PETERIN USKOTTU, OSA 3

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
11.5.2016
Suomennettu Luxoniassa

Vauvan laskettu aika oli sunnuntaina - joka sattui olemaan yksi heidän lounaspäivistään. Ensin Peter luuli, että he peruisivat sen, mutta muut kolme näyttivät päättäneen jatkaa normaalisti ja nauttia paistetun kanansa. Joka tapauksessa, täytyihän Keijunkin syödä. Peter sanoi, että se oli naurettavaa, mutta muut jyräsivät hänet sanomalla, 'Ei ensimmäinen lapsi koskaan synny laskettuna aikana.'

No, tämäpä syntyi.

Ja lisäksi juuri sillä nimenomaisella hetkellä tuona sunnuntai-iltapäivänä kun lapsivesi tuli, Peter oli kahden talossa Keijun kanssa! Maureen oli juuri kipaissut markettiin hakemaan maitoa ja Kevin rautakauppaan hakemaan ruuveja.

Ensin Peter luuli, että Keiju oli pissannut parketille, mikä olisi jo ollut noloa, mutta kun hän tajusi kamalan totuuden hän meni täysin paniikkiin. Mitä jos lapsi syntyisikin todella nopeasti? Entä jos hän joutuu kätilöksi? Hänen pitäsi katsoa Keijun intiimejä osia!

Supistusten välissä Keiju teki parhaansa hänen rauhoittamisekseen, ja kun muut tulivat takaisin, he nauroivat hänelle niin, että unohtivat mitata supistusten väliä. Ehkä nauru nopeutti asioita myös, sillä yhtäkkiä vauva oli tulossa, eikä ollut aikaa lähteä sairaalaan. Joten Star syntyi kyykkyasennosta ruokailuhuoneen lattialle Maureenin tukiessa toisella puolella ja Kevinin toisella, samalla kun Peter soitti kätilölle ja haki pyyheliinoja ja keitti vettä ja käveli hulluna edestakaisin.

Star syntyi vahingoittumattomana, hänellä oli kaikki osat tallessa ja hän parkui kuten asiaan kuului. Hän ei puristunut liikaa ulostullessa ja amatöörisynnytystiimi teki suurimman osan oikeista asioista. Joten kun kätilö saapui, hän oli varsin tyytyväinen heihin, vaikka Peter näki, että hän oli pettynyt kun ei ollut ehtinyt päätapahtumaan.

Tuntien tehneensä jo suurimman osan Keijun töistä hänen puolestaan, Kevin ja Peter eivät tunteneet enää velvollisuutta auttaa jälkeisten synnyttämisessä, vaan he vetäytyivät olohuoneeseen viskipullon kanssa, toipumaan rasituksesta.

'Starille,' sanoi Kevin.

'Tähti (=star) on syntynyt,' sanoi Peter.

'Sinun oli pakko sanoa se, eikö vain?'

'Jonkun oli. Kippis.'

***

Starin synnytyskokemuksen yhdistäminä Peter ja Maureen näkivät Keviniä ja Keijua useammin kuin koskaan aikaisemmin. Maureen oli aina käymässä heillä auttamassa ja perhe kokoontui yhdessä aterioille pari kolme kertaa viikossa.

Peter itse asiassa näki Keijua enemmän kuin hänestä oli mukavaa, sillä Keiju osoittautui olevan reipashenkinen imettäjä, joka saattoi ottaa rinnan esiin milloin vain, eikä edes yrittänyt peittää sitä. Maureen sanoi, että Peter tottuisi siihen, eikä sitten mennyt kuin kuukausi tai kaksi, kun hän ei enää alkanut hikoilla kun Keiju teki niin.

Peter tottui myös siihen, että Kevin vaihtoi vaippoja ja kylvetti vauvaa. Mikä auttoi häntä valmistautumaan Keijun ilmoitukseen, että äitiysloman jälkeen hän menisi takaisin töihin ja Kevin jäisi kotiin Starin kanssa. Se sai hänet hieman kiemurtelemaan, mutta hän ei voinut kiistää sen logiikkaa. Ja hän mietti oliko se yksi syy miksi Keiju oli valinnut Kevinin - koska hän halusi lapsen, mutta halusi kuitenkin olla edelleen töissä ja siksi tarvitsi kumppanin, joka jäi mielellään kotiin. Ei siinä mitään vikaa, Peter sanoi itselleen ja kuukausien kuluessa hän alkoi vähitellen uskoa siihen.

