TALOVAHTI, OSA 3

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
28.10.2016
Suomennettu Luxoniassa

Ja niin Beverley kertoi Vincelle miehestä, joka piileksi puiden lomassa hänen saapumisiltanaan.

'Mutta hän olisi voinut olla naapurin puutarhanhoitaja, eikö vain?' sanoi Vince.

'Jos niin, hän oli eksynyt tontin rajan yli ja hoiti puutarhaa pimeässä.'

'Tai hän olisi voinut olla jonkin sortin tunkeilija ...'

'Sekö sinusta muka olisi parempi? - Rikollinen vaanimassa tontilla? Parempi kuin avulias kummitus, joka sattui pelastamaan henkeni?'

'Anteeksi - se oli tahditonta. Mutta en usko kummituksiin.'

'Etkö? Nyt?'

'Ei, en usko minkäänlaiseen elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen. Kun olet kuollut, olet kuollut.'

'Luulenpa että Derek ei ole samaa mieltä kanssasi.'

'Jos näen hänet niin kysyn häneltä.'

'Niin minäkin.'

'Ja samalla voisit kysyä häneltä mitä tapahtui prototyypille? Ja hänen muistiinpanoilleen. Tarkoitan, että ihmiset jotka tappoivat hänet luultavasti tuhosivat ne, mutta se on jäänyt kaivamaan mieltäni. Hänen tapoihinsa ei kuulunut jättää varmuuskopioita tekemättä. Mitä tahansa hän tekikin, hänellä oli aina varmuuskopio. Hyvin järjestelmällinen ihminen. Hyvin älykäs. Hyvin hauska myös. Luoja että kaipaan häntä.'

***

Seuraavana päivänä Beverley kävi tapaamassa Alicea.

'Hyvää huomenta,' aloitti Alice. 'Miten voin auttaa... Ai oletko Beverley? Hyvänen aika, en tunnistanut sinua.'

'Kyllä, tämä on se toinen minä - puhdas, tervejärkinen, tavallisen näköinen. Toin sinulle syklaamin sanoakseni "Kiitos."'

'Sepä mukavaa,' sanoi Alice. 'Etsitäänpä sille kolo ikkunalaudalta.'

Hänen ikkunalautansa osoittautui olevan niin täynnä kukoistavia kasveja, ettei Beverley pystynyt kuvittelemaan, että se mahtuisi sinne millään, mutta Alice sai sen kuitenkin jotenkin sovitettua.

'Kävi ilmi, että Bertie oli käymässä Vince Shotterin luona,' sanoi Beverley. 'Hän kävi pyytämässä anteeksi.'

'Oli syytäkin! Hän ei varmaan vain tullut ajatelleeksi. Hän on oikeastaan hyvin mukava mies, kaiken lian ja tukan alla.'

'Aivan, niin minustakin. Hän vei Bertien kävelylenkille puolestani.'

'No sehän kyllä sopii molemmille. He jumaloivat toisiaan. Bertiehän kuului Vincen ystävälle, joka oli sinun talosi edellinen omistaja.'

'Sekö oli Derekin koira?'

'Kyllä, aivan niin.'

'No miksei se päätynyt Vincelle Derekin kuoleman jälkeen?'

'Luulen, että siitä sovittiin Portereiden ja Derekin perheen välillä. Vince ei saanut tilaisuutta.'

'Surullista. Mutta on ilmiselvää, että Bertie haluaa olla Vincen kanssa. Miksi eivät Porterit anna sen vain mennä?'

'Tuo on erittäin hyvä kysymys, Beverley, sillä he eivät vaikuta minusta lainkaan koiraihmisiltä. Sanonpa mitä ajattelen. Että he pitävät koiran omistamisen ajatuksesta, ja se oli osa sopimusta kun he ostivat talon. Mutta todellisuudessa siitä onkin vähän riesaa. Ainakaan he eivät käytä sitä kävelyllä kovin usein, minkä takia se varmaan karkaakin. Mutta jostain syystä he eivät ole valmiita antamaan sen mennä.'

