PETERIN USKOTTU, OSA 2

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
9.5.2016
Suomennettu Luxoniassa

Kului kolme kuukautta ilman Kevinin vierailua ja se oli rankkaa Maureenille. Lopulta hän pakotti Peterin soittamaan hänelle ja kutsumaan lounaalle sunnuntaiksi (lupauksella vapaasti kasvanutta luomukanaa) osoittaakseen ettei kantanut kaunaa. Kyllä joku kantaa, ajatteli Peter, enkä näe mieltä teeskennellä muuta. Mutta hän ei sanonut sitä.

'No, soitin hänelle,' hän ilmoittautui Maureenille.

'Tuleeko hän?' kysyi Maureen.

'Vapaastikasvaneelle luomukanalle? Tottakai hän tulee. Ja hän haluaa tuoda jonkun mukanaan. Tytön.'

'Tytön?' huudahti Maureen punastuneena toivosta ja innostuksesta.

'Kyllä, tytön. Nimeltään Keiju. Perhanan typerä nimi. Lyön vetoa, että se ei ole hänen ristimänimensä.

***

Keiju ei ollut lainkaan keijun näköinen oikeasti. Pieni ja hoikka, suuret pähkinänruskeat silmät, terävät poskipäät, pitkät sormet ja lyhyt piikkitukka. Ja hän oli mukava. Ja älykäs. Ja hänellä oli hyvä työpaikka. Joten Peter oli varsin häkeltynyt. Mitä ihmettä hän teki Kevinin kaltaisen tyhjäntoimittajan kanssa?

Huomattakoon, että Kevin oli aivan eri henkilö hänen seurassaan - hymyilevä ja avulias, lausui kiitokset ja olkaa hyvät, eikä jaaritellut loputtomiin globaalin eliitin rikoksista. Ja he molemmat ylistivät Maureenin lounaan taivaisiin. Kevin melkein pilasi jutun sanomalla, että se johtui siitä, että kana oli vapaana kasvanut, mutta Keiju puristi hänen käsivarttaan ja sanoi 'ja kokin taidoista, Kevin,' ja säteili Maureenille, joka säteili takaisin.

He eivät viipyneet pitkään, mutta jälkeenpäin Maureen ei voinut lopettaa hymyilemistä. Ja olla sanomatta kuinka onnelliselta Kevin näytti. Ja eivätkö he olleet komea pari? Ja jopa miten hyvä äiti Keijusta tulisi, mistä Peter ajatteli, aivan liian paljon ja aivan liian pian.

***

Sunnuntailounaasta Kevinin ja Keijun kanssa tuli heille rutiini, joka toinen viikko. Maureen olisi halunnut nähdä heitä useammin, mutta Peter kieltäytyi pulittamasta vapaasta luomukanasta useammin kuin kerran kahdessa viikossa.

Keiju hurmasi heidät molemmat. Maureenin saaminen puhumaan leivonnasta ja kirjakerhosta ja raparperin kasvatuksesta oli helppoa, sillä hän suorastaan odotti tulla hurmatuksi. Peter ei ollut niinkään valmis tulemaan hurmatuksi, mutta siitä huolimatta hän huomasi kohta esittelevänsä hänelle vajaansa ja työkaluja ja vievänsä häntä ajelulle museoautollaan, ja tajusi, että hänet oli täysin voitettu. Keijulla oli myös hyvä vaikutus Keviniin, joka näytti muuttuneen paljon miellyttävämmäksi henkilöksi.

Peter huomasi vatsan kasvun ensiksi, ei Maureen - ehkä koska Maureen oli fiksoitunut häihin. Kun Peter mainitsi siitä hän kieltäytyi aluksi uskomasta. Ja sen lisäksi häntä hieman inhotti Peterin kiinnostus Keijun vatsanseutuun.

'En minä ollut kiinnostunut,' protestoi Peter. 'Se oli siinä aivan silmieni edessä. En voinut olla huomaamatta.'

'Se ei ollut minun silmieni edessä,' hän vastasi. 'Ehkä siksi että minun silmäni katsovat sinne minne niiden kuuluu.'

Päivää ennen seuraavaa sunnuntailounasta Kevin ja Keiju soittivat ja pyysivät puhua molemmille. Peter kutsui Maureenin keittiöstä ja käänsi puhelimen kaiuttimelle. He katsoivat sitä seisten kuin se olisi räjähtämätön pommi.

