ULOSTULO, OSA 2

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
26.7.2016
Suomennettu Luxoniassa

'Siinä hän on! No niin Teri, kerro heti kaikki,' sanoi Arabella.

'Me haluamme tietää kaiken,' sanoi Julia. 'Millainen talo on, millainen hänen äitinsä on, mistä te puhuitte ja vieläkö sanot, että pidät hänestä.'

Teri oli odottanut tätä kauhulla. Se saattoi hänet pulmatilanteeseen, sillä hän ei halunnut salata mitään ystäviltään, mutta ei myöskään halunnut pettää Carolinen luottamusta juoruilemalla hänestä.

'Kyllä, minä pidän hänestä,' hän aloitti, selventääkseen, ettei ollut valmis osallistumaan uuden ystävänsä maineen murskaamiseen.

'Ja ...' sanoi Julia. 'Anna tulla vaan!'

'No, hän asuu Virtue Streetillä - yhdessä niistä rivitaloista. Hänellä on huone yläkerrassa josta näkee kukkuloille. Hänen äitinsä on hyvin mukava ja hän teki meille skonsseja ja teetä.'

'Onko hän yhtä kaunis kuin Caroline?' kysyi Kat.

'Ei lainkaan,' vastasi Teri. 'Hän on lyhyt ja pyöreä ja tavallisen näköinen. Joten olin ensin hieman hämmentynyt, kunnes Caroline kertoi, että hän oli hänen kasvatusäitinsä.'

'Kasvatusäiti, hänen iässään? Sepä outoa,' sanoi Pip.

'Niin minäkin ajattelin.'

'Entä mistä te puhuitte?' kysyi Julia. 'Paitsi tylsästä historiasta?'

'Annas kun mietin...'

'Anna tulla vaan!'

'On vaikeaa muistaa,' hän valehteli. 'Me puhuimme pojista,' hän aloitti ja sitten ajatteli, virhe! Vaarallista aluetta!

'No mitä hän sanoi? Pojista?' painosti Julia.

'Kun St Josephin pojat tuijottivat häntä niin kysyin eikö se käy hänen hermoilleen ja hän sanoi, että puolet aikaa hän ei edes huomannut sitä.'

'Onko hänellä ollut monta poikaystävää?' kysyi Arabella.

'En tiedä.'

'Seurusteleeko hän kenenkään kanssa nyt?'

'En tiedä. Ei kai.'

'No niin Teri,' sanoi Arabella, 'luulenpa että sinun täytyy tehdä kovemmin töitä ja pumpata hänestä enemmän tietoa irti.'

***

Terille ja Carolinelle tuli tavaksi istua vierekkäin englannin kirjallisuuden ja historian tunneilla, ja se oli aluksi aika häiritsevää Terille johtuen sähköiskuista ja kihelmöinnistä, joita kulki pitkin hänen ihoaan aina kun Caroline puhui hänelle tai katsoi häntä kohti. Onneksi kukaan ei näyttänyt huomaavan, mikä vaikutti oudolta ottaen huomioon hänen tunteidensa voimakkuuden; sen olisi pitänyt näkyä kilometrien päähän, kuin ilotulituksen.

He viettivät myös välitunnit yhdessä, istuen jossain kanttiinin pikkupöydistä. Ja joka päivä Teri olonsa mukavammaksi; joka päivä he löysivät uusia puheenaiheita, enemmän yhteisiä asioita. Vaikka joskus kun hänen ystävänsä puhui, Teri hypnotisoitui niin hänen alahuulensa täyteläisyydestä, tai hymykuopasta joka tuli ja meni hänen poskellaan, tai miten hänen nenänkärkensä meni ylös alas, että hän kokonaan unohti mitä hänen ystävänsä sanoi ja otti riskin että vaikutti välinpitämättömältä.

'Haluaisitko tulla meille teelle kanssani huomenna?' hän kysyi eräänä päivänä.

'En oikeastaan,' vastasi Caroline. 'Oi anteeksi, oliko se epäkohteliasta? Tarkoitan, että olisin mieluummin seurassasi kahden, jollet pahastu. En oikein tule toimeen vieraiden kanssa ja olen joutunut tekemään sitä paljon - aina muuttamassa paikasta toiseen. Ja tunnen oloni rennoksi kanssasi. On helpotus tuntea olonsa rennoksi. Voi, en kai tuottanut sinulle pettymystä?'