'Tuo on vähän typerää.'

'Pelkkää kiusantekoa.'

'Niin minustakin.'

***

'Beverley, tule sisään! Hauska nähdä sinua,' sanoi Vince. 'Sinun täytyy kestää minua sellaisena kuin olen. En ole maailman paras taloudenhoitaja.'

'Älä murehdi Vince. Odotukseni eivät ole kovin korkealla.'

'Järkevä nainen. Teetä?'

'Ei kiitos. Olen juonut teetä liikaa viime aikoina.'

'Kahvia?'

'Se olisi ihanaa.'

Kaikki vaakasuorat pinnat keittiössä olivat työkalujen, kirjojen, osalaatikoiden tai likaisten kattiloiden ja talousastioiden peitossa, mitä Beverley oli oikeastaan odottanutkin. Mutta järjestelemällä muutamia pinoja uudelleen Vince onnistui kaivamaan esiin kahvinkeittimen, kaksi mukia ja kaksi rähjäistä nojatuolia, ja pian he olivat asettuneet kotoisasti hämmästyttävän hyvien cappucinojen ääreen.

'Haluaisin kaivaa sinusta vähän tietoja Vince.'

'Anna tulla vain.'

'Bertie ei syö kovin hyvin. Luulen oikeastaan, ettei se pidä siitä ruuasta, jota Porterit ovat sille jättäneet.'

'Miksi, millaista ruokaa se on? Halpaa, surkeaa roskaa?'

'Juuri sellaista.'

'Ei ihme, että se käy kyläilemässä. Muut ihmiset antavat sille hyviä ruokapaloja.'

'Eli tekisin sille palveluksen jos annan sen karata aina välillä?'

'Hmmm... Ei, on varmaan viisaampaa pitää se kiinni. Sinähän kuitenkin olet vastuussa siitä. Ei kukaan muu.'

'Hyvä on. Ehkä ostan itse sille kunnon ruokaa.'

'Ei Bev - miksi tekisit niin? Minäpä kerron. Minä ostaisin sitä mielelläni puolestasi. Portereiden ei koskaan tarvitsisi tietää.'

'Hyvin ystävällistä Vince. Ongelmana vain on, että kaikki se koiranruoka jonka he ovat pinonneet komeroon on siellä vielä kun he palaavat.'

'No laske kuinka paljon olisit käyttänyt sitä ja heitä pois.'

'En tiedä... En taida pystyä siihen. Se ei tunnu oikealta.'

'Okei, tee sitten näin, laitat joka päivä kaksi annosta - heidän ja minun. Bertie ei koske heidän annokseensa, joten se pilaantuu ja sitten voit heittää sen pois. Tuntuisiko se paremmalta?'

'Itse asiassa - tuntuu!' sanoi Beverley ja alkoi nauraa. 'Hassua, eikö olekin?'

'No jaa, miten vain selviät yön yli,' sanoi Vince. 'Tai päivän, tai minkä vaan,' hän jatkoi, yhtäkkiä kömpelösti.

Voi ei, ajatteli Beverley, hän nolostui kun teki vihjailevan viittauksen seksiin.

'Kerropa minulle,' hän kysyi peittääkseen Vincen punastuksen, 'pitäisikö minun ostaa Bertielle luu?'

'Se on mukava ajatus,' sanoi Vince helpottuneena, 'mutta sinuna minä en ostaisi, sillä se kaivaa kuopan nurmikolle ja hautaa sen, ja unohtaa sitten minne sen piilotti ja etsii sitten sitä kaivamalla nurmikon täyteen kuoppia.'

'Voi ei.'

'Se on mahtava kaivaja, tämä Bertie. Ei se minua vaivaisi - näethän missä kunnossa minun nurmikkoni on. Mutta se häiritsisi Portereita.'

