KAIKEN HÄN TIETÄÄ, MITÄÄN EI YMMÄRRÄ, OSA 3

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
2.10.2015
Suomennettu Luxoniassa

Tapa, jolla Claire ja Conrad katosivat sai Marionin heti syöksymään nettiin. Hänen tiedoissaan ja ymmärryksessään maailmasta, jossa hän eli, oli selvästi joitakin suuria aukkoja ja hänen täytyi nopeasti täyttää niitä. Lentävät lautaset eivät koskaan aikaisemmin olleet kuuluneet hänen näkemykseensä maailmasta, mutta nyt, kun hän oli nähnyt yhden, niille oli löydettävä tilaa siinä. Onneksi hän sattui sivustolle Exopolitics.org, mikä pian vastasi suurimpaan osaan hänen kysymyksistään, vaikkakaan ei ilman muutamia suuria korjauksia hänen maailmankuvaansa.

Se avasi myös suuren ja kiehtovan tutkimusalueen, minkä parissa hän sai kulumaan kaikki iltansa jonkin aikaa. Muiden muassa hän oppi ET:istä, salaisista avaruusohjelmista ja niiden edistyksellisistä aluksista, sekä kahdesta allianssista, joiden päämääränä oli salaseuran kukistaminen - toinen avaruudessa ja toinen Maassa.

Varsinkin eräs yksityiskohta kiinnitti hänen huomionsa. Jotkut korkea-arvoiset salaseuran jäsenet olivat ilmeisesti loikanneet allianssiin ja ostivat itselleen suojelun ja armahduksen toimittamalla todisteita salaseuran rikoksista ja lupautumalla todistajiksi niiden oikeudenkäynneissä. Salainen avaruusohjelma-allianssi oli toimittanut nämä loikkarit ja heidän perheensä turvapaikkoihin Maan ulkopuolelle. Olivatko Conrad ja Claire heidän joukossaan? Hän toivoi hartaasti, että he olivat. Jotkut toisista vaihtoehdoista olivat liian kamalia ajatella.

Eräänä päivänä hän palasi heidän talolleen ja huolestui, kun näki etuoven pois saranoiltaan ja sisustuksen tuhottuna. Hän soitti poliisille, joka sanoi tietävänsä jo asiasta, mutta mitään johtolankoja ei ollut, eivätkä he voineet tehdä mitään. Joten kuka oli tämän tehnyt? Oliko se sama joukko, joka oli vienyt Conradin ja Clairen, vai joku muu? Ja miksi?

Kaiken tämän miettiminen - tai yrittäminen olla miettimättä - piti häntä hereillä öisin. Toisinaan hänen oli pakko lakata yrittämästä nukkua, nousta ylös ja keittää kahvia ja jatkaa etsimistä netissä.

Ja tästä seurasi, että kun Paljastus ja massapidätykset viimein tapahtuivat, Marion oli melkein asioiden tasalla. Hänelle jäi jäljelle vain muutamia järkytyksiä, kuten jopa parhaiten asioista perillä oleville, mutta ne eivät saaneet häntä niin täydellisen hämmennyksiin niinkuin monelle kävi. Sen sijaan, kun maailma horjui ja vanhat uskomukset romahtelivat ympärillä, hän kykeni toimimaan tietolähteenä ja asioiden selventäjänä ja oli pian ulkona joka ilta pitämässä esitelmiä. Hän saattoi jopa luopua päivätyöstään.

Mutta kysymys, kuka oli vienyt Clairen ja Conradin, piti yhä häntä hereillä öisin. Olivatko he hyviksiä vai pahiksia? Minne heidät oli viety ja miksi? Ja olivatko he vielä elossa?

***

Salaseuran tribunaalit alkoivat ja ne näkyivät televisiossa maailmanlaajuisesti. Kuten kaikki muutkin, Marion katsoi lumoissaan, kun kuuluisat kasvot ja heidän aiemmin salassa olleet herransa ilmestyivät syytettyjen penkille, ylimielisinä ja uhmakkaina, kun heidän kammottavat rikoksensa raahattiin päivänvaloon.

