KEHOMUISTOT
 
Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
21.4.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Viime aikoina on ollut vaikeaa löytää lineaarisia sanoja niille moniulotteisille kokemuksille, joista on tullut minulle uusi normaali. Näen ja tunnen KAIKEN, kaikki ja ei-mikään liittyy kaikkeen ja ei-mihinkään. Aina siitä lähtien kun kaikki kiinnikkeet ja identiteetit ovat transformoituneet ykseydeksi, minusta on tuntunut joskus lähes mahdottomalta edustaa yksilöllistä "minä olen" -aspektia lineaarisesti.
 
Minun ja KAIKKIEN muiden välillä ei ole muuta eroa kuin fyysisyys, jonka useimmat ihmiset hahmottavat edelleen erillisenä olentona, mitä se ei itse asiassa ole. Mikään ei ole erillään, KAIKKI kanssaluo pysyvästi, silloinkin kun vielä kannamme illuusiota erillisyydestä, henkilökohtaisesta saavuttamisesta, sankareista, uhri- ja pahantekijätarinoista jne. DNA kantaa KAIKKEA sisällä, KAIKKEEN pääsee käsiksi sisältä. Jokainen ulottuvuus ja kokemus (kanssa)luodaan sisältä – henkilökohtaisesti ja kollektiivisesti. Kaikki muutetaan sisältä. Mitään ja ketään ei voi muuttaa ulkopuolisessa maailmassamme. Korkeamman ulottuvuuden viisaudella ei ole mitään tekemistä ylöspäin menemisen kanssa – se liittyy kaikin tavoin sisäänpäin menemiseen. Omistaen KAIKEN luomisen ja kanssaluomisen.
 
DNA vain vahvistaa tiettyjä polttopisteitä, mikä tekee tästä ihmisastiasta todella hyvän tietyissä asioissa ja tehtävissä ja saa sen nauttimaan niistä enemmän kuin muista, kun taas toisilla yksilöllisillä aspekteilla on erilaiset polttopisteet. Täydellinen palapelinpala KAIKKEUDEN kokonaisorganismissa. Heräsin tänä aamuna hyvin kylmän yön jälkeen täällä erämaassa. Taas kerran oivallan, että luonnossa oleminen 24/7 nopeuttaa "minun" ihmisastiani vanhan lineaarisen ja rajoittavan läheisriippuvuusarkkitehtuurin purkamista. Pelkästään siksi, ettei ympärillä ole "tuttua lineaarista rakennetta", josta pitää kiinni. Se on todellinen ja tuskallinen fyysinen vapautuminen kaikesta, mitä tämä keho uskoi olevansa, mikä perustuu kehomuistoon solumuistissa ja antaa illuusion menneisyydestä ja tulevaisuudesta viitekohtana sen olemassaololle ja identiteetille.
 
Se päästää irti fyysisestä identiteetistä – siitä rajoittavasta häkistä, jossa tuo arkkitehtuuri piti sitä vankina. Valtava muisto ja fyysinen kiinnike samaistumisesta johonkin paikkaan kotina ja turvallisuudesta ihmisyhteisössä, jonka tunsin läheiseksi, oli jo vapautunut viime viikolla (tuon paikan minun tapauksessani ollessa Amsterdam) vasemmalta puoleltani, erityisesti lonkan ja polven välistä. Tunsin suurta surua, kun tämä kehomuistin aikakapseli lähti. Ja hyvin paljon suurempaa keveyttä sen jälkeen. Tunne, että sisäinen koti korvasi kiintymyksen ulkoiseen kotiin. Tuntuu siltä, että nämä fyysiset vapautukset muuttavat meillä gravitaatiota, kirjaimellisesti. Sen jälkeisinä päivinä minusta tuntui leijuvalta "läiskältä" ja minun oli vaikeaa navigoida tätä fyysistä kehoa. Kaikki tuntui erilaiselta. Minun täytyi todella totutella uuteen arkkitehtuuriin.
 
