ULOSTULO, OSA 6

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
12.8.2016
Suomennettu Luxoniassa

Perhekriisi viivästytti Teriä maanantaiaamuna, joten kun hän saapui koululle hänen piti mennä suoraan historiantunnille. Hän odotti Carolinen jo olevan siellä istumassa tavallisella paikallaan, mutta hän ei ollut. Oliko hänkin myöhässä? Voiko hän huonosti kaiken viikonlopun jännityksen jälkeen? Mutta Teri ei oikein uskonut sitä. Hänen vatsaansa väänsi ja se vain paheni tunnin edetessä.

Heti kun se päättyi hän kiiruhti omaan luokkahuoneeseen. Caroline ei ollut siellä, mutta Fran oli.

'Caroline ei ole koulussa,' Teri kertoi hänelle. 'Menen käymään hänen kotonaan katsomassa mitä on tapahtunut.'

'Ota minun polkupyöräni,' sanoi Fran ja heitti hänelle lukon avaimen.

Kun hän polki pitkin tuttuja katuja Teri kutsui oppaitaan ja enkeleitä, 'Auttakaa minua olkaa kilttejä. Ja suojelkaa Carolinea.'

Mutta nyt kun hän teki jotain asialle pelko alkoi haihtua. Ja jälleen kerran hän tunsi karaistumisen sisällään - samalla tavalla kuin Tom Pricen kanssa - yhdessä saman päättäväisyyden kanssa tehdä kaiken mitä voisi auttaakseen ystäväänsä.

***

Herra Trent avasi oven, mutta asettui oviaukon keskelle kuin estääkseen sisääntulon katsoen Teriä kuin hän olisi vihollinen.

'Päivää herra Trent,' sanoi Teri. 'Onko Caroline täällä?'

'Et ole enää tervetullut tähän taloon,' hän sanoi jäykästi, kuin olisi lukenut käsikirjoitusta. 'Sinä olet huonoa seuraa Carolinelle.' Ja hän alkoi sulkea ovea.

Teri ei osannut odottaa tätä, mutta hän reagoi niin nopeasti, että yllätti itsensäkin työntämällä jalkansa ovesta kuin itsepintainen myyntimies. Sitten hän tuuppasi ovea lujaa, sukelsi herra Trentin käden alta ja juoksi molemmat raput ylös huutaen Carolinen nimeä mennessään. Mutta makuuhuone oli tyhjä. Teri katsoi muihin ylimmän kerroksen huoneisiin. Nekin olivat tyhjiä. Hän juoksi kerroksen alemmas ja teki saman siellä. Vesiperä.

Ja kun hän viimein palasi alakertaan, siellä oli herra Trent keskellä eteishallia aivan oikea ase kädessään. Onpa naurettavaa, Teri ajatteli. Mitä ihmettä hän luulee tekevänsä?

'Nyt lähdet ulos talosta ennenkuin soitan poliisin,' herra Trent sanoi raskaasti hengittäen.

'En ilman Carolinea,' Teri sanoi, yllättyneenä pelottomuudestaan. 'Caroline! Caroline! Missä sinä olet?'

'Et tule näkemään häntä enää,' herra Trent sanoi. 'Se ei ole sallittua.'

Ja Teri tajusi, että huolimatta siitä, että piti asetta herra Trent olikin se, joka oli peloissaan.

'Ketkä eivät salli?' hän tivasi (ja oli mielissään sanoessaan 'ketkä.') 'Tom Price ei salli? Vai Eversti?'

'Ei kuulu sinulle,' herra Trent sanoi. 'Nyt ulos siitä.'

'Tiedättehän, että tämä on laitonta? Te ette ole Carolinen vanhempia, eikä teillä ole oikeutta pitää häntä vasten hänen tahtoaan!'

'En kuuntele tuollaista,' hän sanoi näyttäen yhä pelokkaammalta ja epätoivoisemmalta hetki hetkeltä. 'Ulos tästä talosta,'

'Rakastatteko häntä?' Teri penäsi.

'Mitä?'