Kuusi viikkoa myöhemmin Conrad näkyi todistaja-aitiossa, ja Marion yllätti itsensä purskahtamalla helpotuksen kyyneliin, vetistellen lakkaamatta puolen tuntia. Sinä yönä hän nukkui kaksitoista tuntia yhteen menoon.

Neljä viikkoa sen jälkeen hän kääntyi innokkaana katsomaan Conradin haastattelua oikeudenkäynnin jälkeen, ja onneksi hän oli valmiiksi istumassa.

"Ymmärtääkseni Maa-allianssi rekrytoi teidät kaksikymmentä vuotta sitten, herra West. Kuinka kaikki sai alkunsa?"

Marion haukkoi henkeään hämmästyksestä. Mitä! Conradko oli allianssin jäsen? Ei mitenkään! Hän ei kuullut mitään ensimmäisestä vastauksesta, kun lämpö nousi hänen poskilleen. Voiko tämä todella olla totta?

"No, minua tarkkailtiin," Conrad oli sanomassa. "Hassua, nimittäin kun itse on ihmisten tarkkailija voi unohtaa, että muut ihmiset myös tarkkailevat sinua. Ja he kai olivat tulleet siihen tulokseen, että minussa oli ominaisuuksia joita he hakivat."

"Millaisista ominaisuuksista puhumme?"

"Luulen, että sitä pitää kysyä heiltä."

"Olette turhan vaatimaton, herra West. Puhumme rehellisyydestä, hienotunteisuudesta, rohkeudesta ja niin edelleen, vai kuinka?"

"Sellaisista kyllä. Ja pätevyydestä tietysti."

"Lakimiehenä?"

"Kyllä."

"Ja he asettivat teidät salaiseksi agentiksi Sanderson & Makepeaceen. Miksi juuri tuohon lakitoimistoon?"

"No oli jo käynyt selväksi, että he olivat valmiita tinkimään eettisistä periatteistaan."

"Tekemällä töitä salaseuralle?"

"Kyllä. Heitä oli käytetty jo muutaman kerran ja he olivat tehneet sen mitä tarvitsi, että lopputulos oli se, mitä salaseura halusi. Joten minut asetettiin sinne keräämään todisteita tribunaaleja varten. Joiden tiesimme lopulta tapahtuvan. Siinä vain meni paljon, paljon kauemmin, kuin kukaan odotti."

"Joten olitte siinä tilanteessa kaksikymmentä vuotta."

"Kaksikymmentä vuotta."

"Se on pitkä aika. On vaikeaa pysyä tarkkana niin pitkää aikaa. Luuletteko, että teistä tuli omahyväinen - päästitte tarkkaavaisuuden herpaantumaan?"

"Kysyttekö tuota siksi, että minua alettiin yhtäkkiä epäillä?"

"Kyllä. Ja teidän täytyi paeta. Viime tingassa, ymmärrän."

"Aivan, minulla oli onnea. Minua varoitettiin. Ja olen erityisen kiitollinen avaruusallianssin nopeasta toiminnasta. Ilman heitä en olisi täällä tänään. Mutta vastatakseni kysymykseenne, pääsikö tarkkaavaisuuteni herpautumaan? En ole varma. Mahdollisesti. Mutta tällaisissa tilanteissa on aina tekijöitä, joita ei voi hallita ja joista ei ehkä ole tietoinen. Joka tapauksessa, kun heidän epäilyksensä heräsivät, salaseura tutki minua tarkemmin ja heidän oli täytynyt löytää jotakin, sillä hälytyskellot alkoivat soida. Onneksi hyvin asioista perillä olevat ystäväni kuulivat ne."

"Ja järjestivät pakonne."

"Aivan. Ja erittäin nopeasti."

"Olette varmaan iloinen, kun kaikki on ohi."

