TALOVAHTI, OSA 6

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
8.11.2016
Suomennettu Luxoniassa

'Okei Bev, jos olet sitä mieltä, että olen hyvännäköinen ja viehättävä ja mukava ja niin edelleen, miksi yrität saada minua yhteen Sharonin kanssa?'

He tuijottivat toisiaan - Vince haastaen, Beverley shokissa.

Hankaluus oli siinä, että Beverley oli tehnyt niin hyvää työtä vakuuttaakseen itsensä siitä, että suhde Vincen kanssa oli pois laskuista, että siitä oli tullut vakiintunut osa hänen maailmankuvaansa. Ja nyt kun Vince asetti sen kyseenalaiseksi, hän ravisteli Beverleyn koko käsitystä siitä, mikä oli totta ja mikä ei, aivan kuin itse maaperä hänen jalkojensa alla olisi alkanut hajota.

Voi luoja, hän sanoi itselleen, voiko tämä olla totta? Voiko hän todella olla kiinnostunut minusta? Herranen aika, ei tällaista voi tapahtua.

Ja tilannetta pahentamaan, mitä suunnattomin kuuma aalto nousi ylös hänen kehoaan, aiheuttaen hikitulvan valumaan pitkin hänen kasvojaan ja vartaloaan. Sen mukana tuli paniikkikohtaus, hänen sydämensä löi niin lujaa, että hän tuskin kuuli omia ajatuksiaan.

Voi luoja, hän katsoo minua. Herranen aika, en tiedä mitä sanoa. En tiedä mitä tehdä. En pysty käsittelemään tätä. Tämä on liikaa.

Ja vaikka Bevillä ei enää ollut pakopaikkaa minne juosta, hän olisi silti helposti voinut rynnätä suoraan ulos takaovesta, ellei synkronismi olisi iskenyt taas. Mutta se iski. Ovikello soi ja vanhempi naisääni huusi, 'Hohoi?'

Laahustavien jalkojen ääni ja keppien kopina puulattiaa vasten ilmoitti Alicen lähestyvän. Hän ilmestyi oviaukkoon ja katsoi heitä vuoronperään.

'Pyydän anteeksi, että tunkeuduin sisään,' hän sanoi, 'Nimittäin ovi ei ollut lukossa, joten arvelin ettei se haittaa. Mutta olen tainnut saapua sopimattomalla hetkellä. Joten menen pois. Suokaa anteeksi.'

Ja hän alkoi suorittaa neliosaista käännöstä.

'Ei Alice, älä mene, ole hyvä,' sanoi Vince. 'Jää teelle ja mokkapaloille. Laitan pannun päälle.'

'Jää todella, Alice. Ole hyvä!' jatkoi Beverley, joka oli epätoivoisesti esiliinan tarpeessa, että hänellä olisi aikaa toipua järkytyksestään.

'Hyvä on. Miten voisinkaan sanoa "ei" teelle ja mokkapaloille?'

Niinpä Vince haki tuolin keittiön pöydän äärestä ja Alice istuutui sille. Sitten Vince tarjosi hänelle itsetehtyjä mokkapaloja sillä aikaa kun he odottivat teen taas kiehuvan.

'Vince, nämä ovat loistavia,' sanoi Beverley, helpottuneena päästessään jälleen turvalliselle keskustelualueelle.

'Niin, tämä meidän Vince on erinomainen ruuanlaittaja,' myönteli Alice. 'Hänestä olisi voinut tulla kokki, eikö niin Vince?'

'Minä en ollut koskaan tarpeeksi nopea, Alice,' sanoi Vince, kaataen vettä teepannuun. 'Ja sitäpaitsi, siitä olisi mennyt kaikki hauskuus. Parempi olla amatööri.'

'Ymmärrän yskän,' sanoi Alice. 'Minusta tuntui samalta laulamisesta.'

'Sinäkö laulat?' kysyi Beverley, hänen sydämensykkeensä hidastuessa normaalielämän kietoutuessa tyynnytellen hänen ympärilleen.

'Ennen muinoin. Minulla ei ole voimaa sen tukemiseen enää.'

'Tukemiseen?'

'Niin, vatsalihaksilla. Ääntä täytyy tukea tai se värisee ja menee miten sattuu.'

'Alice lauloi oopperaa, Bev,' sanoi Vince.

'Ihanko totta? Vau, olisinpa kuullut sinun laulavan.'

'Siitä on hirveän kauan,' sanoi Alice, 'ja muut asiat kiinnostavat minua nyt. Joka tapauksessa, minun ei nyt pidä harhautua lörpöttelemään menneitä. Minulla on kerrottavaa sinulle Vince, joten parempi mennä asiaan.'

'Todellako? Olen pelkkänä korvana,' sanoi Vince, ojentaen teemukit.

'Näin unta viime yönä,' hän aloitti, kun oli asettunut paikalleen.

'Niinkö?' sanoi Vince innottomasti.

