PUTOAVAT ENKELIT
 
Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Herääminen alkaa, kun elämäsi palapelin kaikki palat heitetään ilmaan etkä voi tehdä mitään muuta, kuin katsella niiden putoavan. Se on kaoottista eikä siinä ole mitään tolkkua. Ja lopun heräämismatkaasi yrität järjestellä paloja uudestaan ja koska ne eivät sovi yhteen, alat etsiä puuttuvaa palaa. Olemme kaikki eksperttejä tässä, ammattimaisia henkisiä etsijöitä. Mutta tämä on menneisyyttämme.
 
Minulle alkaa valjeta, ettei kyse ole pyhän graalin tai puuttuvan palan löytämisestä mihinkään mysteeriin. Minun on pakko nauraa ajatukselleni siitä, että olen viettänyt kaikki nuo elämät mysteerikouluissa etsien tuota puuttuvaa palaa, mitä ei ole olemassa – koska se ei ole koskaan puuttunut. Ainoa asia mikä on koskaan puuttunut, on tietoisuus siitä, ettei mitään oikeasti puutu. Kyse on samojen palapelinpalojen katsomisesta, jotka ovat olleet siinä kaikki nuo elämät, ja niille sellaisen järjestyksen löytämisestä, mitä et pystynyt aiemmin tunnistamaan. Alat nähdä, miten nuo palat linkittyvät yhteen, ja sitten lopulta oivallat, ettei sillä edes ole merkitystä, miten palapelinpalat järjestetään, koska olet vapaa ja voit järjestää ne haluamallasi tavalla. Ja juuri tuolla hetkellä näet suuremman kuvan – zoomaat ja näet palapelin esittämän kuvan. Silloin elämän kaaos alkaa näyttää mitä kauneimmalta koreografialta ja tiedät, että olet hemmetin lähellä valaistumista.
 
Sillä hetkellä kun oivallat, että kaikki nuo palat ovat sitoutuneet palvelemaan sinua, oivallat myös mestaruutesi. Se on siirtymistä sitoutumisesta johonkin (kuten uskonto) tai johonkuhun (kuten perheenjäsenet), täyteen sitoutumiseen itseesi ja omaan täysivaltaisuuteesi. Muistat, että tuo palapeli – elämäsi – ei ole vankila – se on suurin palvelijasi. Ja se on odottanut koko tämän ajan sinua kertomaan, minkä muodon se ottaa. Se kysyy sinulta: "Haluatko minun olevan täynnä iloa vai täynnä kärsimystä? Muotoilevatko minua vastaukset vai ongelmat?"
 
Esimerkiksi tunne-elämäni on ollut melko intensiivistä viime aikoina. Toisinaan tuntiessani noin sataa eri tunnetta samanaikaisesti pakahdun niistä niin, että tavallaan hukun energioihin, jotka ovat kontrollini ulkopuolella. Tämä ei ole mitään uutta. Olen taatusti kokenut tämän lukemattomissa elämissä aiemmin.
 
Kuitenkin jokin muuttuu. Tapani reagoida näissä tilanteissa on uusi. Muistan hengittää sen kaiken sisään. Sallin itseni tuntea joka tunteen intiimisti, kutsua se lähelle ja hassua kyllä, tähän tunne- ja aspektimereen hukkumisen sijasta tunnen laajentuvani, kunnes olen suurempi kuin ne. Saatan tuntea syyllisyyttä tai vihaa tai surua, mutta tiedän olevani enemmän kuin tunteideni summa. Olen enemmän kuin enkeli, jolta on leikattu siivet – olen se, joka loi kaikki kokemukseni, en ole kuitenkaan itse kokemus. Minä vain olen ja kaikki muu, mukaan luettuna aika, kokemukset ja tunteet ovat kuin jokia, jotka kulkevat ohitseni. Meidät on työnnetty (omasta toimestamme) rajoillemme, jotta voimme laajentaa käsitystämme siitä, kuka olemme, ja määritelmäämme elämästä. Sielu rakastaa laajentumista.
 