"Se on suuri helpotus. Nipistän vieläkin itseäni joka aamu tarkistaakseni, että kaikki on edelleen totta."

Mutta Marion ei enää kuullut, sillä kaamea epäilys oli alkanut nousta ylös hänen selkäpiitään. Conrad oli puhunut tekijöistä, joita hän ei voinut hallita ja joista hän ei ehkä ollut tietoinen. Mihin hän viittasi?

Vain päivää ennen kuin he katosivat, Claire oli ollut epäkohtelias Conradin työtoverille. Senkö takia Conradia alettiin epäillä? Niin täytyi olla - ajoitus oli liian lähellä ollakseen yhteensattumaa. Eikä Clairen töykeys ollut hänelle luonteenomaista. Joten oliko hän käyttäytynyt tuolla tavalla vain siksi, koska Marion oli jyrännyt hänen uskonsa Conradin perushyvyyteen ja vakuuttanut hänet, että Conrad oli salaseuran sätkynukke verta käsissään? Mitä enemmän Marion ajatteli tätä kuviota, sen todennäköisemmältä se tuntui, kunnes lopulta hän oli varma siitä. Hän itse oli tehnyt tämän! Se oli hänen syytään. Ja syyllisyys ja kauhu joka tätä päätöstä seurasi valtasi hänet miltei kokonaan.

Marion ei ollut tottunut epäilyyn tai itsetutkiskeluun. Ne eivät olleet osa häntä. Jos ne olisivat olleet, hän ei olisi voinut harjoittaa aktivistikutsumustaan sellaisella kiihkolla. Hän oli aina luottanut täydellisesti oman mielensä toimintaan, eikä ollut epäillyt päätelmäänsä Conradista hetkeäkään

Hän oli ollut niin varma. Ja niin omahyväinen. Ja ymmärtänyt sen täysin väärin!

Siinä he olivat, he kolme, niin eri rooleissa - aktivisti, valotyöläinen ja kaksoisagentti - jokainen tekemässä oman osansa maaplaneetan vapauttamiseksi. Kuitenkin hän oli halveksunut Clairen henkistä työtä ja kutsunut Conradia salaseuran sätkynukeksi, jolla on verta käsissään. Ja lopputuloksena hän oli tietämättään saattanut heidät molemmat hengenvaaraan.

Hän oli niin järkyttynyt tästä paljastumisesta, ettei ensin tiennyt, mitä tehdä. Se heitti hänet esittämään kysymyksiä hänen omasta elämäntavastaan, eikä hän tiennyt muuta tapaa olla. Lopulta, epätoivoissaan, hän liittyi yhteen meditaatiokerhoista, joita putkahteli kaikkialle.

Meditaatio auttoi ihmisiä käsittelemään Paljastuksen järkytystä, mutta se myös kohotti heidän värähtelyään ja toimi muutosvoimana. Ihmiset alkoivat ymmärtää, että ihmiskunnan massatietoisuus luo todellisuutemme, joten ainoa keino luoda parempi tulevaisuus oli kohottaa massatietoisuutta. Yhä enemmän ihmisiä liittyi mukaan, kun he ymmärsivät työn tärkeyden.

Ja kun ylösnousemuksen energiat kasvoivat ja massatietoisuus kohosi, oli yhä helpompi meditoida. Ihmiset jotka eivät koskaan olleet tehneet sitä pystyivät nyt saavuttamaan varsin syvällisiä tasoja muutamassa viikossa ja Marion oli yksi heistä.

Sanotaan, että kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy ja Marionin meditaationopettaja opetti kolmea henkistä periaatetta ja hän oli valmis oppimaan. Oleminen tuomitsematta toisia ihmisiä oli yksi niistä; hän ymmärsi nyt, kuinka tyhmää ja vahingollista se voi olla. Itseanteeksianto oli toinen, minkä hän kiitollisuudella hyväksyi. Kiitollisuus oli kolmas. Ja hän oli kiitollinen. Syvästi kiitollinen. Hän oli tehnyt kamalan - miltei kohtalokkaan - virheen, mutta jollain ihmeellä hän oli selvinnyt siitä.