'Ystäväsi Derek tuli käymään luonani. Täytyy sanoa, hän näytti erittäin hyvinvoivalta. Nuoremmalta kuin silloin kun näin hänet viimeksi. Ja hän sanoi, "Kiitä Vinceä kaikesta, mitä hän on tehnyt ja pyydä, että hän alkaa tekemään koneita. Ihmiset kylässä tarvitsevat niitä." Niin hän sanoi. Niin että ajattelin, että minun pitää välittää viesti perille.'

'Vince otti hörpyn teetä, melkein tukehtui siihen, läikytti sitä syliinsä ja nousi hakemaan pyyhettä.

'Mitä koneita?' hän kysyi, kuivatessaan itseään.

'Vapaaenergiakoneita luulisin,' vastasi Alice. 'Niinkuin tuo tuolla pöydällä. Sehän on Derekin prototyyppi?'

Tuli hiljaisuus. Vince ja Beverley tuijottivat häntä suu auki.

Vihdoin Vince sanoi, 'Sinä tiedät prototyypistä?'

'Kyllä, hän kertoi kaiken siitä minulle. Luottamuksellisesti tietysti. Tämä on ensimmäinen kerta kun kerron siitä kenellekään. Ja sen jälkeen mitä hänelle tapahtui, ei ole edes houkuttanut.'

'Sinä tiesit, että hänet murhattin?'

'Kyllä, tiesin. Joten se on vaarallinen laite omistaa. Ymmärräthän sinä sen, eikö vain?'

'Ei niin vaarallinen enää. Olemme julkaisseet sen vapaaohjelmana.'

'Olette tehneet mitä?'

'Julkaisseet sen vapaaohjelmana,' sanoi Vince. 'Lähetimme sen valmistusohjeet viidellekymmenelle verkkosivustolle ja viisitoista niistä on jo julkaissut ne. Eli kuka tahansa voi nyt rakentaa sellaisen. Se on ulkona maailmalla eivätkä he voi tukahduttaa sitä enää.'

'Oi, bravo!' sanoi Alice taputtaen käsiään. 'Hyvin tehty, te kaksi! Miten ihania uutisia.'

'Ja ne leviävät yhä laajemmalle joka päivä,' lisäsi Beverley.

'Erinomainen ajatus! Sen takia Derek varmaan teitä kiittikin, vai mitä luulette? Eli siinä tapauksessa mikään ei estä teitä ryhtymästä liiketoimintaan ja valmistamaan koneita, eihän Vince? Voitte sanoa, että löysitte ohjeet netistä, eikä kukaan voi sanoa siihen mitään. Ja kuten Derek sanoi, kylässä on ihmisiä, joille olisi sille heti käyttöä. Kuten Joe ja Sharon.'

'Itse asiassa,' hän jatkoi. 'Voisinkohan minä tilata teiltä muutaman kappaleen samantien? Minulla on pieni pesämuna, enkä voisi kuvitella parempaa tapaa käyttää sitä. Silloin osa vaikeuksissa olevista ihmisistä saa viimein hengähtää. Joe voi lämmittää talonsa kunnolla ja jos Sharonin ei tarvitse maksaa sähköstä, hän saattaisi selvitä ilman sitä kamalaa työpaikkaa. Tietysti jos teille tulee tarpeeksi kiire, niin te voitte ottaa hänet töihin.'

Vince ja Beverley vaihtoivat ihmetteleviä katseita.

'Tiedätkö Alice,' sanoi Vince. 'En keksi mitään mitä mieluummin tekisin.'

'Oli vielä muutakin,' Alice jatkoi. 'Mitäs se nyt olikaan? Ai niin, Derek pyysi minua kertomaan, että hänen työnsä täällä on melkein ohi. Ja hän sanoi, että näkee sinut myöhemmin.'

Beverley purskahti nauruun kun näki huolen Vincen kasvoilla.

'Kuinka paljon myöhemmin?' hän kysyi.

'Ei hän sanonut... Niin, ja hän hyväksyy valintasi.'

'Minkä valinnan?'

'Hän ei sanonut. Jätän teidät miettimään tätä. Kiitos teestä ja mokkapaloista. Toivotan teille molemmille täydellisen ihanaa päivää.'

***

Kun Alice oli lähtenyt, Vince käänsi nojatuolinsa ja asettautui vastapäätä Beverleytä ja katsoi häntä suoraan silmiin. Beverley valmistautui vastaamaan katseeseen.

'Et vieläkään ole vastannut kysymykseeni, Bev.'

'Vince, minulla ei ollut aavistustakaan että sinä... Totta puhuen se oli pienoinen järkytys.'

'Mukava vai ikävä järkytys?'

'Mukava. Oikein mukava.'

'Luojan kiitos siitä.'

'Mutta Vince, minä olen vanha.'

'Niin minäkin.'

'Olen hedelmätön ja ohi vaihdevuosien. En voi saada lapsia.'