'Meillä on mahtavia uutisia,' sanoi Keijun ääni. 'Ja halusimme, että te saatte tietää ensimmäisinä. Me saamme lapsen!'

Peter hämmentyi monikkomuodosta. Johan Kevin oli tehnyt oman osansa, eihän hän enää ollut mukana prosessissa?

'Voi kuinka ihanaa!' huudahti Maureen, ja se hämmensi Peteriä vielä enemmän, sillä ei hän niin ollut sanonut aikaisemmin.

'Milloin on laskettu aika?' hän lisäsi.

Sepäs oli hyvin muotoiltu, Peter ajatteli. Parempi kuin, 'No milloin oli hedelmöityshetki?' esimerkiksi, minkä hän halusi tietää.

'Tammikuussa.'

Ja sitten Keiju ja Maureen alkoivat touhottaa kätilöistä ja kirjoista ja synnytysvalmennuksesta ja synnytysammeista ja homeopatiasta.

'Missä te kolme aiotte asua?' sanoi Peter, keskeyttäen rakkausjuhlan.

'Asia on hoidossa. Kevin muuttaa minun luokseni,' sanoi Keiju.

'Ja missäs se sitten on?' sanoi Peter, aika töykeästi.

'Peter!' sanoi Maureen - protestoiden enemmän äänensävyä kuin asiasisältöä.

'Se on ihan reilu kysymys, Maureen. Onhan vauvalla koti oltava,' sanoi Peter.

'Ei huolta rouva Butterworth,' sanoi Keiju, 'en minä hermostu. Minulla on talo Northwoodissa, herra Butterworth. Kolme makuuhuonetta. Runsaasti tilaa meille ja vauvalle.'

Northwood olikin hyvää aluetta, mutta voihan hän silti puhua vallatusta talosta.

'Oma talo?' Peter painosti.

'Aivan. Haluaisitteko tulla katsomaan?'

'Haluaisin kyllä. Jos siitä ei ole liikaa vaivaa.'

***

He lähtivät seuraavana aamuna, heti kun kana oli uunissa. He eivät voineet käyttää paljon aikaa, sillä Maureen halusi valella perunat, mutta paikka ei ollut kaukana. Ja Peter oli vaikuttunut. Se osoittautui olevan ihana pikku talo, moitteettomasti maalattu sisältä ja ulkoa, uusi keittiö ja kylpyhuone. Takana oli myös kukoistava vihannespuutarha.

Myöhemmin, kun he kaikki olivat lounaalla, Keiju kysyi, 'No mitä te piditte talosta, herra Butterworth? Minun on ihan pakko kysyä.'

'Se on oikein mukava pieni talo,' Peter vastasi. 'Ja erinomaisessa kunnossa. Oliko se sellainen kun ostit sen?'

'Ei, se tarvitsi paljon työtä,' hän sanoi hymyillen. 'Uusi maalipinta, uusi keittiö, uusi kylpyhuone. Ja puutarha oli ränsistynyt.'

'Sen laittaminen on varmaan maksanut pitkän pennin.'

'Ei suinkaan,' hän virnisti. 'Se ei maksanut minulle pennin pyörylää.'

Sitten hän nauroi ja kurotti kohti Kevinin kättä pöydän yli.

'Kevin teki sen. Osti kaikki materiaalit ja teki kaiken työn. Eikö vain, kulta?'

***

'Mikä hätänä Peter?' kysyi Maureen. 'Olet ollut kummalla tuulella sunnuntaista lähtien. Luulin että olisit ilahtunut - varsinkin talosta.'

'Rehellisesti sanoen kulta, en tiedä mitä ajatella. Yritän päästä jyvälle. Kevinillä ei ilmeisesti ole rahaa ja kuitenkin hänen on täytynyt käyttää omaisuus materiaaleihin taloa kunnostaessa. Mistä se tuli? Ei hän sitä ole voinut päivärahoista säästää - ei hän niin paljon saa. Joten tarkoittaako tämä sitä, että hän on tehnyt töitä pimeästi ja salannut sen verottajalta ja työvoimatoimistolta. Jos niin on, en pidä siitä. En ollenkaan.'

'Itse asiassa Peter, luulenpa että Susan täti on antanut hänelle rahaa säännöllisesti.'

'Todellako?'

'Kyllä. Hänellähän on rahaa kuin roskaa. Eikä ketään jolle sen jättää. Arvelenpa, että hän on jakanut sitä vähitellen välttääkseen perintöveroa. Mikä on täysin laillista, vai kuinka?'