***

Silläaikaa, pienessä ikkunattomassa huoneessa salaisessa paikassa Maan ulkopuolella, Conradilla oli tunnustuksen aika.

Kuten Marion, hänkään ei ollut tottunut itsetutkiskeluun tai epäilemään itseään. Ne eivät olleet hyödyllisiä selviytymistaitoja, joten hän oli tullut toimeen ilman niitä.

Sen sijaan hän oli jakanut mielensä kahtia (ja ihmiset ovat erityisen hyviä tässä), ulkoinen elämä toisella puolella ja salainen elämä toisella. Ja kuten hyvä näyttelijä näytelmässä, hän oli vakuuttanut itselleen, että osa jota hän esitti oli todellinen niin, että se ei tuntunut lainkaan näyttelemiseltä. Samalla tavalla hän oli vakuuttanut itselleen, että hänen avioliittonsa oli aito. Mutta totuus oli, että se oli järjestetty osaksi hänen peiterooliaan varten, ja nyt halkeamat alkoivat näkyä. Suurimmaksi osaksi, koska Claire oli nähnyt hänen haastattelunsa ja tehnyt johtopäätöksiä.

"Miksi menit kanssani naimisiin, Conrad?" hän sanoi. "Se tapahtui heti kun sinut oli rekrytoitu, eikö ollut? Olinko minä vain osa peitetarinaasi? Hyvä pikkuvaimo, joka ei ollut liian älykäs tai määrätietoinen, joka pitää kodin mukavana eikä keikuta venettä?"

Conrad tiesi, että tämän huoneen ulkopuolella häntä pidettiin suuressa arvossa. Mutta sisällä hän oli tilivelvollinen, ainoalle henkilölle, jolla oli oikeus siihen. Hän ei voinut torjua Clairea enää, eikä hän edes halunnut. Claire ansaitsi rehellisyyden, oli se kuinka tuskallista tahansa. Conrad näki, että hän tärisi tilanteen rasituksesta. Riiteleminen oli Clairelle vaikeaa, mutta hän ei aikonut perääntyä, ei tällä kertaa. Conrad tunsi kiintymyksen ja kunnioituksen aallon.

"Kun sen esittää noin, se kuulostaa kamalalta. Kyllä, minun käskettiin mennä naimisiin. Ja kyllä, sinä sovit rooliin. Mutta ei se ollut vain sitä. Pidin sinusta kovasti, ja pidän vieläkin. Välitin sinusta. Rakastin sinua - kyllä, rakastin. Ja tein parhaani, että olisit onnellinen ja turvassa."

"Hyvä on, hyväksyn tuon. Mutta tosiasia on, että minut rekrytoitiin osaksi peitetarinaasi, ilman että tiesin siitä tai annoin lupaa."

"Olet täysin oikeassa. Mutta mitä olisin voinut tehdä? En voinut kertoa sinulle vaarantamatta peitetarinaani. Ja olisitko voinut toimia siinä osassa jos olisit tiennyt?"

"En, olisin ollut aivan kauhuissani."

"Aivan."

"Ymmärrän kyllä Conrad. Mutta en voi mitään sille, että tunnen oloni käytetyksi. Ja nöyryytetyksi."

"Kyllä, ymmärrän sen. Ja olen pahoillani. En tiedä mitä muuta sanoa... Paitsi että ei sinun ollut pakko olla kanssani, eihän. Oletin että olit onnellinen kanssani, ainakin koska et lähtenyt."

"Se on totta. Minulla oli mahdollisuus jäädä tai lähteä ja päätin jäädä."