'Rakastatteko Carolinea? Luulin että rakastatte. Mutta silti aiotte luovuttaa hänet Everstille. Tiedättekö mitä hän aikoo tehdä Carolinelle?'

'Ei minun tarvitse tietää sitä.'

'Mitä? Ei tarvitse? Vaikka hän tekisi hänelle kokeita? Tai käyttäisi rodunjalostukseen? Tai kiduttaisi ja tappaisi mustan magian rituaalissa? Tai myisi hänet muukalaisille jotta he voisivat tehdä kokeita hänellä, tai harrastaa seksiä tai syödä hänet? Tätä kaikkea teidänkö ei tarvitse tietää, herra Trent - sitäkö yritätte minulle sanoa?'

'Tuo on pelkkää valetta.'

'Oletteko aivan varma siitä? Kannattaisi olla absoluuttisen varma, eikö vain? Sillä muuten otatte riskin luovuttaa hänet käsittämättömiin kauhuihin.'

Puhuessaan Teri näki rouva Trentin ilmestyvän ovesta kuuntelemaan.

'Onko tämä totta Teri?' hän kysyi ja hänen miehensä kääntyi äänen suuntaan. 'Se mitä juuri sanoit? Onko se totta?'

'He ovat tehneet niin muille ihmisille, rouva Trent. Kyllä, totta se on.'

'Henry, he eivät ole hyviä ihmisiä. Sanoin sen sinulle. Tunsin sen aina ja niin tunsit sinäkin.'

'Me allekirjoitimme sopimuksen,' sanoi Henry itsepintaisesti.

'Se oli laiton sopimus,' sanoi Teri. 'Laiton sopimus ei ole sen paperin arvoinen mille se on kirjoitettu. Ei ihmisiä voi niin kohdella. Se on vastoin lakia.'

'He ovat maksaneet meille paljon rahaa vuosien mittaan.'

'Aivan, ja olette varmasti ansainneet ne. Mutta kenen rahaa se oli, herra Trent? Se ei koskaan ollut heidän alunperin. Se on rahaa jota he ovat varastaneet teiltä ja minulta - kaikilta maailman tavallisilta ihmisiltä. Ette ole heille mitään velkaa.'

Teri saattoi nähdä herra Trentin painiskelevan tilanteen kanssa mielessään. Mitä tehdä? Mutta hänen vaimonsa oli jo päättänyt.

'He eivät aio odottaa sitä, että hän täyttää kahdeksantoista,' hän sanoi. 'He tulevat hakemaan häntä aamupäivällä.'

'Mitä?!'

'Valitan, rakas. Emme voi tehdä mitään.'

'Niin he haluavat meidän ajattelevan, rouva Trent. Niin he aina haluavat meidän ajattelevan. Että emme voi tehdä mitään. Joten kukaan ei yritä. Hitot siitä. Minä en aio katsoa vieressä tekemättä mitään. Missä hän on? Otan hänet mukaani nyt.'

'He ovat täällä puolen tunnin kuluttua.'

'No kiirettä sitten! Herrajumala!'

'Rouva Trent avasi kellarin oven lukon ja Caroline tuli esiin, kasvot hyvin kalpeina.

'Oletko kunnossa, kulta?' kysyi Teri.

'Onko se juttu mustan magian rituaaleista totta?' Caroline kysyi.

'Olen pahoillani, että jouduit kuulemaan sen.'

'Onko se?'

'Pelkäänpä että on. Kulta, sinun täytyy lähteä. Osaatko ajaa pyörällä?'

'En.'

'Okei, voitko juosta koululle?'

'En kengät jalassa, en voi.'

'No ota ne pois.'

Siinäkin tilanteessa hän epäröi. Jopa pelastaakseen elämänsä hän ei halunnut paljastaa jalkojaan koko maailmalle.

'Nopeasti!'

Teleskooppiset, viuhkamaiset varpaat tulivat esiin, näyttävine sinisine räpylöineen.

'Niin sitä pitää. Menoksi nyt - tapaan sinut siellä kohta. Juokse!'

Ja Caroline juoksi raput alas ja tiehensä.

