HomeViestejäVera Ingeborg8.9.2017 - Huomio taas muualla! - Miten Irma ohjaa meidät pois eheydestä

8.9.2017 - Huomio taas muualla! - Miten Irma ohjaa meidät pois eheydestä

HUOMIO TAAS MUUALLA! – MITEN IRMA OHJAA MEIDÄT POIS EHEYDESTÄ

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
8.9.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Irma-myrsky pitää kaikki kiireisenä, myös henkisen maailman. Ja juuri tämä antaa sille voimaa.

"Keskittykää kaikki jatkuvasti Irman purkamiseen", "Jatkakaa rakkauden ja valon lähettämistä myrskyyn", "Tämä on ihmisen aikaansaama myrsky". Nämä ovat esimerkkejä siitä, mitä luemme näinä päivinä henkisen yhteisön monilta "alustoilta". Vaikka tämä on tietysti ihmisperspektiivistä hyvää tarkoittava lähestymistapa estämään myrskyä tapahtumasta, se antaa itse asiassa sille energiaa. Miksi? Koska niin energia toimii.

Vetovoimanlaki

Se mihin keskitymme, saa energiaamme ja kasvaa kokemuksessamme. Sitä on universaali vetovoimanlaki. Siitä mihin keskitymme, tulee suurempi osa todellisuuttamme, koska pyydämme ja luomme sitä energeettisesti. Tällä tavalla asiat ilmentyvät. Irman tapauksessa taistelemme edelleen jotain vastaan siitä pelosta, että se voi vahingoittaa meitä. Epäluottamuksesta järjestelmää kohtaan. Ruokimme pelkoa käsittämättä sitä ja luulemme tekevämme jotain hyvää ja toimivamme rakkaudesta.

Sillä ei ole oikeasti merkitystä, onko myrsky ihmisen aiheuttama vai luonnollinen myrsky, onko Maa litteä vai pyöreä ja onko kuu totta vai avaruusasema. Kaikki nämä keskustelut ja teoriat ovat osa neljännen ulottuvuuden kaksinaisuusmaailmaa, jossa vielä uskomme oikeaan ja väärään. Laitamme vielä nimilappuja asioihin ja samaistumme niihin. Yritämme vielä muuttaa asioita sen sijaan, että sallimme niiden olla hetkessä. Oivaltamatta sitä itse, osallistumme taas yhteen ulkoiseen harhakuvaan ja olemme antaneet mielemme saada yliotteen siitä, että meitä ohjataan paikasta, jossa olemme jo ehjä – sydän. Paikasta jossa OLEMME rakkaus.

Rakkauden lähettäminen ja rakkautena oleminen – iso ero

Rakkauden lähettämisen ja rakkautena olemisen välillä on iso ero. Kun LÄHETÄMME rakkautta, tunnemme edelleen tarvetta muuttaa ulkoista maailmaa. Tunnemme edelleen tarvetta korjata tai parantaa jokin tai joku ulkopuolellamme. Pelkäämme edelleen asioita, joita ilmentyy ulkoiseen maailmaamme. Annamme edelleen energiamme pois pelon vuoksi. Ja usein otamme pois jonkun toisen voiman yrittämällä korjata tai muuttaa jonkin tai jonkun ulkopuolellamme sen sijaan, että keskitymme omiin juttuihimme. Unohdamme taas kerran, että voimme muuttaa ainoastaan itseämme muuttamalla perspektiiviämme ja tapaamme käsitellä jokin tilanne tai ihminen. Kun LÄHETÄMME rakkautta, emme luota itseemme ja omaan luomiseemme. Tällä tavalla syötämme energiaa johonkin tai johonkuhun sillä seurauksella, että siihen liittyvä pelkopohjainen kokemuksemme kasvaa. Siinä vetovoimanlaki ilmentyy meille. Reagoimme pelkoon (ehdolliseksi) rakkaudeksi naamioidulla pelolla, koska laitamme ehdon: "JOS lähetämme tarpeeksi rakkautta ja valoa, tilanne muuttuu." Odotamme jonkin muuttuvan lähettämällä rakkautta johonkin ulkopuolellamme.

Kun OLEMME rakkautta, hyväksymme, että kaikki on osa kokemustamme ja omaa (kanssa)luomistamme. Pysymme sisällämme ja tunnemme, mitä jonkin tilanne tai henkilö aiheuttaa sisällämme ja mitä tunteita tulee pintaan. Sillä tavalla otamme vastaan sen, mitä tällä tilanteella on tarjottavana meille, transformoidaksemme energiaa niiden tunteiden kautta, joita tulee esiin sen myötä. Menemällä sisäämme hyväksymme sen, mitä ON, ja näemme sen täydellisyyden ja miten se auttaa meitä yksilönä ja kollektiivina siirtymään eteenpäin. Emme tulkitse tai leimaa mitään hyväksi tai huonoksi. Tiedämme, että se mitä ilmentyy ulkoiseen todellisuuteemme, on heijastusta meidän (kollektiivin) sisäisestä maailmasta. Tuolla hetkellä OLEMME ehdotonta rakkautta. Meillä ei ole odotuksia. Omistamme kokemuksemme omaksi luomukseksemme ja tiedämme, miten sitä muutetaan: SISÄLTÄ, keskittymällä siihen, mitä haluamme tuntea, eikä siihen, mitä emme halua tuntea.

Kiva elokuvakohtaus katsottavaksi uudelleen on myrsky Truman show'n lopussa. Tuolla hetkellä Truman ei välitä, onko tämä myrsky totta vai ei. Se tuntuu hänestä hyvin todelta, hän on tuossa tilanteessa ja kuitenkin hän keskittyy vain itseensä. Vapautensa saavuttamiseen. Hän ei välitä, mitä hänelle tehtiin menneisyydessä ja kuka sen teki. Hän on löytänyt oman totuutensa ja voimansa ja seuraa intuitiotaan luodakseen uuden todellisuuden itselleen niiden harhakuvien ulkopuolella, joissa hän oli elänyt ja jotka hän oli hyväksynyt todellisuudekseen, siitä huolimatta, että ohjaaja yrittää sanoa hänelle, että hän pelkää eikä hän voi sen vuoksi lähteä. Hän vain kumartaa kiitollisuuden merkkinä ja jättää vanhan todellisuuden taakseen.

Siis itse asiassa se on hyvin yksinkertaista. Kaikki mikä ohjaa meitä pois sisäisestä maailmastamme, intuitiostamme ja sydämestämme, kaikki mikä pitää meidät kiireisenä ulkoisessa todellisuudessamme, auttaa meitä muuttamaan jotain, mikä aiheuttaa epätasapainoa sisällämme. Jotain mikä estää meitä kokemasta itse luomaamme uutta todellisuutta. Ja ajankohtaiset myrskyt auttavat meitä päästämään irti ja muuttumaan vielä nopeammin! Mene siis sisääsi, siirry omaan myrskynsilmääsi, ole rakkaus, tunne tunteet, joita tulee esiin, ja muuta sitä!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >