TALOVAHTI, OSA 5

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
5.11.2016
Suomennettu Luxoniassa

Tuli päivä, jolloin paperit olivat valmiita lähetettäväksi verkkosivustoille. Pysyäkseen mahdollisimman anonyymeinä he vuokrasivat auton, ajoivat suureen yleiseen kirjastoon kaupungilla ja käyttivät siellä olevia tietokoneita. He olivat valmistautuneet hyvin ja tietokoneet olivat nopeita, joten siihen meni vain puolitoista tuntia, vaikka se tuntui paljon pidemmältä. Beverley oli adrenaliinihumalassa kirjastosta lähtiessään ja hänen hermonsa kiljuivat, että pitäisi juosta, mutta hän pakotti itsensä hengittämään syvään ja kävelemään hitaasti autolle. Vince ajoi kotiin varovasti, noudattaen nopeusrajoituksia ja vahtien kaiken aikaa taustapeiliä ja Beverley hörppi rauhoittavaa kukkauutejuomaa koko matkan.

Kun he olivat palauttaneet vuokra-auton ja olivat takaisin Portereilla, Vince vei Bertien lyhyelle kävelylenkille sillä aikaa kun Beverley nouti puita ja sytytti tulen takkaan.

Sitten alkoi sataa. Kaatamalla.

Ja kun sanon kaatamalla, en tarkoita tavallista kaatosadetta. Se oli kovempaa kuin mikään sade minkä Beverley muisti - tiheämpää ja voimakkaampaa. Kuin kaikki sadepisarat olisivat yhdistäneet voimansa muodostaakseen vesiputouksen.

Vince ja Bertie olivat läpimärkiä palatessaan. 'Siellä on tulva,' hän raportoi, kuivaten tukkaansa pyyheliinalla, höyryten tulen ääressä. 'Vesi virtaa pitkin katua. Viemärit eivät jaksa vetää.'

Kun he istuivat syömään, vesi oli tulvinut yli tien ja virtasi Porterien puutarhan läpi.

'Nyt on hyvä kun talon takana on tuo pudotus,' sanoi Beverley. 'Vesi pääsee valumaan pois todella nopeasti. Se ei varmaan pääse nousemaan etuoven kynnykselle asti.'

'Hmmm,' sanoi Vince.

Illallisen jälkeen Vince otti kumisaappaat ja sadetakin ja lähti ulos 'tarkistamaan asioita,' kuten hän sanoi. Hän tuli takaisin märkänä ja huolissaan.

'En ymmärrä,' sanoi Beverley. 'Mikä hätänä? Emme kai me ole tulvavaarassa?'

'Ongelma on, että en ole varma itse jyrkänteen kestävyydestä.'

'Pitäisikö minun tulla katsomaan?'

'Mieluummin ei, totta puhuen. Vesi saattaisi viedä sinut reunan yli.'

Hyvä huomio.

'Olisin itse asiassa paljon iloisempi jos sinä ja Bertie yöpyisitte minun luonani.'

'Näyttääkö se todella niin pahalta, Vince?'

'Voin tietysti olla turhasta huolissani, mutta minusta niin olisi parempi, jos sinulle sopii. Minulla on vierashuone.'

He odottivat sateen taukoamista, mutta sitä ei tapahtunut. Niinpä he laittoivat kaiken tarvitsemansa muovipusseihin, jotka menivät reppuihin, laittoivat kumisaappaat jalkaansa ja lähtivät ylittämään katua. Heidän piti kahlata voimakkaasti virtaavan veden läpi, joten Vince kantoi Bertietä ja Beverley piti kiinni Vincen vyöstä. Ja kun vieraat olivat sisällä talossa Vince haki hiekkasäkkejä verstaasta ja pinosi ne takaovea vasten.