"On vielä jotain mitä minun pitää kertoa rehellisyyden nimissä ja toivon, että et vihaa minua sen takia. Aina kun näin, että aloit ystävystyä älykkäiden naisten kanssa, jotka olisivat nähneet peitteeni läpi ja kertoneet epäilyksistään sinulle, tein parhaani ajaakseni heidät pois."

"Teit mitä? ... Voi ei... Voi Conrad, et suinkaan tehnyt sitä tahallasi? Luennoit kaikille niille naisille heidän omasta erikoisalastaan?"

"Valitettavasti tein."

"Conrad, tuo on kauheaa!"

"Tiedän," sanoi Conrad, noloissaan mutta yrittäen hymyillä. Claire näki sen eikä pystynyt pidättämään omaa hymyään.

"Onhan se tavallaan hassua, mutta silti todella kauheaa sinulta. Kaikki ne naiset, jotka olisivat voineet olla ystäviäni, sinä ajoit pois. Ja olin niin yksinäinenkin ..."

"Tiedän. Ja olen pahoillani. Mutta ..."

"... kunnes tapasin Marionin."

"Niin, Marion. Häntä ei ollutkaan niin helppoa ajaa pois. Minun olisi pitänyt yrittää kovemmin. Mutta ongelma oli, että pidin hänestä. Enkä tosissani halunnut ajaa häntä pois. Ja katso mitä sitten tapahtui."

"Luulen, että tämä todistaa näkemyksesi oikeaksi. Mutta olen silti vielä todella kiukkuinen sinulle tästä. Kaikki ne ystävät joita olisi voinut olla..."

"Tiedän. Sinulla on täysi oikeus olla kiukkuinen. Mutta toivon, että löydät keinon antaa minulle anteeksi. Joskus."

***

Muutamaa viikkoa myöhemmin Claire teki taas yhden säännöllisistä avioliittoarvioistaan. Mutta tällä kertaa se meni eri tavalla. Oli vähemmän tuskailua ja erilainen lopputulos.

Se meni näin:

No, mitä mieltä olet aviomiehestäsi nyt? - Kun tiedät hieman enemmän hänestä?

No, ensiksikin, hänhän on sankari. Rohkea, älykäs, idealistinen, kekseliäs. Joku joka auttoi ihmiskunnan vapauttamisessa. Olen äärettömän ylpeä hänestä.

Mutta ...

Avioliittomme oli valhetta. Kaikki osa hänen peitetarinaansa. Minun olisi pitänyt tietää! Se tuntui väärältä, mutta en pystynyt selvittämään miksi se tuntui väärältä... Hyvä tietysti, että en selvittänyt. Mutta minua käytettiin hyväksi. Ehkä hyvällä tavalla. Ystävällisellä tavalla. Erittäin hyvistä syistä. Mutta käytettiin kuitenkin. Sitä oli vaikea antaa anteeksi, aluksi.

Mutta sitten mietin: Enkö myös minä käyttänyt häntä hyväksi? - Käyttänyt saamaan mukavan elämän, missä ei tarvinnut tehdä työtä, jossa voi käyttää päivänsä miten halusi? Joten ehkä kaikki olikin tasapainossa. Joka tapauksessa, olen antanut hänelle anteeksi. Ja itselleni.

Entä toisten naisten poisajaminen? Oletko antanut sen anteeksi?

No siinä meni vähän kauemmin. Mutta sitten ajattelin Marionia ja se sai minut nauramaan - hän moitti Conradia muiden poisajamisesta ja antoi myös takaisin!

Niinpä lopulta ei ollut vaikeaa antaa hänelle anteeksi. Ja heti kun tein niin, tunsin oloni vapaaksi. Ja nyt olen vain kiitollinen. Kiitollinen siitä, että hän antoi minulle niin miellyttävät kaksikymmentä vuotta. Kiitollinen hänen lempeydestään. Kiitollinen, että hän teki parhaansa pitääkseen minut turvassa.

Mutta kuitenkin, katsoo sitä miten päin tahansa, avioliittomme on lavastettu. Enkä halua olla osa lavastusta. En enää.