'En halua lapsia.'

'Olen surkea kokki.'

'Tiedän.'

'Enkä osaa yhteenlaskua.'

'Huomasin.'

'Ja olen todella kömpelö. Rikon esineitä kaiken aikaa.'

'Se ei yllätä minua.'

'Olen oikeastaan vaaratekijä.'

'Miten hyvä olet järjestelemään asioita ja siivoamaan?'

'Olen mestari järjestelemisessä ja siivoamisessa.'

'Entä puutarhanhoito?'

'Rakastan puutarhanhoitoa.'

'Siinäs näet. Täydennämme toisiamme.'

'Niinkö luulet?'

'Kyllä.'

'Mutta Vince, jos sinä ja minä olisimme yhdessä ja sinä tekisit Buustereita ja sen lisäksi hoitaisit ruuanlaiton, sopimus ei olisi reilu sinulle, eikö vain?'

'Ei, jos sinä hoitaisit ostokset ja siivouksen, järjestelyn ja puutarhanhoidon.'

'En tiennyt, että nuo asiat olivat tärkeitä sinulle.'

'Kuule Bev, vaikka asun sekasotkun keskellä, se ei tarkoita, että pidän siitä. En vain näköjään pysty tekemään asialle mitään. Ehkä sinä pystyisit.'

Aivan varmasti pystyisin, ajatteli Beverley, joka oli himoinnut päästä keittiön kimppuun jo monta viikkoa, ainoastaan hyvät tavat olivat häntä estäneet.

'Ja joka tapauksessa,' Vince jatkoi, 'olemme vasta alkuvaiheessa. Tarkoitan, että enhän ole edes suudellut sinua vielä ja jos emme olekaan yhteensopivia suutelemisessa, sopimusta ei synny ollenkaan.'

'Erittäin totta,' myönsi Bev. 'Ja siinä tapauksessa mitä pikemmin aloitamme, sen parempi. Siis että tiedämme missä olemme.'

'Hyvä huomio.'

Ja sen pidemmittä puheitta Vince nousi ja nosti Beverleyn ylös suoraan käsivarsilleen. Ja suuteli häntä. Varoen. Ja hellästi. Ja parransänki pistellen.

'No miltä se vaikutti?' hän kysyi, eikä päästänyt irti.

'Se oli ihanaa,' vastasi Beverley, eikä halunnutkaan hänen päästävän irti. 'Hieman pistelevää kuitenkin.'

'Haluaisitko, että ajan partani?'

'Aja pois tai kasvata kunnon parta - miten vain. Kunhan peset partasi samalla kun peset hiuksesikin.'

'Pesen partani?' hän sanoi. 'En ole ikinä kuullutkaan sellaisesta.'

'Kyllä. Muuten siitä voi tulla hyvin pahanhajuinen, kokemukseni mukaan.'

'Luulenpa, että sitten ajan sen pois. Teenkö sen heti?'

'Ei juuri nyt. Saisinko toisenkin suudelman, kiitos?'

***

Seuraavien päivien kuluessa lisää Porterien maata luisui pois ja vähä vähältä talo romahti kasaan, kaikki tiilet ja kattotiilet ja huonekalut ja surkea koiranruoka valuivat alas rinnettä päätyen samaan kasaan kaatuneiden puiden ja pensaiden ja mudan kanssa pohjalle.

Vakuutustarkastajat tulivat katsomaan sotkua ja ottamaan valokuvia, mutta eivät viipyneet kauaa. 'Ei mitään itua,' sanoi Vince. 'Sehän on lunastuskunnossa, vai mitä?'

Beverley otti hänkin muutaman valokuvan turvasta Joshin takapihalta.

'Tulevatko nämä sinun profiiliisi talovahtien verkkosivuilla?' kysyi Vince. 'Viimeinen vahtini - ennen ja jälkeen?'

'Ei,' nauroi Bev. 'Olen urani huipulla. Parempi lopettaa silloin.'

'Ja kodinomistajat ympäri maata voivat nukkua rauhallisemmin yönsä,' sanoi Vince. 'Paitsi minä tietysti. Mutta alan tottua elämään vaarallisesti.'

Beverley liitti kuvat sähköpostiin, jonka hän lähetti Portereille. Se oli tuskallista ja sen kirjoittamiseen ja uudelleenkirjoittamiseen ja taas kirjoittamiseen meni tuntikausia. Taloa koskevien huonojen uutisten lisäksi siinä kerrottiin, että heidän naapurinsa herra Shotter oli tarjoutunut huolehtimaan Bertiestä heidän paluuseensa saakka ja että kävikö tällainen järjestely päinsä?

Mutta Porterit eivät vastanneet postiin. Eivätkä he koskaan palanneet Winthrop Grovelle, Langdon Boweriin. Mikä tietenkin sopi erinomaisen hyvin kaikille numerossa 7.

Varsinkin Bertielle.

Loppu