Tänä aamuna uusi suuri kimpale kehomuistia oli raivannut tiensä pintaan tullakseen ulos. Tällä kertaa oikealla puolella, tämäkin lonkan ja polven välissä. Olin taas 5-vuotias. Minusta tuntui hyvin yksinäiseltä ja surulliselta. Ymmärtämättä yhtään tätä ihmispeiliä. Sieluni ja lahjomattomuuteni olivat vielä erittäin voimakkaita tuolloin, vaikka fyysinen kehoni oli laitettu vanhaan rajoittavaan arkkitehtuuriin. Toin tänne palapelinpalan täysin erilaisesta maailmasta, joka perustuu ehdottomaan rakkauteen ja ykseyteen. Minulle oli hyvin selkeää jo varhain, miltä se tuntuisi ja näyttäisi, mutta fyysinen kehoni ja lineaarinen mieli joka tuli sen mukana ja johon oli ohjelmoitu erillisyys, epäluottamus ja puute, ei osannut tulkita tai kääntää tätä mallia oikein ihmiskielelle, ja tilanteen piti pysyä sellaisena monta, monta vuotta. Silloinkin kun aloin toteuttaa uusia tapoja yritysurallani ja alettuani kirjoittaa siitä, tunsin kerta toisensa jälkeen yksinäisyyttä ja ettei minua ymmärretä jossain, mikä oli hyvin luonnollista ja loogista minulle. Viha oli vakituinen seuralaiseni, yhdessä sen kalvavan kysymyksen kera, mitä helvettiä teen täällä. Tuntui skitsofreeniselta, kun sielu meni vastakkaiseen suuntaan kuin ihmisidentiteettini.
 
Mitä enemmän minut imettiin kaksinaisuuden ja erillisyyden ihmispeliin, sitä enemmän tästä skitsofreniasta tuli alitajuinen tunne, mikä sai minut tuntemaan, etten ole keskuksessani, tietämättä selkeää syytä. Sen piti pysyä sellaisena, kunnes heräsin ja muistin KAIKEN aina vain tietoisemmin. Mitä enemmän "epäehdollistin" energiakenttäni, sitä enemmän muistin. Saatoin nähdä totuuden suodattamattomin silmin. Aloin ymmärtää, että – lineaarisin termein – olin pitkällä edellä aikaani. Näin, että lineaarinen arkkitehtuuri jota kannoin edelleen, taisteli minua vastaan, eikä se halunnut lähteä ihmispelin sääntöjen ja dynamiikkojen tunnetulta mukavuusalueelta. Se yritti jatkuvasti huijata minut takaisin "normaaliin". Kunnes KAIKKEUS otti hallinnan, ja hyppäsin tuntemattomaan toisensa jälkeen. Romahtaen ja edistyen monta kertaa. Käyden läpi monia sielun pimeitä öitä ravistelemaan pois kaikkea, mikä ei ollut yksilöolemustani. Kunnes tapahtui identiteetin täydellinen kuolema energeettisesti. Sen mukana kaikki kiintymykset/kiinnikkeet (jotka ovat identiteettejä) olivat poissa. Ei ollut enää menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ei edes mitään halua. Ei ajatusta siitä, mitä huominen on. Oli lapsenomainen ihmetyksen, uteliaisuuden ja kunnioituksen tila. Vain tässä ja nyt sen kera, mitä on suoraan edessäni. Rakkaussuhde ja yhteys jokaiseen hetkeen, nähden sen kauneuden.
 
Kiitollisuus, leikkisyys ja yhteisyys ovat seuranani, ja KAIKKEUS ravitsee minua kaikella, mitä tarvitaan hetkestä toiseen. Se palapelinpala jonka minä toin, on aktivoitu, ja se kaikki kasvaa orgaanisesti ja luonnollisesti. On hyvin kaunista kokea ehdoton maailma. Tällä erää se on pieni leiri Arizonassa, mutta varmaan se laajenee ja kasvaa orgaanisesti. Käsi kädessä harmonisten ihmisten, luonnon, universumin ja KAIKKEUDEN kanssa. Kun me kaikki muistamme, että olemme KAIKKI, jokainen ainutlaatuisen ehdottoman jakavan olemuksemme kera, ainutlaatuisen palapelinpalamme kera, uutta peliä varten ykseydessä. Kun kaikki päästämme irti siitä vanhasta arkkitehtuurista, joka saneli puutteen, epäluottamuksen ja erillisyyden, alamme ruumiillistaa uuden, joka aktivoituu täydellisenä hetkenä. Nykyisessä nyt-hetkessäni fyysinen keho transformoi edelleen arkkitehtuurista rakennettaan. Jokaisen suuren muistikimpaleen vapautumisen myötä, tuntuu ja näkyy enemmän fyysistä keveyttä ja integroidaan lisää uutta orgaanista moniulotteista arkkitehtuuria ja kykyjä. Luontoäiti ja pieni organismimme ovat täydellisiä tilanpitäjiä meille kaikille täällä Vapaus-leirissä.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.