TARVE VALITA

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
13.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kuulin hiljattain tiimiltäni, että minun (meidän) täytyy valita. Osa rooliani on tuoda opetuksia ja ymmärrystä, joka soveltuu meille kaikille. Kuultuani, että meidän/minun täytyy valita, olin hämilläni. "Valita mitä?" kysyin, "minkä välillä?" En oikein ymmärtänyt, ja se kalvoi minua. Miten voin valita, kun en ymmärrä, missä rajoissa? Se teki minut hulluksi muutaman päivän, ja pyysin jatkuvasti näyttämään.

Lopulta näin unta, joka teki sen selväksi.

Löysin itseni tuijottamasta kahta polkua. Toinen johti viidakon pimeään yöhön – oli hyvin pimeää, kun kuunvalo ei juuri päässyt tiheiden lehvien läpi. Toinen polku johti kirkkaaseen kaupunkiin, jossa oli kristallisia rakennuksia. Se näytti hyvin kauniilta ja valoisalta.

Tiesin, minne silmäni halusivat mennä, mutten tiennyt, oliko se oikea polku. Niinpä ohitin pelkoni, avasin sydämeni ja tunsin sitä. Kaupunki loisti hyvin kirkkaana, mutta se tuntui kylmältä. Monin tavoin se tuntui kuolleelta – ei oikeasti elävältä, vaan melko keinotekoiselta. Vaikka viidakko näytti pahaenteiseltä ja vähän pelottavalta, se tuntui elävältä ja "suojaisalta".

Valitsin viidakon ja kävelin pimeyteen. En nähnyt juuri mitään, mutta saatoin nähdä luontokappaleiden pientä liikettä, kun ne kulkivat pimeyden turvin, saaden taukoa päivän kuumuudesta. Se oli täynnä elämää.

Minusta tuntui, että minua katseltiin, ja päätin istahtaa valtavan puun alle ja käperryin sen juuria vasten. Kun olin asettunut mukavasti, mies jolla oli maalatut kasvot ja heimoasu, lähestyi minua, piti kovaa ja pelottavaa ääntä ja irvisteli. En kuitenkaan jostain syystä pelännyt, vaan oli enemmänkin utelias.

Tunsin liikettä ympärilläni, ja kun katsoin alas kehoani, näin, että se oli käärmeiden peitossa. Ne liikkuivat ympäriinsä ja kietoutuivat minuun – tiesin, että ne olivat myrkyllisiä. En tiennyt, mitä tehdä, joten olin vain hyvin hiljaa paikallani. Juuri silloin tuo mies edessäni muuttuu jättimäiseksi käärmeeksi. Katsoin järkyttyneenä tätä valtavaa kyykäärmettä, joka oli valmiina ahmaisemaan minut.

Tunsin kaikki käärmeet ympäri kehoani, ja ne alkoivat purra minua toistuvasti. Tunsin puraisut, mutta se ei itse asiassa sattunut. Mieleni sinkoili tuhanteen suuntaan, kun yritin saada tolkkua siitä kaikesta.

Käärmemies tulee sitten lähemmäs ja sanoo: "Oletko valmis?" En tiennyt, mihin minun oli tarkoitus olla valmis. Katsoin taas kehoani ja panin nyt merkille alastomuuteni. Minulla oli puremajälkiä kaikkialla, ja ne olivat muuttumassa violetiksi, siniseksi ja punaiseksi. Ihoni oli venynyt uskomattomasti.

Käärmemies kysyi taas: "Oletko valmis?" Sanoin "kyllä" ja todella tarkoitin sitä, vaikkei minulla ollut aavistustakaan, mihin myönnyin. Tiesin vain, etten voinut jäädä sellaiseksi, kuin olin.

Hän laittoi energiapallon suuhuni, ja kun nielaisin sen, räjähdin ulos ihostani. Minustakin tuli käärme! Luikertelin sitä puuta ylös, jota vasten olin istunut, ja tunsin kiivetessä kaarnan vatsaani vasten. Menin oksalle, joka oli hylätyn kehoni ja käärmemiehen yläpuolella. Huomasin silloin, että hän oli muuttunut taas täysin ihmiseksi.

