HYVÄSTI LINEAARINEN AIKA – PALUU YKSEYSTIETOISUUTEEN

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)
15.8.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme aikajanajakautumisen ja todellisuusmuutoksen keskellä. Vanhat aikajanat romahtavat, eikä ole tietä takaisin. Samalla kun varhaisomaksujat tuntevat edelleen valtavia muutoksia kahden todellisuuden sekä pelon ja rakkauden välillä, ensiliikkujat astuvat nyt enemmän ja enemmän energeettiseen olemistilaan, jota kutsutaan nollapisteeksi. Paikka jossa he vain tarkkailevat, sallivat ja liikkuvat energiavirran mukana, kietoutumatta yhtään vanhan toimintamallin draamaan, tarinoihin ja harhakuviin. Astumme näihin pisteisiin vähän ennen suuria energiamuutoksia – yksilöinä ja kollektiivisesti.

Olemme saavuttaneet nyt kriittisen massan. Ihmismäärän joka on käynyt läpi heräämisprosessinsa ja ankkuroitunut korkeammille taajuustasoille. Kriittisen massan jonka heijastevaikutus saa aikaan ihmiskollektiivin suuren heräämisen. Evoluution polariteettitietoisuudesta takaisin ykseystietoisuuteen.

Siirtyminen ei ole helppoa. Siirtyminen merkitsee irtipäästämistä monista asioista ja ihmisistä, joihin olemme kiintyneet. Ja kiintyminen ei kuitenkaan ole luonnollinen olotila. Se on egorakenne. Aivan kuten lineaarinen aika on. Kehitimme nämä rakenteet kokeaksemme mahdollisimman tasapainotonta elämää. Kokeilu sen näkemiseksi, miten pitkälle voisimme liikkua kollektiivisesta keskuksestamme. Ykseydestä. Ykseystietoisuudesta. Alkuperästämme. Kaiken olevaisen Lähteestä. Ihmisorganismi menetti kollektiivisesti muistinsa ja kehitti lineaarisen aikakäsityksen, antamaan pelolle keinotekoisen tilan olla olemassa. Sitten pelon aikaansaamiseksi oli tarpeellista katkaista tietoinen energiayhteys Henkeen/Lähteeseen (mikä aiheutti muistinmenetyksen) ja vetää pois feminiinienergia, mikä loi tarvittavan epätasapainon. Yksinään maskuliininen energia koki erillisyyden, puutteen ja pimeyden ilman tasapainottavaa vastinetta. Pelon energiataajuus oli luotu. Se oli hedelmällinen maaperä egomielen kehittymiselle ja kasvamiselle ja sen myötä kaksinaisuusilluusiolle.

Lisäksi näiden käsitteiden perusteella kehittyi egorakenteita: yksinäisyys, vaara, tarve selviytyä, tarve olla parempi kuin muut jne. Kaikki nämä tarvittiin luomaan se illuusio, jota ihmiskunta on kokenut aioneita (vaikka myös se on harhakuva, koska lineaarista aikaa ei ole). Ihmiskunta loi omia autoimmuunisairauksia ja taisteli itseään vastan siirtyäkseen kauemmas ja kauemmas tasapainosta eläessään tässä harhassa. Nyt kun olemme saavuttaneet kaukaisimman pisteen tuosta kollektiivin sisäisestä tasapainosta, ennen kuin tuhosimme ihmisorganismin täysin, oli aika lopettaa tuo kokeilu.

Lineaarisen ajan ja egon rakenne

Nyt kun olemme enemmän ja enemmän muodostaneet taas tietoisen yhteytemme Lähteeseen/kaikkeen olevaiseen ja olemme keksineet uudestaan kypsän feminiinienergian, astuimme nolla-alueelle, jossa koemme lineaarisen aikarakenteen hajoamisen. Ja tämä merkitsee, että ne jotka kokevat sen, transformoivat egon viimeiset osat. Ja sen myötä palaa kypsä maskuliinisuus, tekemisen energia, ilmentäminen ilman mitään kontrollointitarvetta.