'No se on sitten toinen juttu. Mutta vaikka hän olisi saanut rahat laillisesti, hän on silti käyttänyt järjestelmää hyväkseen kuin ammattilainen.'

'Miten niin?, kysyi Maureen.

'No hän on ollut rakennuksella työmiehenä ja siten kerännyt osuutta taloon ilman, että siitä on täytynyt maksaa veroa. Ja sen lisäksi vielä nostanut päivärahaa, vaikka on tehnyt töitä.'

'Ei tehnyt töitä, Peter. Ei tarkkaan ottaen. Sillä hänelle ei maksettu mitään. Talkootyövoimana, voisi sanoa.'

'Mutta talkootyöläisenä ketunhäntä kainalossa. Että hän saisi osuuden talosta.'

'Mutta hänhän saisi osuuden talosta kuitenkin, Peter, eikö vain? Pelkästään menemällä Keijun kanssa naimisiin. Tai vain asumalla hänen kanssaan. Ei hänen tarvinnut tehdä mitään.'

'Enpä tiedä, kuulostaa vähän epämääräiseltä minusta.'

'No minä olen ylpeä hänestä. Minusta hän on vain ollut aika fiksu.'

'Joo, fiksu kyllä... Ja kaiken aikaa teeskennellyt olevansa laiska pummi.'

'Ei hän teeskennellyt olevansa laiska pummi, Peter. Sinä kuvittelit, että hän on laiska pummi.'

'Puhuihan hän meille sitä potaskaa olevansa eri mieltä työnteosta, periaatteen vuoksi, vai mitä?'

'Se on eri asia.'

'Ei ole.'

'Kyllä on.'

***

Kun he seuraavan kerran tulivat käymään, Maureen kysyi milloin he aikoivat mennä naimisiin, ja he sanoivat etteivät aikoneet. Peter katsoi vaimoparkansa painuvan kasaan kuin tyhjenevä rengas.

'Me emme usko siihen,' sanoi Kevin. 'Mitä järkeä on antaa lupauksia toisille? Jos me emme enää halua olla yhdessä, lupaukset eivät meitä pidättele.'

'Mutta lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Se tarvitsee vakaan kodin,' vetosi Maureen.

'Ehdottomasti. Ja me aiomme pysyä yhdessä kunnes lapsi on itsenäinen, juuri siitä syystä. Mutta jos suhde menee pieleen, se menee pieleen. Lupaukset eivät sitä estä.'

'Emme todellakaan odota, että niin tapahtuisi, rouva Butterworth,' sanoi Keiju.

'Entä jos jompikumpi teistä kuolee?' kysyi Peter. 'Entä perintö ja isyys ja kaikki sellaiset?'

'Ei meidän tarvitse olla naimisissa että ne hoituvat. Olemme jo käyneet lakimiehen luona.'

'Ihan totta äiti, ei syytä huoleen,' lisäsi Kevin. Vauva on aivan yhtä turvassa kuin mikä tahansa lapsi. Enkä todella voi nähdä että eroaisimme. Olemme tunteneet toisemme jo pitkään.'

'Kuinka kauan?' kysyi Peter, terävämmin kuin oli aikonut.

Kevin katsoi Keijua. 'Viisi vuotta,' Keiju sanoi.

'Viisi vuotta!' sanoivat Maureen ja Peter yhteen ääneen.

'Hyvä jumala, piditpä sen piilossa Kevin,' lisäsi Peter.

Tuli hiljaisuus kun Kevin ja Keiju vaihtoivat katseita.

'Ette voineet ajatella, että emme olisi hyväksyneet Keijua. Ette varmaan,' sanoi Maureen.

Kun hiljaisuus jatkui, Peter nojasi taaksepäin ja huokaisi.

'Hän häpesi meitä, Maureen. Sitä se oli. Hän piti Keijun meiltä piilossa. Hän piti meitä piilossa Keijulta. Enkö olekin oikeassa ... Kevin?'

Maureen haukkoi henkeään. Ja Kevin liikahti sanoakseen viimein jotain.

'Halusin vain olla varma, isä. Ennenkuin hänestä tulee osa perhettä. En halunnut järkyttää sinua tai äitiä jos se ei olisikaan toiminut.'

Nämä olivat hienotunteisimmat sanat mitkä Peter koskaan oli kuullut Kevinin lausuvan. Joten vaikka hän ei uskonut sanaakaan, hän antoi asian olla.

