ATLANTIKSEN AIKASILMUKAN KORJAAMINEN

Kirjoittanut Kim Hutchinson (clayhuthealing.ca)
2.4.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Näin mielenkiintoista ylösnousemusunta, jossa autoin aikajanasilmukan korjaamisessa. Tämä liittyy Atlantiksen täydelliseen romahtamiseen. Se täytyi korjata, koska tämä muinaistrauma oli edelleen kollektiivitietoisuudessamme, painaen meitä alaspäin ja hankaloittaen ylösnousemusprosessiamme.
 
Kun uni alkoi, olin suuressa aluksessa nimeltään Ylösnousemus. Meillä oli erittäin pieni miehistö niin suureen alukseen. Oli kuutamoton yö, ja meitä ympäröivä synkkä pimeys tuntui painostavalta.
 
Minulla oli tunne, että olin ollut tällä aluksella aiemmin, ja etsin ympäriltä vinkkejä siitä miksi. Kun selailin laivan lokikirjoja, kolme merkintää erottui joukosta. Ne olivat nimiä, jotka oli kirjoitettu punaisella. Tiesin intuitiivisesti, että ne tarkoittivat Atantiksen profeettoja, jotka olivat kertoneet tulevista tsunameista, jotka tulvisivat heidän mailleen ja huuhtoisivat pois heidän sivilisaationsa. Mielenkiintoista kyllä, tässä näyssä kahdella noista kolmesta profeetasta oli minun sukunimeni. (En tietenkään usko, että sukunimeni on atlantislainen. Sitä käytettiin saamaan huomioni ja osoittamaan yhteys Altantikseen.)
 
Kun uni eteni, tuli selväksi, että tuo alus oli juuttunut loputtomalle matkalle erittäin synkässä yössä – mikä vastasi sielun pimeää yötä. Trauma oli niin syvään juurtunut ja kauhu niin kouriintuntuvaa, että se tuntui tämänhetkiseltä, ei historialta. Tuli selväksi, että tämä loputon pelko- ja tuhokierre oli negatiivinen aikasilmukka. Atlantiksen täydellinen tuhoutuminen aiheutti niin syvän trauman, että se heijastuu tänäkin päivänä kollektiivitietoisuuteemme. Minun ja aluskavereideni tehtävänä oli korjata tuo aikajana, päästää irti pelkokierteestä ja vapauttaa ihmiskunta.
 
Katsoin merta, joka oli hyvin musta ja kylmä, ja tunsin vuorovesiaallon lähestyvän meitä uhkaavasti. Pelko tuntui halvaannuttavalta. Tiesin, että minun täytyi tehdä jotain nopeasti. Suljin silmäni ja sanoin tiukalla, kovalla sisäisellä äänellä: "EI! En hyväksy tätä aikajanaa. Ei ole vapaa tahtoni kokea se."
 
Tunsin jonkin muuttuvan. Kun avasin silmäni, emme olleet enää merellä. Laivamme oli turvallisesti telakoituneena suuressa, trooppisessa lahdessa. Taivas oli täynnä auringonlaskun sävyjä, ja monia valoja vilkkui rannalla. Ihmiset seurustelivat keskenään. Musiikki soi. Nauru raikui illan ilmassa. Katsoin ympärille miehistötovereitani, ja he olivat pelkkää hymyä. Vaara oli ohi. Pelko oli poissa.
 
Kun heräsin, tiesin, ettei se ollut tavallinen uni. Se tuntui elävämmältä, ja muistin helposti kaikki yksityiskohdat. Kaikki näytti ja tuntui erilaiselta, ikään kuin olisin hypännyt aikajanalta toiselle.
 
Mielenkiintoinen sivuhuomautus: päiväni kului vesiongelmien hoitamisessa kodissamme. Pyykinpesuhuoneen allas meni tukkoon ja vuoti yli (tulvi), ja niin meidän täytyi kutsua putkimiehet avaamaan putkemme (aikajanat). He havaitsivat, että juuret (perhe/historia) haittasivat pesukoneen vedenpoistoa, ja se aiheutti tukoksen (silmukan) talossamme. Kaikki virtaa nyt tasaisesti. Se oli kallis rinnakkaisilmiö unelleni, mutta viesti ei mennyt ohi minulta!
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.