He olivat juuri saaneet tulen sytytettyä ja laittaneet telkkarin päälle saadakseen selville kuinka laaja tulva oli ja kuinka kauan sade tulisi kestämään, kun sähköt katkesivat. Niinpä he luovuttivat siltä päivältä ja menivät nukkumaan yläkertaan taskulampun valossa.

Beverley ei saanut unta moneen tuntiin päivän jännitykseltä ja sateen moukaroinnilta. Hän simahti viimein aamuyön puolella ja heräsi myöhään ja huomasi sateen lakanneen ja sähköjen tulleen takaisin päälle.

Aamiaisen jälkeen he menivät tarkastamaan Porterien taloa ja siellä heitä odotti kamala näky. Maanvyöry oli vienyt suurimman osan takapihan puutarhaa, mukaanlukien pensasaidan ja pihlajan. Talon takaosa oli nyt aivan putouksen reunalla ja alkoi painua hälyttävästi.

Bev seisoi järkyttyneenä, pystyen tuskin uskomaan näkemäänsä. Vince ei ollut niin yllättynyt.

'Derekillä oli aina epäilyksensä tuosta penkereestä,' hän sanoi. 'Kuule, minun on parasta hakea loput tavarasi talosta ennenkuin se julistetaan hengenvaaralliseksi.'

'Ei ei, Vince. Se ei ole henkesi riskeeraamisen arvoista.'

'Älä huoli, olen varovainen.'

Hän sitoi köyden ympärilleen ja uskaltautui taloon hakemaan Beverleyn tavaroita. Siinä ei mennyt kauan.

'Paljon kiitoksia Vince,' sanoi Beverley. 'Tuli mieleen, luuletko että meidän pitäisi pelastaa yhtään Porterien tavaroita? Siis vain jos se on turvallista.'

'Ehdottomasti ei. Jos me siirrämme niitä ilman heidän lupaansa, he luultavasti syyttävät meitä oikeudessa kaikista vahingoista.'

'Eivät kai varmaan!'

'Valitan Bev, tiedän, että haluat ajatella parasta ihmisistä, mutta olen ollut heidän kanssaan tekemisissä ennenkin, enkä aio vaarantaa henkeäni sen takia, että päätyisin oikeuteen. Mutta sinun täytyy tietysti saada heille sana niin pian kuin mahdollista. Ja ilmoittaa heidän vakuutusyhtiölleen ja niin edelleen.'

'Tietenkin teen niin. Voi heitä raukkoja!'

'Älä murehdi Bev,' hymyili Vince. 'Heillä on hyvä vakuutus.'

'Vince, vaikutat olevan todella iloinen tästä!'

'Minä olen, mutta ei sillä ole mitään tekemistä Porterien kanssa. Olen vain helpottunut siitä, että kaikki todisteet ovat huuhtoutuneet pois. Mistään ei näe, että kukaan on kaivanut rinteessä, jos joku tulisi katsomaan.'

'Miksi? Luuletko, että joku tulee?'

'No, he näkevät Buusterin netissä ja jos he vertaavat sitä Derekin patenttihakemukseen he huomaavat, että laitteet ovat identtisiä. Eikä siinä kaikki - kuvat ja sanamuodot ovat myös aivan samat. Joten he tietävät, että se on Derekin.'

'En tullut ajatelleeksi tuota!'

'Etkö?' sanoi Vince, hymyillen leveästi.

'Sinä selvästi ajattelit, mutta et sanonut mitään! Voi hyvä luoja Vince. He olisivat voineet ilmestyä tänne milloin vain... He voivat vieläkin ilmestyä tänne! Me otimme suuremman riskin kuin kuvittelin.'

'Mutta se oli minun riskini, ei sinun. Tiesin, että oli riski, että he saavat selville, että teimme yhteistyötä Derekin kanssa ja olin valmistautunut siihen.'

'Mutta minä olen se, joka on talossa!. Tai siis olin...'

'Mutta olet vain talovahti Bev. Eivät he odota sinun tietävän mitään.'

