HomeViestejäSue Davis 7.9.2015 - Rudi Punainen ja psyykkiset supervoimat, osa 3

7.9.2015 - Rudi Punainen ja psyykkiset supervoimat, osa 3

RUDI PUNAINEN JA PSYYKKISET SUPERVOIMAT, OSA 3

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
7.9.2015
Suomennettu Luxoniassa

Eräänä aamuna herra Whitcliffe ilmestyi meditaatiokerhoon. Tämä oli hieman erikoista - hän ei yleensä tehnyt tarkastuksia. Mutta Rudi nyökkäsi hänelle ja jatkoi tavalliseen tapaan.

Hän ilmestyi uudelleen seuraavana aamuna ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. "Toivottavasti tämä ei haittaa", hän sanoi Rudille, "mutta minusta tämä tekee minulle oikein hyvää." Viikon, parin kuluttua he tottuivat häneen ja melkein unohtivat, että hän oli paikalla.

Iltaisin meditaation jälkeen pojat opettelivat parantamista. He laittoivat kolme tuolia yhteen ja vuorollaan asettuivat pitkäkseen vastaanottamaan. Richardin astma parani vähitellen, kunnes hän ei enää tarvinnut sumutinta. Michaelin änkytys katosi ja Troyn näkö parani niin, että hän tarvitsi uudet lasit. He harjoittelivat myös kaukoparannusta tuntemiinsa henkilöihin, myöskin herra Whitcliffeen.

Sillä aikaa englannin lehtori tutki uutta tietolähdettä - talonmiestä - kysellen jäikö oleskelutila siistiin kuntoon heidän jäljiltään, ja oliko hänellä mitään huolenaiheita.

"Ei lainkaan", hän vastasi. "Joskus he eivät laita kaikkia tuoleja takaisin paikoilleen, mutta se ei haittaa. Paikka on aina siisti. Ei perunalastupusseja eikä purukumia eikä tupakantumppeja eikä kaljapulloja eikä neuloja tai mitään."

"Mitä tarkoitat, että he eivät laita tuoleja paikoilleen?"

"Joskus kolme tuolia on kiinni toisissaan, ei muuta."

Opettajainhuoneessa opettajat olivat yhtä mieltä siitä, että ainakin yksi poika on makuuasennossa. Mutta minkä takia? Se ei sopinut heidän käsitykseensä meditaatiosta ja oli lievästi huolestuttavaa.

Herra Whitcliffe tuli sisään ja he vaihtoivat puheenaihetta.

"Huomenta Gordon, miten voit tänä aamuna?"

"Tiedätkös, luulen, että minut on parannettu."

"Sepä hienoa, saako olla kuppi teetä?"

***

Kun kaikki meni pieleen, se tapahtui niin nopeasti, ettei sitä voinut korjata. Se lähti Jimin ja Jaken lentävästä matosta. Kaksoset olivat erityisen hyviä levitoinnissa ja he yrittivät levitoida persialaista mattoa olohuoneessa sen päällä istuen. Projekti olisi ollut täydellinen menestys, elleivät he olisi menettäneet hetkeksi tasapainoa, liukuneet sivuttain ja pudottaneet maljakkoa takanreunukselta. Se murskaantui takan edustalle ja heidän äitinsä ryntäsi sisään. Valitettavasti he olivat vielä ilmassa. Jimin ja Jaken mukaan kiljunta kuului varmaan kilometrien päähän.

Niinpä äiti kutsui papin. Jimiä ja Jakea kuulusteltiin ja heistä manattiin pois riivaajia, rehtorille lähetettiin valituskirje, joka kopioitiin johtokunnan jäsenille ja siinä puhuttiin okkultisista menoista, ja Rudi kutsuttiin rehtorinhuoneeseen.

Rehtori Gladiolus oli ylennetty kykyjensä yläpuolelle. Vararehtori Burke hoiti suurimman osan varsinaisesta koulun hallinnosta ja hänen täytyi korjata kaikki sotkut jotka hänen pomonsa sai aikaan. Herra Burke oli vaatimaton, ahdistunut ja aika nokkela pikkumies, jolle opettajat mielellään olisivat kertoneet kaikki salaisuutensa, jos hänellä vain olisi ollut aikaa juoda kuppi teetä opettajainhuoneessa. Mutta ei hänellä koskaan ollut.

"Rudi", aloitti herra Gladiolus, "olen saanut valituskirjeen meditaatiokerhosta Hansonin kaksosten vanhemmilta. He väittävät, että kerhoa käytetään verhona okkultisille menoille."

"Kultti? Ei se ole kultti."

"Rouva Hanson puhuu levitaatiosta, teleporttaamisesta, telekinesiasta, selvänäkemisestä, telepatiasta ja henkiparannuksesta,"

"Ai niistä, kyllä me niitä teemme."

"Myönnät siis."

"Saatte sen kuulostamaan kuin se olisi jotain pahaa."

"No useimmat ihmiset kysyisivät onko se viisasta tai turvallista, joko aineellisesta tai, uskallanko sanoa, spirituaalisesta näkökulmasta."

