IMOGENIN AARRE
Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
17.7.2015
Suomennettu Luxoniassa
Tämä tarina tapahtuu Vanhan Maan ja Uuden Maan muutosaikana - aikana, joka on juuri alkamassa.
Pat oli paras siivooja, joka Imogenilla oli koskaan ollut. Niinpä hän kutsui häntä aarteekseen, kuvitellen sen kohteliaisuudeksi. Mutta Pat tiesi, että häneen suhtauduttiin alentuvasti ja inhosi sitä. Hän ei sanonut sitä, osaksi koska Imogen ei olisi ymmärtänyt, mistä hän puhui, ja osaksi koska jos hän olisi alkanut puhua suunsa puhtaaksi, hän ei olisi osannut lopettaa. Ja hän tarvitsi työpaikan.
Pat oli älykäs nainen, joka oli tehnyt muutamia huonoja päätöksiä aiemmin elämässään, joita huono onni oli pahentanut. Niiden seurauksena hän kamppaili aivan liian kalliin asuntolainan kanssa tekemällä kolmea huonosti palkattua työtä, mikä ei jättänyt hänelle yhtään aikaa sosiaaliselle elämälle ja hädin tuskin nukkumiselle.
Imogen oli melkoisen typerä nainen, joka kuvitteli, että jos oli varakas, se johtui siitä, että ansaitsi sen, huolimatta siitä, että itse oli saavuttanut mukavan asemansa elämässä menemällä naimisiin kieron lakimiehen kanssa, joka työskenteli Salaseuralle, keksien laillisia tapoja vangita syyttömiä ja vapauttaa syyllisiä.
Imogen piti itsestään selvänä, että Pat oli hänen alapuolellaan, koska hän siivosi ihmisten asuntoja - aliarvostettua työtä. Hän ei sitä suoraan sanonut, mutta se kävi kyllä selväksi siitä, mitä hän muuten sanoi.
Ja hän jaaritteli joutavia, kun Pat yritti tehdä työtä.
Tämä kaikki oli suunnattoman ärsyttävää, ja monta kertaa Pat oli hilkulla käskeä hänen tukkia suunsa ja mennä tiehensä. Sitten hän keksi keinon jättää Imogen huomiotta: hän oli kuuntelevinaan musiikkia siivotessaan. Hän osti halvat kuulokkeet, joita hän piti, johto sullottuna taskuunsa. Joskus se putosi sieltä, ja kuka tahansa muu olisi huomannut, että se ei ollut missään soittimessa kiinni. Mutta ei Imogen. "Typerä nainen", ajatteli Pat.
Kun oli pakko keskustella jostain, hän puhui mahdollisimman vähän. Tämä oli hieman epäreilua Imogenia kohtaan, joka tarvitsi täydellisen selityksen ymmärtääkseen yksinkertaisenkin asian, mutta näissä oloissa Pat ei tuntenut halua olla reilu.
Esimerkiksi, kerran hän ilmoitti korottavansa taksojaan selvitäkseen korotetuista lainalyhennyksistään.
"En tiennyt, että omistat kotisi", sanoi Imogen.
"En omistakaan", sanoi Pat, ja käynnisti pölynimurin. Hän olisi voinut kertoa, että pankki omisti vielä suurimman osan hänen kodistaan, mutta hän ei halunnut. "Typerä nainen", ajatteli Pat.
Paljastus tapahtui, ja velkojen anteeksianto, ja yhtäkkiä Pat todella omisti kotinsa, loppujen lopuksi. Hän irtisanoutui Imogenilta ja kertoi menevänsä Afrikkaan osallistumaan erääseen avustusprojektiin.
"En tiennyt, että siellä tarvitaan siivoojia", sanoi Imogen.
"Ei tarvitakaan", sanoi Pat samalla kun käveli ulos ovesta. Hän olisi voinut kertoa, että hänellä oli paljon muitakin taitoja kuin siivoaminen, mutta ei halunnut. "Typerä nainen", ajatteli Imogen.
Salaseuran oikeudenkäynnit alkoivat, ja Imogenin aviomies häväistiin. Imogen ei ymmärtänyt, ja ajatteli, että oli tapahtunut erehdys.
Muutos tuli, ja Imogenin mies katosi, samalla kun moni muu. Imogen ei ymmärtänyt sitäkään.
Kun hän kuuli, että Pat oli palannut Afrikasta, hän soitti kysyäkseen haluaisiko hän entisen työnsä takaisin.
"Ei kiitos Imogen", sanoi Pat, "en siivoa asuntoja enää".
"Mitä sitten teet nyt?"
"Maalaan", sanoi Pat.
"Seiniä ja sisustuksia siis?"
"Ei, vaan maalauksia."
"En tiennyt, että sillä voi ansaita elantonsa", sanoi Imogen.
"Ei voikaan", sanoi Pat ja lopetti puhelun. "Typerä nainen."
Ja hän tunsi heti häpeää. Imogen ei voinut mitään sille, että oli typerä. Hän vain oli sellainen. Pat huokaisi. Perhana, nyt hänen pitää käydä pyytämässä anteeksi.
Matkalla hän alkoi ihmetellä, mihin Imogen enää siivoojaa tarvitsi, kun oli uutta teknologiaa. Ja miksi hän kuvitteli, että Pat tarvitsisi työpaikan. Se oli vähän kummaa.
Imogen avasi oven ja näytti laihalta ja pelokkaalta. Talo oli kylmä ja likainen, eikä siellä ollut mitään syötävää tai juotavaa.
"Supermarketit ovat menneet kiinni", hän selitti, "enkä voi ostaa ruokaa. Ja huoltoasemat ovat hävinneet, enkä voi ajaa autoa. Ja pankkitilini kanssa on joku ongelma." Ja hän puhkesi itkuun.
Niinpä Pat vei hänet varastolle ja valitsi sieltä puhdistimen, replikaattorin ja hävittimen, ja kaksi energialaatikkoa, yhden taloa ja toisen autoa varten. Sitten hän vei hänet kotiin, asensi ja järjesti kaiken.
"Mutta en maksanut tästä mitään."
"Et niin", sanoi Pat. "Se on ilmaista. Eikö kukaan kertonut sinulle? Etkö saanut esitteitä postissa?"
"Voi, Roger hoiti kaikki tuollaiset asiat."
"No kuka hoitaa niitä nyt?"
"Ei kukaan", sanoi Imogen, ja hänen kasvonsa vääntyivät taas itkun partaalle.
"Hei, ei tarvitse itkeä. Kaikki on hyvin. Sinun täytyy vain ymmärtää uusi tilanne. Otetaan ateria replikaattorista, ja sitten selitän sinulle."
Siinä meni tunteja. Patin piti kokeilla monia eri selityksiä, ennen kuin hän löysi sellaisen, joka mahtui Imogenin päähän. Senkin jälkeen hän vaikutti hieman hämmentyneeltä, mutta ainakin hän tuntui iloisemmalta.
Myöhemmin he istuivat terassilla siemailemassa kuumaa kaakaota tähtien alla. Imogen halusi kovasti osoittaa kiitollisuutensa, mutta hänellä ei ollut juuri kokemusta siitä, eikä hän ollut varma, kuinka edetä.
Lopulta hän sanoi: "Kiitos että autoit minua Pat. Olen niin onnellinen, että tunnen sinut. Olet oikea aarre."
Pat mietti tätä hetken. "No, enpä ryhdy kinaamaan tuosta", hän sanoi. Ja hymyili.