'Mutta tosiasia on, että tiedän kaiken, Vince. Ja he olisivat saaneet sen helposti minusta irti.'

'Luuletko olleesi vaarassa?'

'Ehdottomasti!'

'Mutta miksi he epäilisivät sinua?'

'Ei heidän tarvitsisi - minä olen henkilö joka on paikalla. He kuulustelisivat minua joka tapauksessa, eivätkä he tekisi sitä hellävaraisesti. He ovat täysin häikäilemättömiä ja uskovat olevansa kaiken yläpuolella, joten he tekevät mitä tahansa, kenelle tahansa jos se sopii heidän suunnitelmiinsa.'

'Ehkä olet sitten oikeassa. Olen pahoillani Bev - olisi pitänyt kertoa siitä. En olisi vaarantanut sinua tietoisesti. En koskaan tekisi niin - ihan totta.'

'Hyvä on, uskon sinua ... Sitäpaitsi, ehkä he eivät vaivaudu. On liian myöhäistä estää tekniikan pääsemistä päivänvaloon ja toivottavasti heillä ei enää ole resursseja kulkea ympäriinsä tappamassa ihmisiä pelkästään koston vuoksi.'

'Ja on muutakin,' hän jatkoi. 'Tuo maanvyöry tapahtui heti sen jälkeen kun olimme julkaisseet Buusterin. En usko, että se on sattumaa, Vince. Se on synkronismia toiminnassa. Luulen, että meistä pidetään huolta. Suojellaan.'

'Niinkö luulet?'

'Kyllä. Joten lakkaan heti olemasta sinulle vihainen ja olen kiitollinen sen sijaan... Olen kuitenkin vielä järkyttyneessä tilassa ja poden vakavaa teen puutetta.'

'Siinä tapauksessa, olen palveluksessanne. Mennään.'

***

Sillä aikaa kun Beverley nautti teestä Vince soitteli ympäri kylää tarkastaakseen kuinka kaikki hänen tuttunsa voivat. Kaikki joiden kanssa hän puhui olivat kunnossa, eikä kukaan tiennyt muista tulvan alle jääneistä taloista tai muista maanvyöryistä kuin Porterien talolla.

'Eikö se ole ihmeellistä?' sanoi Beverley. 'Ihan kuin se olisi valittu.'

Vince aikoi juuri olla asiasta eri mieltä, kun ovelta kuului kova koputus ja he molemmat hätkähtivät.

'Ei huolta,' hän sanoi nousten ylös. 'Se on varmaan Sharon. Hän käy usein pistäytymässä näihin aikoihin.'

Istumapaikaltaan Beverley kuuli ulko-oven avautuvan ja sitä seuraavan keskustelun.

'Hyvää huomenta Vince. Enhän häiritse? Halusin vain tarkistaa, ettei tulva ole vienyt sinua mennessään!'

'Hei Sharon. Hyvä kun pääsit tulvan läpi. Tule sisään - kahvi on kiehumassa. Beverley on täällä. Hän on minun luonani toistaiseksi. Olethan tavannut Beverleyn?'

Sharonin kasvoilla ollut tyrmistys ei ennättänyt haihtua ennen keittiötä.

Voi ei! Ajatteli Beverley. Ehkä se ei olekaan Josh, johon Sharon on ihastunut. Ehkä se onkin Vince! Miksi en ajatellut sitä aikaisemmin? Ja nyt hän kuvittelee, että olen kilpailija. Minun täytyy yrittää rauhoittaa häntä.

'Hei Sharon, mukava nähdä taas,' hän sanoi lämpimimmällä hymyllään, kun Vince puuhaili kahvin kanssa. 'Miten Melanie jaksaa?'

'Hän on eskarissa,' vastasi Sharon poissaolevan tuntuisesti. 'Vein hänet juuri sinne.'

'Hän on ihana. Olet varmaan hyvin ylpeä hänestä.'