Vau, ajatteli Teri. Katsokaa tuota menoa. Se ei johtunut vain teleskooppivarpaiden joustavuudesta. Eikä pitkästä askeleesta. Vaan myös askeltahdista - se oli niin nopea, että jalkoja tuskin erotti. Kukaan olympiaurheilija ei olisi pysynyt hänen perässään, hän häipyi näkyvistä muutamassa sekunnissa.

'Menen takaisin koululle herra ja rouva Trent,' sanoi Teri. 'Haluaisitteko tulla mukaan?'

'Minkä takia?' kysyi herra Trent pahantuulisesti.

'Ajattelin vain, että täällä ei ehkä ole kovin turvallista kun Eversti saapuu.'

'Otamme sen riskin, kiitos vain.'

'Älä sinä huoli, rakas. Pärjäämme kyllä,' sanoi rouva Trent.

Joten Teri kääntyi lähteäkseen. Mutta samalla auto pysähtyi jalkakäytävän reunaan ja nuori nainen, vain vähän Teriä vanhempi kipitti portaat ylös.

'Herra ja rouva Trent?' hän sanoi. 'Carly Westmoreland. Olen aamuteeveen toimittaja. Olikohan Caroline tavattavissa? Olisin halunnut suostutella hänet tulemaan ohjelmaan, teidän luvallanne tietenkin...'

Mutta herra Trent oli jo sulkemassa ovea.

'Tekö haluatte haastatella Carolinea?' kysyi Teri.

'Kyllä! Hänen tarinansa on mennyt viraaliksi Facebookissa, ja kun presidentti Obama antoi sen ilmoituksen viikonloppuna toivoimme, että saisimme hänet mukaan ohjelmaan.'

'Minkä ilmoituksen?'

'ET:istä ja salaisesta avaruusohjelmasta. Etkö ole kuullut?'

'En,' sanoi Teri.

'Se on melko iso juttu. Ja Caroline liittyy siihen. Tiedätkö missä hän on? Tai voitko pyytää häntä ottamaan yhteyttä minuun?'

'Minun täytyy puhua Carolinen ja hänen lakineuvojansa kanssa ensin. Vaihdetaanko puhelinnumeroita? Palaan asiaan hyvin pian.'

Samalla toinen auto saapui paikalle ja mies puku päällä nousi portaita mikrofoni kädessä, kameramies perässä.

'Drew Redman NTV uutisista,' hän sanoi. 'Sinä varmaan olet Teri Barlow, vai kuinka? Caroline Trentin kumppani?'

Voi hyvä luoja, ajatteli Teri. Tulen ulos kaapista valtakunnallisessa uutislähetyksessä.

'Anteeksi, mistä mahtaa olla kysymys?' hän kysyi, pelaten aikaa sillä aikaa kun hänen aivonsa yrittivät päästä tilanteen tasalle.

Hidastettuna, tällainen prosessi tapahtui hänen päässään:

Ensinnäkin, kuinka ihmeessä he tiesivät hänen suhteestaan Carolinen kanssa? Mutta heti kun hän kysyi kysymyksen itseltään hän tiesi vastauksen. Hänhän oli kertonut Arabellalle, että se ei enää ollut salaisuus. Ja Arabella oli kertonut muille. He taas olisivat voineet lipsauttaa sen edelleen juhlassa. Ja sitten se tiedonjyvä oli mennyt viraaliksi muun Carolinen tarinan mukana.

Sillä aikaa Drew oli sanomassa, 'Toivoimme saavamme haastatella Carolinea ET:istä ja hybrideistä ja maanalaisista tukikohdista. Mahtaisitko pystyä sanomaan kuinka pystyisimme tavoittamaan hänet?'