Ego ei voi olla nyt-hetkessä. Paikassa jossa ei ole lineaarista aikaa. Ego tarvitsee aina keinotekoisen lineaarisen ajan paikan suojelemaan harhakuviaan. Nyt kuin tämä paikka putoaa pois, pelolla ei ole hedelmällistä maaperää. Muistamme nyt riittävästi ollaksemme uskomatta enää näitä keinotekoisia ohjelmia. Emme pysty edes samaistumaan kaikkeen ihmisdraamaan ja kaikkiin tarinoihin, kun voimme nähdä suoraan harhan läpi. Se tuntuu valkoiselta kohinalta, radiotaajuudelta jota emme pysty enää vastaanottamaan.

Huomaamme, että olemme täysin nollapistekentässä tai nyt-hetkessä, kun epävarmuus ei enää järkytä meitä. Se on todellakin luonnollinen olotilamme. Emme pysty luomaan odotuksia, kärsimättömyyttä, kontrollia, epäluottamusta, ehtoja … koska ne tarvitsevat konkreettisen viitekohdan tulevaisuudesta. Voimme olla vain ehdoton, luottava ja avoin sille, mitä tulee, tietäen, että se on täysin virrassa. Ihmisen keinotekoisissa rakenteissa, kuten aikataulut, tapaamiset ja päivittäiset rutiinit, on mahdotonta pysyä, kun ne eivät ole synkronissa universaalin virran kanssa. Kun lineaarinen aika putoaa pois, saamme automaattisesti pääsyn suurempaan kuvaan. Harmonisoidumme ykseystietoisuuteen ja muistamme enemmän ja enemmän ydinolemuksestamme ja totuudestamme.

Tiedämme aivan yhtäkkiä asioita, joita emme tienneet aiemmin. Näemme ja ymmärrämme tämän kaiken yhdistävän energiakentän ja sen, miten inkarnoidumme kokemuksiin fyysisyydessä. Muodostamme taas pyhän kolminaisuuden. Ja sen myötä hengen, sielun ja kehon ruumiillistumisen. Kaikki tapahtuu kerralla nyt-hetkessä, kun kaikki mahdollisuudet ovat käytössä aina. Lineaarinen aika auttoi luomaan illuusion, että oli peräkkäisyyttä ja sen myötä muistoja – se auttoi pitämään pelkoprojektiot hengissä. "Mutta entä entisten elämien muistot?" egomieli saattaa kysyä. Valitsemme vain yhden kokemuksen tai rinnakkaiskokemuksia fyysisessä elämässä. Riippuen siitä, minne viritymme tietoisuudessamme, saamme väläyksiä informaatiosta, joka tuntuu entisen elämän muistolta, vaikka se on vain rinnakkaistodellisuus, johon päätämme yhdistyä.

Ne jotka ovat keskellä tätä siirtymää, saavat enemmän ja enemmän sen kokemuksen, että myös se mitä tapahtui eilen, tuntuu entisen elämän muistolta. Totuus on, että luomme jokaisen hetken alusta – mikään ei ole kiinteää. Kun meistä tulee taas moniulotteinen, mikä tahansa on mahdollista.

Moniulotteisuus

Moniulotteisuus on superhämmentävää, mutta myös hauskaa kokea. Koska luomme uudelleen hetkestä toiseen, pystymme muuttamaan todellisuuttamme hyvin helposti. Viidennen ja ylempien ulottuvuuksien energiataajuustasolta voimme päästä käsiksi kaikkiin rinnakkaisiin aikajanoihin ja todellisuuksiin. Ja valitsemme hetkestä toiseen yhdistymispisteen/pisteet kaikkien mahdollisuuksien kenttään. Ja voimme muuttaa sitä halutessamme sitten, kun olemme täysin harmoniassa. Niinpä hyvin usein silloin kun emme ole vielä täysin vakaa ja ankkuroitunut yhteen taajuuteen, meidän täytyy käsitellä myös toisten ihmisten moniulotteisia versioita. Esimerkiksi jonkun ihmisen 3D- ja 5D-itse. Ne tuntuvat täysin bipolaarisilta, eivät muista, mitä ovat sanoneet aiemmin, tai sanovat täysin vastakkaista.

