"MINÄN" KUOLEMA
Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
23.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tänä aamuna minä kuolin. Heräsin, ja jokin tuntui hyvin erilaiselta. Olin tyhjempi kuin koskaan ennen. Uskomattoman väsynyt. Surun tunnetta. Saatoin tuntea, että tämä oli jonkin loppuunsaattamista ja jonkin loppu.
Istuin ammeessa, katselin vaahtoa, kaikkia noita pikku kuplia, joista jokainen heijasti valoa. Kuin pieniä tähtiä joilla oli oma pallonsa/alueensa. Kuin me. Kuin kaikki asiat. Kuin "minä". Näin, miten ne kaikki olivat yhteydessä toisiinsa toistensa kautta. Kaunis pilvi palloja, jotka säteilivät kirkkaasti ja näyttivät samalta, mutta jokainen oli erilainen. Aloin itkeä ja näin koko universumin rakenteen siinä aivan edessäni. Kuvittele tämä nyt täytettynä elämänvoimalla. Se on ykseys. Se on ykseyttä muodossa.
Tunsin painon lähtevän fyysisestä kehosta. Jokin kuiskasi sisälläni: "Luodaksesi muotoa menet muodon ulkopuolelle." Tunsin, että kaikki rajat fyysisen minun ja kaiken ja kaikkien väliltä hävisivät. "Unohda nyt antaminen ja saaminen. Se on vanhan maailman tapa. Muista ravitseminen. Ole avoin ravitsemaan ja ravinnolle. Se on ovi omaan lähteeseen. "Omalähteisyys" ei merkitse omien tulojensa luomista. Tämä on mielesi tulkintaa sen perusteella, mitä se tietää. Omalähteisyys merkitsee tulemista yhdeksi kaiken kanssa. Yhdistyen suureen organismiin, suureen elämänpiiriin, ottaen oman paikkasi, jakaen ydinolemustasi, ollen aina turvattu. Sydän on tuo ovi."
Itkin vielä lisää, ja tunsin suurta rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan, kaikkia "minän" osia kohtaan. Kaikkia näitä pieniä palloja, jotka heijastivat kokonaisuutta. Tunsin irtoavani vanhasta maailmasta täysin. Kytkeytyväni irti siitä täysin. Ei enää ajatuksia "miten" tai "miksi". Ei enää tarvetta selittää. Ei enää tarvetta puhua mielille. Vain yhdistymistä sydämiin. Nuo sydämet avautuvat ja sopivat yhteen automaattisesti. Tunsin kuin kelluvani, ajelehtivani pois vanhasta ja jonkinlaisen vesiputouksen läpi uuteen maailmaan.
Vapaassa pudotuksessani johonkin kauniiseen kultaiseen valoon, joku ikään kuin tarkisti, oliko minussa vielä jotain kiinnikkeitä vanhaan maailmaan, jotka pitäisivät minut siellä. Perheesi? Ei. Ystäväsi? Ei. Nettisivusi "The Wake Up Experience"? Ei. Koirasi? Ei. Leijalautailuvarusteesi? Ei. Maat joissa vielä haluaisit käydä? Ei. Ruoka tai ravintolat jotka vielä haluaisit kokea? Ei. Kumppanisi? Ei. Projektisi? Ei. Raha? Ei. Tarpeesi selviytyä? Ei. Kamppailusi? Ei. Tuskasi? Ei. Fyysinen kehosi? Ei.
Kirjaimellisesti mikään ei kutsunut minua takaisin vanhaan peliin. Muistin erään ystävän, jolla oli ollut kuoleman lähikokemus, kuvanneen prosessia samalla tavalla: tarkastelet elämääsi ja kiinnikkeitäsi, ja sitten sinut vedetään takaisin, kun jotain on vielä jäljellä. Mikään ei vetänyt minua takaisin. Jatkoin putoamista tuota kultaista valoa kohti.
Lähdin kylpyhuoneesta, kun putosin edelleen. Tuntien fyysistä kuolemista. Ollen ok, jos fyysinen keho jää taakse. Ollen täysin ok vanhan pelin loppumiseen. Tyhjä, ei katumista. Ei mitään mistä pitää kiinni. Täydellinen vapaus. "Menet muodon ulkopuolelle." Uusi alku.
Menin rannalle. Istuin siellä kuunnellen merta. Ja minusta tuntui, että olin laskeutunut. Hyvin pehmeästi. Se näytti samalta planeetalta, mutta kaikki tuntui erilaiselta. Uudelta maailmalta, jossa ei ollut mitään. Ei mitään. Talot poukamassa näyttivät epätodellisemmilta kuin koskaan. Pystyin tarkkailemaan vanhaa, mutten voinut yhdistyä tai olla vuorovaikutuksessa. "Luodaksesi muotoa menet muodon ulkopuolelle."
Fyysinen keho ei vielä tiedä, tuleeko se mukaan. Tiedän vain, ettei ole tietä takaisin. Uusi maailma on avautunut, se on valmis tutkittavaksi. En ole vielä kytkeytynyt siihen. Tällä erää olen tarkkailija. Kuolin rauhassa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Päivän uffo
Kyllä herrat syö vaikka uffoja, kunhan voissa paistetaan