Ja tämä oli vasta alkua. Lisää autoja kerääntyi ulkopuolelle ja lisää ihmisiä ilmestyi kameroineen. Terin täytyi hoitaa tämä, ja hoitaa kunnolla. Hänen piti ajatella nopeasti, ja niin tapahtui. Tässä taas hidastettu versio hänen ajatusprosessistaan:

Hehän olivat halunneet julkisuutta Carolinelle, eikö vain? Ja he olivat onnistuneet yli villeimpien odotustensa. Mikä toisaalta oli aivan loistavaa. Mutta toisaalta, oli se hirveä tapahtumien vyöry Carolinen kestää! Hän oli juuri tottunut sanomaan, että oli hybridi ja näyttämään jalkansa. Mutta jos Teri olisi hänen vierellään vyöryä vastassa hänen kanssaan, eikö se olisi hänelle helpompaa?

Ja nyt Teri tuli ajatelleeksi, että kaikki hänen kokemansa viime viikkoina oli valmistanut häntä tähän - totuttanut hänet olemaan valokeilassa, pakottanut hänet hallitsemaan ramppikuumeensa, näyttänyt että hän pystyi ajattelemaan kun asiat tapahtuivat nopeasti ja olemaan vahva ja selkeäsanainen haastavissa tilanteissa. Ja lopuksi, kun riemu nousi pitkin hänen selkäpiitään, että hän tiesi edottoman varmasti olevansa oikea henkilö tähän nimenomaiseen työhön. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

'Kyllä, olen Teri Barlow,' hän vastasi, 'ja vaihdan mielelläni puhelinnumeroita kanssanne, mutta minusta tuntuu, että pidämme lehdistötilaisuuden ennenkuin teemme mitään muuta.'

'Anteeksi?' sanoi Drew, sillä roottorinlapojen meteli teki yllättäen keskustelun mahdottomaksi. Ja he katsoivat ylös nähdäkseen mustan helikopterin leijuvan talon yllä.

Se on Eversti! ajatteli Teri. Ainakin Caroline on varmaan jo koululla. Rakas Jumala, ole hyvä, älä anna Everstin seurata häntä sinne.

Mutta sitten jokin katutasolla kiinnitti hänen huomionsa, missä ainakin kuusi ammattikameraa osoitti taivaalle, suunnattuna tuohon helikopteriin. Ja yhtäkkiä Teri tiesi varmuudella, että iltaan mennessä niiden materiaali näkyisi koko maan kaikilla televisioasemilla. Ellei koko maailman.

Tilanne pysyi jähmettyneenä useita minuutteja - kamerat tarkennettuna helikopteriin, helikopteri paikallaan taivaalla. Kunnes kuin kissa joka muina henkilöinä luovuttaa tuijotuskisan, helikopteri kääntyi ja poistui hitaasti ja sen mekastus vähitellen vaimeni sen etääntyessä.

Ja kun se meni pois, suuri paino, jota Teri ei ollut huomannutkaan, vieri pois hänen olkapäiltään. Hän nauroi ääneen ja Drew ja Carly käännähtivät ympäri tuijottamaan häntä.

'Ei hätää,' hän sanoi, hymyillen. 'Ajattelin vain. Kaikkien salaisuudet paljastuvat nyt, eikö vain?'

***

Mediahälinä Carolinen ja Terin ympärillä oli kiihkeä, mutta pian ohi - suureksi osaksi koska ET paljastuksia seurasivat pian massapidätykset ja täysi paljastus.

Niinpä kolme viikkoa myöhemmin Teri ja Caroline söivät illallista Cotswoldin kukkuloiden sydämessä olevan vanhan kivihotellin yläkerran pienessä ruokasalissa, viikonloppupiilossa juhlistamassa Carolinen kahdeksattatoista syntymäpäivää.

'Mitä äitisi sanoi?' kysyi Caroline.

'Hän sanoi, "Pidä hauskaa kulta," ja hän pyysi sanomaan "Hei,"'

'Haluaisin tavata hänet.'

'Hänkin haluaa tavata sinut.'

'Sekö ei häiritse häntä - mikään tästä? Että olet lesbo? Ja yhdessä hybridin kanssa?'

'Ei ollenkaan. Siskoni ovat hulluna vauvoihin, joten hän varmasti saa lapsenlapsia. Joka tapauksessa perheeni pitää siitä, että olen erilainen. Saavat siitä puheenaihetta. Mitä sinun äitisi sanoi?'