'No milloin tapaamme vanhempasi, Keiju?' kysyi Maureen.

'Olen orpo, rouva Butterworth ...'

'Voi kulta, olen pahoillani,' sanoi Maureen parka, häpeissään.

'... mutta minulla on sisko Amerikassa, joten toivottavasti tapaatte hänet seuraavalla kerralla kun hän tulee käymään.'

Säästääkseen Maureenia enemmiltä punastumisilta, Peter käänsi valokeilan takaisin poikaansa.

'Yksi asia huolestuttaa minua, Kevin. Kerroit minulle joskus, että mielestäsi maailma oli menossa päin helvettiä ja olit iloinen, että ei ollut ketään joka oli sinusta riippuvainen. Nyt on yksi tulossa. Miten aiot selvitä siitä?'

Lisää katseita vaihdettiin.

'Näkökulmani on muuttunut isä. Ja siitä minun pitää kiittää Keijua. Se kesti kyllä, mutta olen vihdoin nähnyt valon.'

Ja samalla kun Keiju katsoi häntä hellästi, hän jatkoi selittämällä, että Keijun mielestä maailma ei ollut menossa päin helvettiä. Keiju uskoi, että maailma oli kultaisen ajan kynnyksellä. Hän uskoi myös keijuihin ja enkeleihin ja elämään kuoleman jälkeen. Ja Kevin oli selvästi nielaissut sen kaiken.

Tämä suoraan sanoen antoi Peterille kauhunväreitä. Kuin haltiat olisivat vieneet pois hänen poikansa ja jättäneet tilalle vaihdokkaan.

Sitten Kevin lisäsi, 'Olen sinulle anteeksipyynnön velkaa, isä,' ja se järkytti Peteriä enemmän kuin mikään.

'Ai, niinkö?' hän vastasi välttelevästi.

'Olin vihainen sinulle ja äidille kun olitte saattaneet minut tähän maailmaan. Ja nyt tajuan, että todellisuudessa halusin olla täällä tähän aikaan. Ja myös valitsin sinut ja äidin vanhemmikseni.'

'Ettäkö niin?'

'Kuten Star tyttö on valinnut minut ja Keijun vanhemmikseen.'

'Star?' sanoi Peter.

'Tyttö?' sanoi Maureen.

'Kyllä, se on pieni tyttö. Ultra tällä viikolla varmisti sen. Mutta tiesimme sen jo, luennasta jonka teetimme.'

'Luennasta?' sanoi Peter.

'Niin,' sanoi Keiju, 'Heti kun tiesin olevani raskaana kävimme selvänäkijällä. Joten tiesimme, että se on tyttö. Ja tiesimme myös, että hänestä tulee hyvin erityinen pieni tyttö.'

Peter voihkaisi sisällään. Mitkä vanhemmat eivät ajatelleet, että heidän lapsensa oli erityinen?

'Mutta tietysti nyt syntyy paljon erityisiä lapsia,' Keiju jatkoi, 'yksinkertaisesti johtuen tästä ajasta. Massatietoisuutemme taajuus kasvaa kaiken aikaa. Joten lapset voivat inkarnoitua ilman, että heidän tarvitsee laskea värähtelyään niin paljon kuin meidän täytyi. Mikä tarkoittaa, että he voivat syntyä ja kasvaa menettämättä suoraa yhteyttä henkiseen tasoon ja heillä voi olla pääsy sellaiseen viisauteen ja ymmärrykseen mikä ei ole meidän ulottuvillamme. Heillä voi myös olla kehittyneitä psyykkisiä lahjoja syntyessään.'

'Kuten telepatia, selvänäköisyys, teleportaatio, parannus ja niin edelleen,' selitti Kevin.

'Ja Star inkarnoituu auttamaan maailman muuttamisessa,' sanoi Keiju, hehkuen innostuksesta. 'Emmekö olekin onnekkaita? Luulen, että meistä kaikista tulee parempia ihmisiä pelkästään siksi, että hän on lähellä.'

Heidän täytyi lähteä pian tämän jälkeen, mikä oli helpotus Peterille, sillä hän oli saanut juuri tarpeekseen.

Sinä yönä hän lausui rukouksen, ensimmäisen kerran vuosikymmeniin:

'Rakas Jumala, ole hyvä anna minulle takaisin oikea poikani - kiittämätön, alentuvainen, röyhkeä, laiska idiootti vaikka hän onkin.'