'Et suinkaan,' vastasi Teri totuudenmukaisesti, eikä oikeastaan halunnutkaan jakaa Carolinea neljän siskonsa kanssa. 'Täytyyhän meidän syödä? Ja joku paikka pitää olla missä palloilla.'

'Voimme aina olla meillä. Äiti tykkää ruokkia ihmisiä.'

'Oletko varma ettei hän pane pahakseen?'

'Ei varmasti. Hän pitää siitä, että minulla on ystäviä ja alkaa hermoilla jos minulla ei ole. Itse asiassa, hän sanoi pitävänsä sinusta ja toivoi, että kävisit toisenkin kerran.'

Eipä aikaakaan kun Teri vietti kolme iltaa viikossa Carolinen talossa. Ensimmäiset tunti tai kaksi menivät läksyissä Carolinen huoneessa. Sitten rouva Trent pyysi heidät alakertaan syömään ja hyöri ympäriinsä tarjoillen heille ja tyrkytteli toista lautasellista. Oikeastaan hän käyttäytyi enemmän kuin palvelija eikä äiti.

Sitten he menivät yläkertaan rupattelemaan ja kuuntelemaan musiikkia tai katsomaan elokuvia puoli kymmeneen, jolloin herra Trent vei hänet autolla kotiin. Hän oli iso, vakava mies joka sanoi tuskin sanaakaan, eikä Teri saanut selvää eikö hän pitänyt hänestä, vai oliko hän samanlainen kaikille.

Itse asiassa koko asetelma Carolinen talossa vaikutti Teristä kiusalliselta ja omituiselta. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu, hän olisi vähitellen ottanut etäisyyttä ja antanut yhteyden katketa. Mutta joka päivä hänen ystävyytensä Carolinen kanssa kasvoi ja joka päivä hän rakastui yhä syvemmin.

***

'Meillä on nyyttikestit lauantaina, Teri,' sanoi Julia. 'Sen takia nyyttikestit koska äiti on maailman huonoin kokki. Oikeastaan vain nyyttikesteillä saan kunnon ruokaa. Pääsetkö tulemaan? Älä näe liikaa vaivaa - salaattikin käy.'

'Kuulostaa hienolta,' sanoi Teri. 'Tulen mukaan.'

'Voit pyytää Carolinen jos haluat.'

Mutta Caroline ei halunnut tulla, joten Teri meni yksinään.

Koko porukka oli siellä, plus kolme aikuista pariskuntaa mukaan lukien Julian äiti ja isä. Kun Teri käveli sisään Kat ja Fran keskeyttivät juttunsa aika välinpitämättömästi sanoakseen 'Hei, Teri,' ja jatkoivat sitten keskusteluaan koripallosta. Teri tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Se oli tuskallista, mutta hän tuskin saattoi syyttää heitä - hän oli tavannut heitä niin vähän viime aikoina.

Arabella saapui. 'Päivää muukalainen,' hän sanoi tahdittomasti. 'Missä Caroline on? Luulin, että olette kuin paita ja peppu nykyisin.'

'Hän ei päässyt,' sanoi Teri punastuen.

'Sääli,' sanoi Arabella epäuskottavasti.

Onneksi Pip tuli väliin. 'Teri, hei!' hän sanoi. 'Toivoinkin että tulisit. Aiotko osallistua Les Misérablesin koe-esiintymiseen?'

'"Les Misérables?" En tiennytkään että aiomme esittää sen. Voisin vaikka olla kuorossa.'

'Mutta sinulla on niin upea ääni. Miksi et yrittäisi johonkin pääooleista?'

'Koska kaikki katsoisivat minua, Pip ja joko oksentaisin tai pyörtyisin. Kuoron takaosassa pärjään kyllä. Milloin koe-esiintymiset ovat?'

'Keskiviikkona päärooleihin, torstaina kuoroon. Joku lauluista pitäisi kuitenkin opetella.'

'Se sopii kyllä - osaan muutaman. Mutta neiti Bunting tulee olemaan varsin kyllästynyt "I Dreamed a Dreamiin" loppuviikolla.'

'Tosi on!' nauroi Pip. 'Mennäänkö yhdessä. Voisimme antaa toisillemme henkistä tukea.'

'Kiinni veti,' hymyili Teri helpottuneena. Ainakin Pip oli vielä hänen ystävänsä.