Niinpä nyt olen näiden tunteiden sisä- ja ulkopuolella samanaikaisesti, palapelin sisällä ja ulkopuolella kerralla. Se on kuin elokuvan katselemista toisen kerran – surullinen kohtaus tuntuu edelleen surulliselta, mutta se ei ole yhtä surullinen, koska tiedän, että kuljetaan ratkaisua kohti, kenties jopa onnellista loppua. Ja samalla tavalla jokaisen päivän myötä muisto tulevaisuudestani jalostuu – alan muistaa oman onnellisen loppuni, valaistumiseni. En usko, että tiedemiehillä on sanaa kuvaamaan muistinmenetystä tulevaisuudesta, mutta siitä olemme toipumassa. Nimittäin palapelinpalat ovat edelleen, mitä ovat aina olleet, aivan kuten tunteet ovat edelleen ihmistunteita – meistä vain tulee rennompia leikkimään niillä, koska alamme muistaa valmiin kuvan ja luottaa sen paljastumiseen.
 
Mitä enemmän muistan tulevasta itsestäni, todellisesta itsestäni, sitä enemmän tunnen seisovani monien shaumbrojen rinnalla oman oivaltamiseni kynnyksellä. Mikä on sinun kynnyksesi? Mikä pidättelee sinua olemasta kaikkea, mitä olet?
 
Kuluneena kuukautena olen tuntenut tätä syvästi ja minulle henkilökohtaisesti tämä kynnys on se "millään ei ole merkitystä" –tila, mikä tulee valaistumisen myötä. Toisinaan saan kokea tuon autuaan tilan, että tiedä kaiken olevan valmista ja täydellistä. Nämä ovat kuitenkin ohikiitäviä hetkiä suhteellisen kontrolloidussa ja jäsentyneessä päivässä. Mitä jos sallisin itsen olla tuossa piittaamattomassa tilassa 24/7? Varmasti maailmani hajoaisi. Odota, sehän tapahtui jo!
 
Viime aikoina on tapahtunut paljon putoamista: unia kallionkielekkeeltä putoamisesta, merabheja putoamisesta ja lentämisestä, elämäni hajoamista, sen havaitsemista miten rakastun itseeni lisää joka päivä, mikä johtaa elämään rakastumiseen, ja lopulta omien palojeni näkemistä loksahtamassa paikoilleen – paljon aspekteja palaamassa kotiin, sieluni putoamassa ihmiseeni. (Suom. huom. kaikissa kohdissa on englanniksi käytetty eri muodoissa samaa sanaa, mikä merkitsee putoamista)
 
Pelko vetää minut takaisin tuolta kynnykseltä ja sanoo, ettei minun pitäisi menettää kontrollia – minusta tulisi todella "pudonnut/langennut enkeli", jos päästän irti huolehtimisesta, suunnittelemisesta ja elämäni organisoimisesta. Ajattelen usein vertauskuvaa, mitä Adamus käytti viime vuoden Ahmyo-retriitissä: mestari vain olettaa, että edessä on silta ja ottaa askeleen ilmaan – ja joko silta ilmestyy tai hän oppii lentämään. Hän yritti vakuuttaa meidät olemaan vapaa ja menettämään kontrollin. Kuitenkin näen jatkuvasti kuvan pudonneesta/langenneesta … tarkoitan, putoavasta enkelistä. Mutta sitten vedän syvään henkeä ja oivallan, että sitten kun en välitä enää, no, en välitä seuraamuksista. Eli tämä "sillä ei ole mitään merkitystä" –asenne on todella varma veto. Riippumatta siitä, miten tarkastelet sitä, se tekee elämästäsi ja oivalluksestasi helpompaa.
 
Malja putoaville enkeleille ja lentäville mestareille!
 
Kim Seppälä on uuden energian kirjoittaja, joka asuu parhaillaan Maltalla. Hän tekee satunnaisesti artikkeleita Shaumbra-lehteen.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.