Menin oksan päähän ja pudottauduin maahan. Kun tein sen, minusta tuli taas nainen. Jalkani osuivat maahan, ja saatoin tuntea Maan. Tunsin viidakon ja miten se kuhisi elämää – ei minään sellaisena, mikä oli ulkopuolellani, vaan osa minua. Tunsin tuon yhteyden voiman ja ykseyden syöksyvän kehoni läpi. Se oli eheyttä ja synergiaa, jota en ollut koskaan ennen kokenut.

Mies tulee luokseni ja sanoo: "Tervetuloa kotiin."

Sitten heräsin, kehoni kihelmöi edelleen ja olin täynnä kysymyksiä. Aloin puhua korkeimman aspektini kanssa.

Kysyin, oliko valoa hehkunut kaupunki tekoälyaikajana. Hänen vastauksensa oli "kyllä", mutta hän selkeytti monien uskovan, että tekoälyaikana oli äärimmäisiä ja avoimia asioita, kuitenkin se on usein sellaista, mitä pidämme uutena ja uskomattomana parannuksena tai hyödyllisinä teknologioina.

Hän sanoo, että ne ovat teknologioita, jotka parantavat kehon, mutta eivät sydäntä. Jos parannus fokusoituu ainoastaan kehoon, se onnistuu irrottamaan ihmiset vielä lisää sisäisestä itsestään ja Maasta.

Hän sanoi, että monet parantavat syövän kehostaan sellaisella teknologialla, mutta tämä ei lopeta sitä käyttäytymistä, joka aiheutti syövän. He käyttävät edelleen myrkyllisiä kemikaaleja, jotka tuhoavat Maata ja kehoa, koska nyt vauriot keholle voidaan peruuttaa.

Hän selitti, että monet eivät valitsisi parantaa henki-, tunne- ja mentaalikehoaan, koska noiden sairauksien vaikutukset parannettaisiin vain kehosta. Se on samanlaista, kuin rattijuoppo joka kompuroi kotiin kolaroidun auton kanssa ja korjaa sen, ajattelematta asiaa sen enempää. Hänen käyttäytymisensä jatkuu, ja muille aiheutetut haitat lisääntyvät.

Valinta joka meidän täytyy tehdä, ei ole ainoastaan: tekoäly vai ei. Valinta on olla yhteydessä itseen ja Maahan tai irti niistä. Meidän täytyy tulla paikkaan, jossa todella TIEDÄMME sydämessämme, että me olemme Maa ja se on me. Ei ole erillisyyttä. Vain silloin pääsemme käsiksi koko itseemme.

Meidän täytyy parantaa koko itsemme, ja siihen sisältyy Maa. Voimme joko muuttaa riippuvuuteen liittyvän geeni-ilmentymisen/ekspression, jotta tekomme eivät voi enää vaikuttaa meihin, tai voimme tehdä työtä päästäksemme sen ytimeen, miksi tunnemme tarvetta turruttaa itsemme, ja todella parantua.

Kyse ei ole siitä, että kaikki parannusteknologiat ovat huonoja. Monille se mitä tulee tulevaisuudessa, on kuin pelastava enkeli. Voimme käyttää teknologioita auttamaan fyysisen puolemme parantamisessa, samalla kun parannamme mentaali-, tunne- ja henkitason. Kun parannamme kaikki sisäiset kerrokset, autamme myös Maata. Tällä tavalla kaikki mitä tulee, on uskomaton siunaus.

Kaikkien teknologioiden on mahdollista olla valtava häiriötekijä, joka vie meidät kauemmas itsestämme ja äidistämme, tai taivaan lahja joka johtaa suurempaan yhteyteen ja parantumiseen.

Kuten kaikissa asioissa, kyse on valinnasta. Mikään tästä ei ole mustavalkoista, ja sillä on mahdollisuus jakaa ihmiset lisää ja luoda vielä enemmän häiriötekijöitä. Totuus on, että jokaista asiaa on tunnettava ja arvioitava sydäntilan kautta, kun aikomus/tarkoitus on avain. Meitä pyydetään "tulemaan kotiin" ja yhdistymään Maahan täysin, ja valitsemaan se ja itsemme uudestaan ja uudestaan.

Lähettäen teille kaikille paljon rakkautta,

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.