Julian äiti kutsui heidät pöytään pian sen jälkeen ja Pip ja Teri istuivat yhdessä ja kertoivat kaikki kuulumiset kunnolla. Kat ja Fran istuivat vastapäätä ja liittyivät mukaan, ja illan päätteeksi Teri tunsi taas kuuluvansa joukkoon mukaan.

Mutta hänellä oli kyllä ongelma. Miten hän voisi olla lähempänä Carolinea vieraantumatta vanhoista ystävistään? Kun Caroline halusi pitää Terin itsellään ja Teri halusi pitää matalaa profiilia, he olivat vaarassa eristäytyä yhä enemmän - ilmatiiviiksi kahden hengen klikiksi. Teri näki vaaran, mutta hänellä ei ollut mitään käsitystä mitä tehdä sille. Hän kysyi henkioppailtaan, mutta ainoa mitä hän sai heiltä oli, 'Kaikki on hyvin'. Joskus he saattoivat olla todella ärsyttäviä.

***

'Seurustelet poikien kanssa, vai kuinka?' sanoi Caroline eräänä iltana illallisen jälkeen, kun he löhösivät hänen vuoteellaan kuunnellen musiikkia.

Teri tiesi, että jotkut tilaisuudet tulevat vain kerran. Ja tämä oli sekä tilaisuus että kynnys. Mutta hän ei tiennyt oliko hän valmis ylittämään sitä vielä.

'Kyllä silloin tällöin,' hän sanoi. Ja yllätti sitten itsensä jatkamalla, 'Mutta vain harhautukseksi, tiedäthän.'

Ja heidän silmänsä kohtasivat ja jäivät paikoilleen.

'Oletko sinäkin sitten ...?'

'Luulen niin. En kyllä ole kokeillut ... mitään, vielä.'

'Kerro minulle kun olet valmis ja jos haluat voimme yrittää yhdessä. Tarkoitan, jos siis pidät minusta sillä tavalla. En ehkä ole makuusi.'

'Lasketko leikkiä? Olet kaunein tyttö jonka olen ikinä nähnyt.'

'Kauneus on kuitenkin eri asia kuin viehättävyys. Auringonlasku on kaunis, mutta en halua rakastella sen kanssa. Mutta toisaalta minusta sinä olet hyvin viehättävä, vaikka et ole lainkaan kaunis. Oi, olen pahoillani...'

'Ei, kyllä minä sen kestän. Parempi niinpäin. Auringonlaskuparka.'

'Auringonlaskuparka... Saanko suudella sinua?'

'Emme kai etene tässä hieman liian nopeasti?'

'Anteeksi, luulin että halusit...'

'Haluan minä. Mutta olemme makuuhuoneessasi ja vanhempasi ovat alakerrassa, ja ...'

'Ei se heitä häiritse.'

'Ihan totta?'

'Ihan totta.'

'No jos yksi pieni suudelma sitten.'

'Oletko varma?'

'Varmasti olen.'

'Tule sitten istumaan viereeni.'

Ja hän meni, ja Caroline otti hänen kasvonsa pitkiin käsiinsä ja suuteli häntä.

'Mmmmmmm,' he sanoivat yhteen ääneen.

He kietoivat kätensä toistensa ympärille ja se tuntui kuin kaksi magneettia olisi kilahtanut yhteen ja muuttunut yhdeksi - kuin heidän energiakenttänsä olisivat sulautuneet yhteen. Kaikki Terin hermopäätteet lauloivat ilosta ja hänen päässään pyöri kuin hän olisi voinut oikeasti pyörtyä pelkästä hetken autuudesta.

'Korvalehtesi on karvainen,' sanoi Caroline, murtaen taian.

'Onko? ... Voi ei, inhottaako se sinua?'

'Ei, se on söpö. Onko toinenkin samanlainen? Katsotaanpa ... Kyllä se on.'

'Onko sekin söpö?'

'On se.'

'Huh! Olipa helpotus.'

'Saanko suudella sinua uudelleen?'

'No, hyvä on.'

'Mmmmmm.'

'Sammutanko valon?' sanoi Caroline.

'Miksi? Haluan nähdä sinut. Se on minun oikeuteni viehättävänä mutta ei kauniina.'

'Joko alat laatimaan sääntöjä?'