'Kyllä.' Ja siinä kaikki. Muuta tietoa Melaniesta ei ollut tuleva.

'Oletko asunut kauan kylässä?' Beverley yritti.

'Koko ikäni,' sanoi Sharon.

'Olet varmaan nähnyt asioiden muuttuvan.'

'Kyllä.'

Olipa tämä rankkaa.

'Mitenkäs töissä?' kysyi Vince, tullen apuun. 'Saitko monta kauppaa tällä viikolla?'

Sharon käänsi suuret ruskeat silmänsä häneen ja heilautti kiiltäviä hiuksiaan.

'Muutaman. Mutta kenelläkään ei ole rahaa, Vince,' hän sanoi, kallistaen kaunista päätään. 'Tiedäthän millaista se on.'

'Niin. Rankkaa sinulle kuitenkin.'

'Joo. Olen lähettänyt taas kolme hakemusta osa-aikatyöhön. Mutta paikkoja ei juuri nyt ole, ja ...'

Ja Beverley huomasi kauhukseen, että Sharon oli kyynelten partaalla. Johtuiko se työttömyydestä vai siitä, että hän luuli Beverleyn ja Vincen olevan rakastavaisia? Tässä kohtaa Vince tarjoili kahvia, ja heti sen juotuaan Sharon sanoi, että hänen oli mentävä ja lähti.

'Sharon parka,' sanoi Vince. 'Hän on todella kovilla. Hän on osapäiväisenä telemarkkinointifirmassa Billipissä, mutta palkka riittää hädin tuskin edes bussilippuun.'

'Ei kai puhelinmyyjänä?'

'Valitettavasti kyllä.'

'Kamalaa.'

'On se. Mutta hänen täytyy ottaa se minkä saa. Pelkkää hengissäpysymistä. Hänen miehensähän jätti hänet.'

'Alice kertoi.'

'Eikä mies hoida maksujaan.'

Beverley veti syvään henkeä.

'Tiedätkö Vince, luulen että Sharon on ihastunut sinuun.'

'Niinkö?' sanoi Vince ja korjasi mukit pois.

'Hän on kaunis tyttö.'

'Niinkö sinusta?' hän sanoi, selin häneen.

'Kyllä. Sinähän tiedät, että hän pitää sinusta?'

Vince kääntyi ympäri ja veti vuorostaan syvään henkeä.

'Kuule Bev, tiedän että Sharon on kiinnostunut minusta. Hän on tehnyt sen hyvin selväksi, jopa minunlaiselleni ääliölle. Mutta ongelmana on, että en usko hän haluaa minua. Ei minun itseni vuoksi ainakaan. Hän vain haluaa isän Melanielle ja taloudellista turvaa. Älä käsitä väärin - en minä syytä häntä. Kaikkien pitää yrittää selvitä. Mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Enkä minä kuvittele, että hän on ihastunut minuun tai mitään sellaista. Tarkoitan, miksi olisi? Katso minua! Minä ole rähjäinen vanha äijänkäppyrä, Bev.'

'Vince, kuuntele. Sinä olet hyvin mukava mies. Ja älykäs. Ja tosiasiassa aika kohtelee miehiä paremmin kuin naisia. Kaiken tukan ja sängen ja nuhruisten vaatteiden alla olet - kuule nyt - erittäin hyvännäköinen mies. Kuurattuna olisit namipala. Eikä Sharon ole tyhmä. Hän näkee kyllä sen. Hän kuuraisi sinut hetkessä.'

'Olen siis mielestäsi hyvännäköinen?'

'Kyllä.'

'Viehättävä?'

'Erittäin.'

'Ja mukava ja älykäs ja kaikkea sitä muuta?'

'Ehdottomasti.'

'Okei Bev, jos olet sitä mieltä, että olen hyvännäköinen ja viehättävä ja mukava ja niin edelleen, miksi yrität saada minua yhteen Sharonin kanssa?'

Viimeinen osa pian