Nyt kun Vince oli taas rentoutunut, Beverleykin rentoutui. Ja heidän jutellessaan Beverley huomasi, että tuon tukan ja rähjäisten vaatteiden alla oli hyvännäköinen mies. Hänen silmänsä olivat vaaleat, melkein värittömät ja iiriksen ympärillä oli tumma reunus ja ne olivat oikeastaan varsin kauniit. Hänen piirteensä kaiken tukan ja sängen alla olivat voimakkaat ja selkeät ja hän oli pitkä, hoikka ja lihaksikas, vaikka hartiat olivat hieman kumarassa. Siistittynä hän olisi namupala. Beverley mietti oliko Vinceä koskaan siistitty elämässään.

***

Seuraavana iltana illallisen jälkeen Beverley oli takkatulen ääressä matolla antamassa Bertielle masuhierontaa, kun se yhtäkkiä jäykistyi ja nosti päätään. Sitten se kierähti ympäri, loikkasi jaloilleen ja ryntäsi olohuoneen ovelle uikuttaen ja halusi päästä ulos.

'Mikä hätänä Bertie?'

Hän avasi oven. Se kiisi takaovelle ja uikutti taas. Tietäen että portti oli suljettu hän päästi sen ulos. Ja kun se syöksyi oviaukosta ja viiletti kohti pensasaitaa hän kuuli, hiljaa mutta selkeästi kirkkaassa pakkasilmassa: 'Herbert, tänne!'

Mitä Vince teki puutarhassa? hän ihmetteli ja seurasi Bertietä pitkin pihakiviä. Yö oli kirkas ja kuu oli kasvamassa joten hän ei tarvinnut lamppua, eikä hänellä ollut aikomustakaan mennä lähelle jyrkännettä.

Lähellä aitaa kasvoi pihlaja ja Bertie pysähtyi sen eteen, seisten asennossa rinta koholla, koiranäyttelyn voittajakoira-asennossaan. Ja Beverley pystyi juuri erottamaan mieshahmon joka seisoi puun varjossa. Hän myös kuuli miehen äänen vaikka ei saanut selvää mitä hän sanoi. Joko Beverleyn kuulossa oli jotain vikaa tai miehen äänessä, sillä se tuntui tulevan hyvin kaukaa. Sitten karvat nousivat pystyyn hänen selkäruodossaan. Ei se tietenkään ollut Vince. Se oli Derek.

Beverleylle tuli omituinen mutta vastustamaton tunne, että tämä oli Derekin talo ja Derekin koira ja heillä kahdella oli yksityinen tapaaminen, joka ei kuulunut hänelle mitenkään.

Joten hän kääntyi ympäri ja käveli takaisin talolle.

Kymmenen minuutin kuluttua Bertie haukkui ovella ja Beverley laski sen sisään. Se hymyili hänelle heiluttaen häntäänsä raivokkaasti ja painaen kylkiään hänen jalkojaan vasten. Sitten se rojahti makuupaikalleen ja nukahti samantien.

***

Seuraavana iltapäivänä Bertie katosi taas. Beverley ei panikoinut tällä kertaa vaan tutkittuaan puutarhan meni suoraan Vincen luo. Onneksi hän oli juuri tullut töistä tehtaalta.

'Ei, se ei ole täällä Bev,' sanoi Vince. 'Jätitkö portin auki?'

'En! Sitä minä en ymmärräkään.'

'Se on voinut kiivetä jyrkännettä alas talon takana.'

'Mitä! Sitä pystysuoraa pudotusta?'

'Se ei ole niin jyrkkä vähän kauempana, reuna-aidan takana. Annetaan sille puoli tuntia ja jos se ei ole ilmestynyt niin tule hakemaan minut niin mennään etsimään yhdessä.'

'Voi lähtisitkö? Se olisi loistavaa.'

'Ei se mitään. Mutta se voi olla jo kotonakin.'

Niinkuin olikin. Maaten portailla, mudan peitossa ja sillä oli jotakin suussa. Se nousi jaloilleen heti hänet nähdessään ja heilutti häntäänsä.

'Herbert, istu!' komensi Beverley ennenkuin olisi saanut mudat päälleen, ja oli kiitollinen, että se toimi.