Mandela-ilmiö on juuri tätä. Vaihdamme eri todellisuuksien välillä – kollektiivisesti ja yksilöinä – ja muistamme asiat eri tavalla, kuin ne ovat nykyisellä aikajanallamme, johon päätämme yhdistyä. Rajoittunut ja pelon ajama egomielemme ei pystynyt ymmärtämään mitään tästä. Vasta nyt nousemme täysin sen yli vapaaseen henkimieleen. Mieli joka on yhdistynyt kaikkeen olevaiseen, pystyy yhdistelemään asioita ja keksii upeita ideoita aikomusten asettamiseen: kaiken luomisen perusta. Nyt kun kypsä maskuliinisuus on takaisin ja se tasapainottuu sisällämme kypsän feminiinisyyden kanssa, olemme asettaneet perustan luomiselle toisten kanssa. Olemme takaisin sisäisessä ehdottomassa rakkauskentässä.

Ruumiillistuminen

Voidaksemme luoda meidän täytyy kyetä ruumiillistamaan yhteytemme Lähteeseen (avoin sydänkeskus) ja ykseystietoisuuteen (kypsä mieli) fyysiseen astiamme (kehittynyt keho). Tarvitsemme fyysisen olemassaolon kyetäksemme luomaan. Fyysinen kehomme antaa meidän seurata niitä energiaimpulsseja, joita saamme universaalista virrasta. Mielen aikomus saa aikaan sydämen tunteen, mikä asettaa sen energiavärähtelyn, jota lähetämme kenttään. Synkronoidumme kentän yhteensopivien taajuuksien kanssa (ihmiset, tilanteet …) ja värähtelemme, ja se luo ulkoisen todellisuutemme. Mitä enemmän opimme lukemaan ja "puhumaan" energiaa (tuntemalla sitä), sitä enemmän pystymme seuraamaan niitä luonnollisia impulsseja, joita vastaanotamme jatkuvasti fyysisellä kehollamme – intuitio. Syvä tietäminen, että tämä meidän täytyy tehdä seuraavasi, koska se tuntuu oikealta – riippumatta siitä, mitä rationaalisella mielellä ehkä on sanottavaa siitä suojellakseen meitä. Sitten kun olemme ruumiillistaneet kypsän feminiinisyyden ja kypsän maskuliinisuuden tasapainon, olemme valmis seuraavaan vaiheeseen: kanssaluominen.

Seuraava vaihe: kanssaluominen

Aivan kuten organismin solut järjestyvät pareiksi työskentelemään yhdessä luodakseen jotain, tulemme enemmän ja enemmän yhteen samanmielisten ja samansydämisten ihmisten kanssa, jotka ovat löytäneet sisäisen tasapainonsa. Tätä tapahtuu kaikilla elämän alueilla: ystävyys, "suhteet" (paljon enemmän nyt vapauteen perustuvaa yhteenkuuluvuutta), työ ja kaikenlainen toiminta. Ensin tunnemme pääasiassa vetoa kanssaluoda pareina – heimomme jäseniä, joita olemme tavanneet etsiessämme aitoa itseämme heräämisprosessissamme, harjoitellaksemme energian tasapainottamista kahden ihmisen/fyysisen olennon välillä. He saattavat jäädä elämäämme kumppanina tai siirtyä eteenpäin, ja kumpikin tilanne tuntuu olevan ehdottomasti ok.

Sivuhuomautuksena: se oli erittäin tärkeä osa matkamme. Löytää väkeämme ympäri planeettaa, ankkuroida tuo verkko ja aktivoida se rakentamaan kaikkia näitä pieniä keskuksia niitä aaltoja varten, jotka nyt luovat suurta muutosta. Kanssaluominen pareittain auttaa meitä oppimaan, miten tasapainotetaan energia kahden fyysisen olennon (ihmisen) välillä, ennen kuin otamme seuraavan askeleen luodaksemme jotain vielä suurempaa ja tullaksemme yhteen muiden kanssa, jotka ovat käyneet läpi tuon prosessin. Palaten yhteisöön, ykseyteen ja täysin uusiin elämismalleihin, jotka perustuvat rakkauteen ja yltäkylläisyyteen. Näin uusi Maa saa muodon nopeasti. Luomme kaikki tätä yhdessä. Nyt olemme ohittaneet sen kohdan, että täytyy kulkea yksin. NYT: miten täydellisesti organisoitua ja jännittävää tämä on?!?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.