.

Olin valtavassa huoneessa ja kävelin korkeimman aspektini kanssa. Näin käärmeen nurkassa, ja se muni kaksi munaa. Poimimme nuo munat ja laitoimme huoneen keskelle. Sitten menimme huvimajaan, jonka ympärillä oli upeita kukkia, ja katselimme munia huoneen keskellä. Ei mennyt kauankaan, kun ne alkoivat kuoriutua, ja niistä paljastui kuplia, joiden tiesin vaistomaisesti symboloivan kahta Maata. Katselin, kun ne kumpikin täyttyi ihmisistä ja energiasta.

Vasemmanpuolinen ryhmä oli sieluja, jotka pystyivät työskentelemään yhdessä ja antamaan ja vastaanottamaan yhtä paljon. Tässä ryhmässä oli paljon luomista ja iloa. He yksinkertaisesti hehkuivat.

Oikeanpuolinen ryhmä näytti kurjalta. He eivät kyenneet näkemään, että he pidättelivät itseään ja muita. Tämä ryhmä vaikutti jumiutuneelta – he jumittivat ajattelu-, toiminta- ja tuntemistavoissaan. Kysyin, voisinko mennä tuohon kuplaan auttamaan. Minulla oli lääkepaketteja, ja ajattelin, että ne voisivat auttaa ihmisiä. Korkein aspektini hymyili tietävästi minulle ja antoi luvan.

Menin tuohon kuplaan, kosketin erästä miestä ja minut vietiin välittömästi hänen todellisuuteensa. Se oli armottoman kilpailun maailma. Hän näki vain ihmisiä, jotka yrittävät vahingoittaa häntä, ja hän päätti tehdä sen heille ensin. Katsoin lääkepakettejani ja tiesin, ettei mikään voisia auttaa tässä. Yritin puhua hänelle, mutta se kaikui kuuroille korville, ja lähdin pois.

Sitten törmäsin naiseen, joka oli niin täynnä surua, että hänen kyyneleensä olisivat voineet aiheuttaa tulvan. Kun kosketin häntä, näin hänen maailmansa. Hänellä oli syvä usko, että ihmiskunta oli tuomittu ja että valtaosa ihmisistä oli julmia ja pahoja. Tämän uskomuksen vuoksi hän löysi asioita, jotka vahvistivat sen uudestaan ja uudestaan. Hän uppoutui tarinoihin eläinten ja lasten rääkkäyksestä, rikoksista, kidutuksesta ja törkeistä epäoikeudenmukaisuuksista. Hän ei nähnyt muuta tietä. Annoin hänelle Toivo-lääkepaketin, mutta hänen kyyneleensä huuhtoivat sen pois. Tiesin, etten voisi tehdä mitään muuta, joten lähdin pois.

Katselin ympärille ja näin naisen, jolla oli uskomaton valo, jota hän antoi muille. Hän tuntui erilaiselta kuin muut, ja olin hyvin toiveikas siinä, että voisin auttaa häntä. Mutta kun kosketin häntä, oivalsin, että vaikka hän pystyi tuomaan sisään suurta valoa, hän oli kyvytön rakastamaan itseään tarpeeksi pitääkseen siitä yhtään. Tämän itserakkauden puutteen vuoksi hän veti puoleensa ihmisiä, jotka ottivat hänet itsestäänselvyytenä, ihmisiä jotka käyttivät hyväkseen hänen hyvää luontoaan ja ottivat mielellään kaiken, mitä hän oli halukas antamaan. Annoin hänelle lääkepaketin, jossa luki Itserakkaus, mutta sitten katselin, kun hän antoi senkin pois. Tiesin, että siihen saakka kunnes hän päätti olevansa kaiken sen arvoinen, mitä hän on antanut pois, hän oli kyvytön muuttamaan tilannettaan.

Sitten näin toisen miehen, ja kun menin hänen luokseen ja kosketin häntä, näin hänenkin maailmansa. Hän oli niin täynnä epäluottamusta ja vihaa, että se kohdistui ihmisiin, asioihin, hallitukseen, terveydenhuoltojärjestelmään – oikeastaan kaikkeen. Hänellä oli niin kiire suojautuessaan niiltä ja soittaessaan hälytyskelloa, ettei hän nähnyt jaloissaan olevia kahleita, ja ne pitivät hänet vankina todellisuudessa, josta hän yritti epätoivoisesti varoittaa kaikkia. Yritin antaa hänelle lääkepaketin, jossa luki Selkeys, mutta hän ei luottanut minuun tarpeeksi ottaakseen sen.

Tässä kohtaa olin uupunut. Ymmärsin, että oli vähän, mitä voisin tehdä. Heidän havaintotapansa oli saanut heidät silmukkaan. He eivät voineet nähdä ohi surustaan, tuskastaan, murheestaan tai kyvyttömyydestään antaa anteeksi. Saatoin myös nähdä joissain koskettamissani ihmisissä, kuka olin ennen. Muistin ne vuodet, jolloin olin täynnä surua kaikesta maailman tuskasta, minua pidettiin itsestäänselvyytenä ja inhosin itseäni syvästi. Muistin myös olleeni sellainen, joka huusi varoitusta, ja miten se sinkosi minut masennukseen ja ahdistukseen, joka oli musertavaa.

Lähdin tuosta kuplasta väsyneenä ja vähän epätoivoisena. Menin istumaan korkeimman aspektini kanssa, joka sanoo: ”Et voi tehdä mitään. Sinun täytyy hyväksyä valinnat, joita joku tekee. Jos jatkat, sinulla on vaarana jäädä jumiin tuohon luomukseen, ja sitten pystyt tekemään hyvin vähän.” Tiesin hänen olevan oikeassa. Tiesin, miten helppoa oli jäädä kiinni noihin tarinoihin.

Kun katsoin noita kahta kuplaa, ne eivät näyttäneet yhtään erilaisilta – ne oli kumpikin täynnä samaa kauneutta, potentiaalia ja luomista. Kuitenkin kunkin ihmisen uskomukset ja suodattimet muuttivat sitä, miltä tuo maailma näytti heille. Kysyin, miksi tuo vasemmanpuolinen ryhmä näytti olevan ja luovan eri tilassa. Hän vastasi yksinkertaisesti: ”He ymmärtävät, että he ovat oman todellisuutensa luojia.”

Melko pian huomasin, että oikeanpuolisessa kuplassa oli muutama ihminen, jotka olivat painautuneena sen pintaa vasten ja tuijottivat intensiivisesti toista kuplaa ja valoa, joka säteili hyvin kirkkaasti. Tuossa vasemmanpuolisessa kuplassa oli tunne yhteisöstä ja rakkaudesta itseä, toisiaan ja Maata kohtaan. Se tuntui puhtaalta potentiaalilta. Ihmiset eivät olleet täydellisiä, mutta he olivat valmiita muuttumaan ja poistamaan ohjelmointinsa.

Näin sitten kauniin asian: yksitellen ihmiset lähtivät oikeanpuolisesta kuplasta ja luiskahtivat vasemmanpuoliseen. Kun katselin innostuneena, oikeanpuolinen kupla pieneni ja pieneni.

Korkein aspektini tarttui käsivarteeni ja sanoi leveästi hymyillen: ”On melkein aika.”

Heräsin iloisena ja tunteeseen, että se toimii ja on toiminut, että säteilemme valoamme maailmaan.

Lähetän teille kaikille paljon rakkautta <3

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.