'Herbert, paikka!' hän lisäsi ja kipaisi sisään hakemaan talutushihnan eteisen pöydältä.

'Herbert, seiso!' hän komensi ja se totteli. Voi että tämä oli hauskaa. Hän voisi iloisesti komennella tätä koiraa koko päivän. Hän napsautti hihnan kaulapantaan, vei Bertien kadun poikki Vincen talolle ja koputti keittiön ovelle talon takana.

'Jaaha, kaivukoira!' nauroi Vince, ja 'Herbert, istu!' ennenkuin Bertie ehti peittää hänet mudalla.

'Sillä on jotain suussa Vince. Näyttää paperinpalalta.'

'Herbert, pudota!' sanoi Vince, ja Bertie pudotti esineen hänen käteensä. Se todella oli aika mutainen paperinpala. Vince jähmettyi yhtäkkiä vakavana.

Keittiössä hän raivasi tilaa pöydän päältä ja laittoi paperin sille. Hän oikaisi sen, laittoi kätensä sen molemmin puolin ja nojaten käsiinsä seisoi tuijottaen sitä monta minuuttia. Beverley pystyi hämärästi erottamaan kaaviokuvan ja vähän tekstiä. Lopulta Vince selvitti kurkkuaan ja katsoi häntä.

'Mikä se on?' kysyi Beverley. 'Onko se...?'

'En ole varma. Mutta haluaisin nähdä missä Bertie on ollut kaivamassa. Voinko tulla katsomaan?'

***

Aidan takana pystysuora pudotus muuttui jyrkäksi rinteeksi jossa kasvoi puita ja pensaita. Bertie johti heidät aidassa olevalle aukolle ja kääntyi hymyillen ja häntäänsä heiluttaen.

'Näetkö? Se haluaa, että menen katsomaan,' sanoi Vince.

'Niin näyttää haluavan... Mutta Vince, se on hirveän jyrkkä. Eikö pitäisi olla köysi? Ihan sen varalta, että en päädy pääepäillyksi murhatutkimuksessa.'

'Olkoon menneeksi.'

'Ja suljen Bertien vajaan, ettei se tule tielle.'

Vince haki kiipeilyvälineensä, kiinnitti köyden itseensä ja pihlajan runkoon ja ahtautui aidan aukosta.

'Vince!' huusi Beverley heti kun hän katosi näkyvistä.

'Niin?' kuului hänen äänensä vähän vaimentuneena.

'En näe sinua. Haluan tietää mitä tapahtuu. Sori.'

'Tule läpi sitten jos pääset. Täällä on paikka missä voi seistä.'

Beverleyllä oli ahtaampaa mennä aukosta kuin muilla, mutta aidan takana oli todellakin pieni tasanne.

'En vieläkään näe sinua.'

'Olen aivan alapuolellasi. Käy makuulle tasanteelle ja katso reunan yli.'

Beverley laskeutui varovaisesti mutaiselle maalle ja tähysti reunan yli. Vincen pää näkyi heti hänen allaan. Hän oli kiilautunut rinteen ja siinä kasvavan koivun väliin eikä näyttänyt olevan välittömässä putoamisvaarassa.

'Olen löytänyt paikan,' hän sanoi näyttäen seinää Beverley alla. 'Se on kaivanut aika syvän kolon tänne. Katsotaanpa saanko aukaistua sitä vähän enemmän.'

'Haluaisitko istutuskauhan?'

'Istutuskauha olisi täydellinen.'

Siinä meni puolitoista tuntia. Bertie oli löytänyt muovilaatikon missä oli papereita ja onnistunut avaamaan sen ja sotkemaan sen sisällön mudalla. Osa papereista oli pitkin rinnettä ja Vince keräsi ne kaikki. Sitten hän kaivoi syvemmälle rinteeseen ja löysi toisen, suuremman laatikon. Missä oli prototyyppi.

Vince oli sanonut, että Derekillä oli aina varmuuskopiot. Ja tässä ne olivat.

Osa 4 pian