***

Eräänä sunnuntaina kun Star oli noin kolmikuukautinen hän ja Peter olivat kahden olohuoneessa - Peter nojatuolissa lukemassa sunnuntain lehteä ja Star sitterissä. Keiju oli nokosilla yläkerrassa ja Maureen puutarhassa Kevinin kanssa kylvämässä vihanneksia.

Aina kun Peter katsoi Staria hän näytti tuijottavan Peteriä, mutta hänestä se oli yhteensattuma. Jos hänen silmänsä olivat auki, täytyihän hänen johonkin suuntaan katsoa, Peter sanoi itselleen.

Peter alkoi lukea artikkelia rokotuksista. Siinä puhuttiin vastuuttomista vanhemmista, jotka kieltäytyivät rokottamasta lapsiaan ja saattoivat siten heidät hengenvaaraan.

'Baa!' sanoi Star. Peter nosti katseensa. Star katsoi edelleen hänen suuntaansa.

'Baa!' hän toisti, painokkaammin.

'Aivan oikein, pikku Star. Näytä niille!' sanoi Peter, antaen positiivista palautetta.

'Ei-aa! Uui-maabi-baa!'

'Juuri niin. Noin minäkin aina sanon.'

'Uui-baa! Uui-buui-mip-baabi-baa!'

Star pomppi nyt ylös alas aika tarmokkaasti.

'Mitä yrität sanoa, pikku Star? No? Mitä yrität kertoa isoisälle?'

Kuin vastauksena Star lopetti pomppimisen ja aukaisi silmänsä todella suuriksi ja katsoi suoraan häneen.

Ja päänsä sisällä, päivänselvästi, Peter kuuli sanat, 'Se ei ole totta.'

'Mikä ei ole totta?' Sanat tulivat Peterin suusta ennenkuin hän ehti estää.

'Se mitä luet. Se on valetta.'

He katsoivat toisiinsa hiljaisuudessa ajan joka tuntui ikuisuudelta. Sitten Starin silmät lasittuivat ja hän nukahti.

***

'Hänellä taitaa kohta olla ensimmäiset rokotukset?' sanoi Maureen eräänä keskiviikkoiltana. 'En muista milloin ne alkavat nykyään.'

Kevin ja Keiju vaihtoivat erityiskatseen, jonka Peter oli alkanut ymmärtää tarkoittavan, 'Hoidatko sinä tämän vai minä?' Ja Kevin veti lyhyen tikun.

'Niin, me olemme lukeneet paljon rokotuksista,' sanoi Kevin. 'Olemme tutkineet asiaa kaikista näkökulmista ja olemme miettineet asiaa pitkään ja ankarasti ja ...' Ja tässä hän veti syvään henkeä, '... olemme päättäneet, että Staria ei rokoteta.'

'Oi, ai,' sanoi Peter.'

'Tiedän mitä aiot sanoa, isä ... Niin mitä sinä sanoit?'

'En minä mitään sanonut.'

'Luulin, että sanoit jotain.'

'Hän sanoi "oi, ai,"' sanoi Maureen.

'Ai,' sanoi Kevin tuulen kadottua hänen purjeistaan.

'Me luulimme että hermostuisit,' sanoi Keiju.

'Mitä, minäkö?' sanoi Peter.

'Niin, me luulimme, että olisimme mielestäsi vastuuttomia.'

'Sattuupa nyt olemaan niin, että olen tutkinut rokotteita itsekin,' sanoi Peter. 'Internetistä, näes. Ja periaatteessa se riippuu siitä ketä kuuntelee. Tietenkin lääkärikunta on vahvasti niiden puolella. Todella erittäin vahvasti. Mutta lääketieteellisen tutkimuksen rahoittavat lääkeyhtiöt ja ne valmistavat rokotteet, joten niillä on oma lehmä ojassa, ja se vaikuttaa minusta hieman hämäräperäiseltä. Ja toisaalta on esitetty vakavia kysymyksiä rokotteiden tehokkuudesta ja niiden sisältämistä myrkyistä, ja sitten on tuhansia menestyneitä oikeustapauksia rokotteiden aiheuttamista vahingoista.'