'Hän sanoi, "Pidä hauskaa kulta." Ja hän pyysi sanomaan "Hei" sinulle.'

'Eivät kovin omaperäisiä, äitimme?'

'Ei,' nauroi Caroline. 'Mutta arvaa mitä? Hän sanoi, että normaali kuukausiraha oli tullut pankkitilille.'

'Eihän!' sanoi Teri. 'Hämmästyttävää. Olisi luullut, että Eversti olisi lopettanut sen välittömästi! Mutta kuten tiedät, tälläiset hallinnolliset virheet voivat jatkua vuosia. Sinuna olisin aivan hiljaa asiasta.'

'Sitä sanoin äidillekin. Ja se tarkoittaa, että he voivat edelleen siirtää rahaa minun tililleni, joten voin edelleen maksaa Penille täysihoidosta.'

'Loistavaa.'

'Ihmettelinpä, luuletko että enkelit olisivat taas olleet asialla?'

'Miksei? He tietävät, että meidän täytyy elää.'

'Josta tulikin mieleeni, luuletko että enkelit järjestivät sen, että juhlani oli samana viikonloppuna kun Obaman ilmoitus?'

'Aivan varmasti.'

'Ja varmistivat, että sinä saavuit talolle ennen Everstiä?'

'Tietenkin.'

'Ja järjestivät ne kaikki kameramiehet kadulle kun helikopteri saapui?'

'No jos ne eivät olleet enkelit, niin siinä on kauhean monta yhteensattumaa.'

'Tiedän. Mutta sehän vaatii hirmuisen organisaation, mitä luulet?'

'No he ovat erittäin hyviä siinä,' sanoi Teri. 'Paljon harjoitusta nääs. Ja eläminen ajan ulkopuolella luultavasti myös auttaa.'

'Ihmeellistä.'

'Se on. Ja olen hyvin, hyvin kiitollinen.'

'Niin minäkin. Eivätkä he myöskään laskeneet epäilyjäni minulle miinukseksi.'

'Ei, he ovat mukavia tuollaisissa asioissa. Muuten, kuinka monta haastattelua Pen on varannut ensi viikolle?'

'Vain kolme. Luulen että alamme jo nähdä hännänhuipun.'

'Luojan kiitos. Mutta hännistä puheenollen, Caroline...'

'Hännistä puhuen, niin?'

'Näetkös, en ole voinut olla huomaamatta, että missään haastatteluissa joissa olemme olleet eivät ylimääräiset selkänikamasi ole tulleet puheeksi. Jalkojasi on kuvattu joka vinkkelistä, testattu kuinka ne toimivat, keskusteltu ja tutkittu ja kauhisteltu ja otettu näytteitä. Mutta et milloinkaan maininnut häntää. Et yhtään kertaa.'

'No hehän tietysti olisivat halunneet kuvata sitä. Ja se on vähän henkilökohtaista Teri. Se on aivan intiimialueeni vieressä.'

'Ja joka tapauksessa,' hän jatkoi, 'en voinut näyttää sitä kenellekään ennenkuin olen näyttänyt sen sinulle, enhän? Ja sanoit säästäväsi sen tuonnemmaksi. Joten säästin sitä sinulle.'

'Miten kultaista.'

'Ja tiedätkö mitä ajattelin?'

'En. Mitä ajattelit?'

'Ajattelin, että "tuonnempana" voisi olla vaikka juuri nyt. Sopisi varmasti tähän hetkeen.'

'Olet oikeassa.'

'Tiedän, että olen.'

'Mutta sinähän olet aina ollut fiksu hybridi.'

'Niin olenkin.'

'Ja se osoittaa kuinka yhteensopivia me olemme,' sanoi Teri. 'Sillä kumma kyllä ajattelin juuri samaa asiaa.'

Ja niinpä he menivät vuoteeseen.

Ja Carolinen häntä osoittautui juuri niin kauniiksi kuin Teri oli kuvitellutkin. Ja sininen tietysti.

Loppu