"En ymmärrä mitä tarkoitatte,"

"Rudi, kerholle annettiin lupa sillä perusteella, että se oli meditaatiota varten. Tämä ei ole meditaatiota, vai onko?"

"Tehdäänhän jalkapallokerhossakin muutakin kuin pelataan. He tekevät voimaharjoituksia ja muutakin."

"Tarkoitatko, että nämä muut touhut auttavat meditoimaan paremmin?"

"Ne ovat kaikki samaa asiaa - oman itsen sisäistä kehittämistä."

"Eikö sinusta sisäinen kehitys olisi tehokkaampaa - ja turvallisempaa - kirkon suojissa?"

"En. Ettekö ole kuunnelleet paljastuksia? Ettekö tiedä, että globaali eliitti on käyttänyt uskontoa hallintatyökaluna?"

"Oli miten oli, lupa annettiin meditaatiokerholle. Sitä ei annettu kerholle jossa kehitetään salatietokykyjä. Kerho ei ole toiminut luvan mukaisesti. Sen vuoksi lupa täytyy peruuttaa, valitettavasti."

"Mitä?"

"Valitan, Rudi, mutta kerho täytyy lopettaa."

"Mutta miksi?"

"Minusta esitin syyni selvästi."

Kun Rudi tunsi punan nousevan poskilleen, pieni ääni hänen sisällään pyysi häntä rauhoittumaan ja olemaan kohtelias ja kärsivällinen ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Hän ei välittänyt siitä.

"Mutta tämä on typerää. Ettekö ymmärrä kuinka paljon hyvää kerho on saanut aikaan? Auttanut lapsia olemaan rakastavampia ja anteeksiantavampia ja kohottanut heidän tietoisuuttaan? Ja se leviää kaikkiin heidän ympärillään ja auttaa myös muita kohottamaan tietoisuuttaan. Ettekö tiedä tätä?"

"Ei ole kysymys siitä."

"Tottakai on kysymys siitä. Sen takia aloitin kerhon ja sitä se on tehnyt. Siitä kun aloitimme, kiusaaminen on melkein loppunut tässä koulussa. Täytyyhän teidän se tietää. Ja lapsia on parantunut. Ja meistä on tullut lämpimämpiä ja ystävällisempiä. Ja se auttaa meitä valmistautumaan ylösnousemukseen, mikä on maailman tärkein asia. Ja nyt haluatte lopettaa sen. Se on seinähullua!"

"Rudi, minun täytyy pyytää sinua hiljentämään ääntäsi ja ottamaan kätesi pöydältäni ja istuutumaan. Istu alas. Rauhoitu. Kiitos. Saat rangaistuksen tästä purkauksesta ja siitä ilmoitetaan vanhemmillesi. Mene takaisin luokkaasi ja pyydä herra Whitcliffeä käymään luonani."

Kun herra Whitcliffe saapui, herra Gladiolus selitti tilanteen ja pyysi häntä määräämään Rudille sopivan rangaistuksen itsehillinnän menettämisestä ja tottelemattomuudesta. Sitten hän kutsui sihteerinsä ja saneli kirjeet Rudin vanhemmille ja meditaatiokerhon jäsenille ja heidän vanhemmilleen, ja kaikista kopiot johtokunnan jäsenille.

***

Rudi oli häpeissään. Hänen olisi pitänyt kuunnella sisäistä ääntä. Hän oli reagoinut loukatusta ylpeydestä ja egosta, ja se oli noloa ja tyhmää. Eikö hän ollut oppinut mitään viimeisen kuuden kuukauden aikana?

Ja vaikka hän ei halunnut myöntää sitä, jollain tavalla herra Gladiolus oli oikeassa. Kaksi asiaa oli vaivannut häntä viikkoja, eikä hän ollut piitannut niistä. Ensinnäkin oli epärehellistä pitää psyykkiset jutut piilossa vanhemmilta ja opettajilta. Toiseksi, jotkut asiat joita he tekivät saatoivat olla vaarallisia. Entäpä jos joku putoaisi korkealta levitoidessaan? Entäpä jos joku teleporttaisi moottoritielle vahingossa? Totta puhuen oli onni, ettei kukaan ollut vielä loukkaantunut.

Oli myöskin tyhmää käyttäytyä kuin meditaatiokerhon lopettaminen tarkoittaisi ylösnousemuksen loppumista tai heidän kykyjensä katoamista. Ne olivat tulossa, kaikille. Hän oli käyttäytynyt kuin ne olisivat olleet hänen jollain tavalla - kuin ilman häntä niitä ei olisi, tai ei olisi oikealla tavalla. Mutta ne eivät kuuluneet hänelle - ne kuuluivat kaikille.

Joten miksi hän oli mennyt niin pois tolaltaan? Koska hän halusi olla eturintamassa, halusi saada kunnian. Hän oli vakuuttanut itselleen, että kaikki mitä hän teki oli palvelua toisille, kun se todellisuudessa oli palvelua itselle. Kaikki pelkää egoa.

Seuraavat päivät menivät kurjuuden ja häpeän sumussa, vältellen katsekontaktia kenenkään vastaantulevan kanssa.

< PrevNext >