'Hyvä on neropatti, tunnustan. Pitihän minun yrittää. Turha toivo.'

'Minne nyt olet menossa?'

'Sammuttamaan valon.'

'Minä teen sen.'

'Ei, pysy siinä,' sanoi Teri. 'Ja kun olen jalkojesi juuressa otan kengät pois jalastasi. Esiin sieltä, oi ihastuttava jalka.'

'Ei, älä!' huusi Caroline, kompuroiden istuakseen.

Mutta se oli myöhäistä.

He jähmettyivät, kummankin katse liimautuneena Carolinen oikeaan jalkaan, joka lepäsi Terin kämmenellä.

Räpyläjalkaisuus itsessään ei ole harvinaista ja Teri oli nähnyt sellaiset aikaisemminkin yhdellä tytöllä koulussa. Mutta nämä olivat erilaiset. Nämä olivat siniset.

He tuijottivat yhdessä jalkaa. Ja tuijottivat jalkaa. Ja tuijottivat jalkaa. Lopulta Teri muisti hengittää.

'Inhottavatko ne sinua?' Caroline kuiskasi.

'Eivät. Eivät oikeastaan.'

'Inhottavat ne, eikö totta?' sanoi Caroline ja hänen äänensä alkoi särkyä.

'Caroline, älä ole hupsu. Olet kaunein olento planeetalla ja olen hulluna sinuun. Ei, eivät ne inhota. Mutta ... miten sanoisin? Nuo räpylät häiritsevät minua. Koska ne ... rehellisesti sanottuna, eivät näytä minusta ihmisen jaloilta.

'Pyysin, että he olisivat poistaneet ne. Se olisi ollut niin yksinkertainen operaatio. Mutta he eivät tehneet sitä.'

'Kuka ei tehnyt?'

'Aioin kyllä kertoa sinulle. Ihan totta aioin,' hän sanoi. 'Okei ...'

Lopulta hän sai vavisten vedettyä henkeä ja katsoi ylös, silmät kostuneina.

'Teri, uskotko avaruusolentoihin?'

'No tiedän, että niitä on olemassa... Sekö sinä olet - avaruusolento?'

'Ei aivan...' hän sanoi, hänen huulensa vääristyivät kun hän kamppaili itkua vastaan. 'Minä olen ... hybridi.'

'Hybridi ... Aivan.'

Kyyneleet purskahtivat Carolinen silmistä ja hän peitti kasvonsa käsillään. Teri päästi irti jalasta, kietoi kätensä ystävänsä ympärille ja piti kiinni kun hän itki kuin koko maailma olisi sortumassa palasiksi hänen ympäriltään.

Lopulta nyyhkäisyt laantuivat. Teri haki paketin paperinenäliinoja ja Caroline niisti nenänsä, mikä ei ollut aivan niin kaunis juuri nyt.

'Teri,' hän sanoi, 'tiedän, että minun olisi pitänyt kertoa ennenkuin suutelimme, mutta halusin niin sen tapahtuvan, ja jos olisin kertonut, se ei ehkä olisi lainkaan tapahtunut. Olen pahoillani. Tein väärin. Minun ei olisi pitänyt...'

'Hei, se on okei. Anna kätesi. Katso minua. Noin. Kuuntele nyt... Caroline, olen rakastunut sinuun. Ja se tosiasia, että varpaissasi on siniset räpylät ei vähennä tunteitani hiukkaakaan. Okei?... Okei?'

'Okei.'

'Hyvä, se oli ensimmäinen asia. Halusin saada sen selväksi. Se oli numero yksi. Numero kaksi, salaisuutesi on turvassa kanssani - siltä varalta, että ajattelit ettei se olisi.'

'Voi tiesin että se olisi,' kuiskasi Caroline.

'Hyvä. Mutta numero kolme - ja tämä on tosipaikka, Caroline. Haluan tietää kaiken. Haluan tietää ketä vanhempasi olivat, mistä he tulivat ja keitä ovat nämä mysteeriset "he", jotka eivät suostuneet poistamaan räpylöitä jaloistasi. Haluan tietää kaiken. Ja tästä ei neuvotella. Jos et kerro, lähden pois. Pidän kyllä salaisuutesi, rakastan sinua yhä ja toivon kaikkea hyvää, mutta lähden pois. Onko tämä selvä?'

Joten Caroline kertoi hänelle.

Osa 3 pian