'Joten rehellisesti sanoen olen iloinen, että minun ei tarvitse päättää asiasta. Te olette vanhemmat, se on teidän päätöksenne. Tämä on minun näkemykseni.'

Hetken aikaa vallitsi hämmästynyt hiljaisuus.

'No kuulkaapas tuota!' sanoi Maureen.

'Mitä?'

'Niin järkevää ja molemmat puolet huomioonottavaa.'

'Miksei muka? Minähän olen järkevä mies, Maureen.'

Ja kaikki nauroivat.

'Mitä te siinä nauratte?' kysyi Peter, ja nauru vain yltyi.

'Katsokaa, Star nauraa myös!' sanoi Kevin.

Peter kääntyi katsomaan ja Star hykerteli ja katsoi suoraan häntä. Hän sulki toisen silmänsä ja avasi sen taas.

'Hän iskee silmää!' huudahti Keiju. 'Hän iskee silmää isälle!' Ja he nauroivat vedet silmissä.

***

Oli erityisen lämmin ja aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä muutamaa viikkoa myöhemmin. Maureen tuli olohuoneeseen ja nappasi Starin. 'Tulehan minun mukaani kultamuru. Mennään tekemään puutarhatöitä yhdessä.'

'Aa! Aa! Aa!' sanoi Star ja kurotti kohti Peteriä.

'Isoisä lukee lehteä kulta, ei hän halua leikkiä.'

Kun Maureen kantoi hänet ulos pihaovesta, Star alkoi itkeä.

'Hyvänen aika, mikä hätänä?'

'Aa! Aa! Aa!' huusi Star ja nojasi kohti huonetta.

'Haluatko jäädä isoisän luo? ... Hyvä on, jos kerran haluat. Vaikka en kyllä tajua miksi - eihän hän kiinnitä sinuun mitään huomiota. Katso nyt, lukee vain lehteä. Mikä hassu mies, ei halua leikkiä Starin kanssa. Hän on hassu mies eikö olekin. Eikö ole? Eikö?'

Ja hän kutitti Staria kunnes hän hekotti tottelevaisesti, vaikka hänen katseensa oli koko ajan kiinni Peterissä. Niinpä Maureen laittoi hänet takaisin sitteriin ja jätti heidät kahden.

Peter nosti katseensa huomatakseen Starin katsovan häntä.

'No, pikku Star. Onko haluatko kommentoida sunnuntain lehteä?'

Hiljaisuus.

'Katsotaanpa. Pääkirjoitus Venäjän agressiosta Baltian maissa.'

'Baa!'

'Et siis ole samaa mieltä?'

'Baa!'

'Entäs tämä artikkeli jossa kumotaan homeopatia?'

'Baa!'

'Et innostu siitäkään. Okei, mitä olet mieltä viimeisimmistä terroristihyökkäyksistä?'

'Bibibibibaa!'

'Todellako?'

'Per-babi-uupe-buu. Eia-baa! Bibibibibaa!' tarmokkaan pomppimisen säestämänä.

'Tuota noin. Voitko vähän selventää tuota vanhalle isoisällesi?'

Star lopetti pomppimisen ja avasi silmänsä ammolleen ja Peter kuuli sanat päässään yhtä selkeästi kuin ensimmäisellä kerralla.

'Harhautusta.'

'Harhautusta?'

'Niin.'

'No kuka sitä tekee?'

'Salaseura.'

'Eivät siis terroristit, kulta?'

'Terroristit ovat Salaseuran palveluksessa.'

'Kenelle puhut isä?' kysyi Kevin, astuen sisään pihaovista.

'Ai hei Kevin. Kunhan purin kiukkuani tästä typerästä toimittajasta.'

'Mutta sanoit häntä kullaksi?'

'Sanoinko? Taidan olla tulossa hulluksi.'

***

Starin kommentoinnista lehtien sisällöstä tuli sunnuntai-iltapäivien vakionumero. Ja Peterin mielestä omituisinta siinä oli hänen oma reaktionsa. Jotenkin hän oli päätynyt hyväksymään mukisematta sen, että tämä pieni tyttö oli telepaattinen ja hänellä oli yhteys korkeampaan viisauteen ja tietoon. Tämä oli niin vierasta hänen maailmankuvalleen ja kokemuksilleen, että olisi luullut olevan järkevämpää hyväksyä se, että oli todella tulossa hulluksi ja hakeutua asiamukaiseen hoitoon.

Miksei hän ollut vastustellut? Ehkä koska Star ei ollut mitenkään uhkaava. Ehkä koska kukaan muu ei tiennyt mitä oli tekeillä ja viime hädässä hän voisi vain kieltää kaiken. Ja joka tapauksessa se oli mielenkiintoista. Ja hauskaa. Oli syy mikä tahansa, hän unohti pian kuinka omituista se kaikki oli.

Ensin hän odotti Kevinin ja Keijun kertovan samanlaisista kokemuksista, mutta ei. Eivätkä he kohdelleet Staria mitenkään muuten kuin tavallisena lapsena. Joten hän näytti valinneen Peterin, mikä oli yhtä omituista kuin kaikki muukin. Jos oli totta, että nämä lapset olivat tulleet maailmaan auttamaan sen muuttamisessa, miksi valita hänet? Ei hän kuitenkaan aikonut valittaa.

Iltaisin Peter kulutti aika paljon aikaa netissä tutkien edellisen sunnuntain keskustelunaiheita ja näin hän pääsi pian kärryille maailman todellisesta tilanteesta, ei siitä jonka valtamedia esitti.

Mutta valtamediassakin totuus alkoi päästä esille ...

***

'Näin meidän kesken Star,' hän sanoi eräänä sunnuntai-iltapäivänä, 'lehdessä on jotain, jonka pelkään päätyvän isäsi näkyville. Uusia todisteita syyskuun 11 tapahtumista, jotka osoittavat syyllisiksi kaikki ne, joita hänellä oli tapana jahdata - Bushin hallinnon, israelilaiset, saudit. Se todella saa hänet tolaltaan. Ja kaikki muutkin salaliittoteoristit.'

Star istui hiljaa sitterissä katsoen häntä tiiviisti.

'Mitä ajattelet, pikkuinen?'

Siniset silmät laajenivat ja sanat ilmestyivät Peterin päähän.

'Kerro hänelle siitä. Kerro hänelle, että hän oli oikeassa.'

'Todellako?'

'Kyllä. Sano, että olet hänelle anteeksipyynnön velkaa.'

'Olenko?'

'Et katsonut todisteita.'

'Ai. Ehkä olet siinä oikeassa.'

Puoli tuntia myöhemmin Maureen ja Kevin tulivat sisään puutarhasta. Keiju nukkui yhä yläkerrassa. Maureen meni laittamaan levyn päälle keittiössä, ja kun Kevin tuli olohuoneeseen Peter näytti hänelle lehteä.

'Jotain joka saattaa kiinnostaa sinua,' hän sanoi.

'Ai jaa,' sanoi Kevin, otti lehden ja istuutui. 'Perhana,' hän sanoi hetken kuluttua. 'En usko sitä,' hän sanoi taas hetken päästä. Ja lopulta, 'Hyvä jumala. Kaikki paljastuu. Vihdoinkin,' ja katsoi isäänsä.

Peter katsoi Starin. Hänkin katsoi Peteriin.

'Nyt on niin Kevin,' Peter aloitti, selvitellen kurkkuaan, 'luulen, että olen anteeksipyynnön velkaa ...'

'Voi isä, älä sitä murehdi.'

'... totuus nimittäin on, etten koskaan katsonut todisteita ennenkuin tänään. Niinkuin mikäkin idiootti, luotin televisiouutisiin sen sijaan.'

Keviniltä pääsi nauruntuhahdus.

'Ja olen pahoillani,' Peter jatkoi. 'Sillä olit oikeassa Kevin. Sinä olit oikeassa ja minä väärässä.'

Mikä yllätti Peterin, oli suuri helpotus jonka hän tunsi sanoessaan sen. Se oli itse asiassa niin ylivoimainen, että hän tunsi silmiensä kostuvan ja hänen täytyi räpytellä runsaasti selventääkseen ne.

'Kiitos isä,' sanoi Kevin. 'Arvostan sitä kovasti.'