SUHTEET HENKISELLÄ POLULLA – OSA 2: ODOTUKSET, LÄHEISYYS, VAPAUS JA LUOTTAMUS
 
Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
3.5.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
"Suhteet henkisellä polulla" –sarjan ensimmäisessä osassa tutkimme lohtua, sielukasvua, tuomitsemista ja sitä, miten arkojen kohtiemme täytyy tuntea olevansa turvassa, jotta sydän voi avautua täysin. Tämän päivän blogissa sukellamme mehukkaalle alueelle ja puhumme odotuksista, läheisyyden ja vapauden välisestä rajasta ja luottamuksen anatomiasta. Aloitetaanpa elefantilla huoneessa – odotuksilla.
 
Joskus kyllästyn niihin neuvoihin, että jos vain voisin päästää irti kaikista odotuksista ihmisten suhteen, olisin rauhassa. Tämä kuulostaa upealta teoriassa, mutta kuitenkin käytännössä se toimii vain silloin, kun olen tietyssä kohonneen tietoisuuden ei-pysyvässä tilassa. Sitten kun henkiset korkeudet haihtuvat, kuten väistämättä tapahtuu, olen taas kerran vaarassa loukkaantua ja pettyä, kun toiveeni ja haluni eivät täyty. Mutta minun on kysyttävä, onko meidän oikeasti tarkoitus luopua kaikista odotuksista. Miten tiedämme, voimmeko luottaa, ellemme laita sydäntämme peliin, ota riskejä, toivo, että joku ilmestyy, ja sitten rakenna luottamusta, kun näin tapahtuu? Tietysti jos en odota mitään jostakusta, en voi pettyä. Jos tavoitteeni on välttää pettymys, tämä saattaisi olla viisasta. Mutta en myöskään voi luottaa tuohon ihmiseen tarvittaessa. Shakespeare sanoo: "Odotukset ovat kaikkien sydänsärkyjen ydin." Mutta kun uskallamme ilmaista toiveita ja ne täytetään tai jopa ylitetään, eikö se ole kaiken luottamuksen ydin? Eikö todellinen läheisyys asu tässä?
 
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän arvossa ihmisiä, jotka ovat siinä – niitä jotka näyttävät toteen rakastavan toiminnan, niitä jotka ovat johdonmukaisia uskollisuudessaan ja rakkaudessaan. En arvostanut näitä ihmisiä yhtä paljon nuorempana. Minut vietteli karisma, lahjakkuus, älykkyys, kauneus tai julkisuus. Nykyään arvostan niitä hiljaa uskollisia, jotka eivät näytä koskaan hyväksyvän tai paheksuvan minua, jotka vain ilmestyvät jatkuvasti juhlimaan elämän voittoja, antamaan lohtua elämän tragedioissa, jakamaan teehetken täysikuun aikaan ja haaveilemaan kanssani. Haluan voida odottaa sitä muutamalta tarkkaan valitulta sisäpiirin ihmiseltä. Haluan toisten odottavan sitä minulta. Emme tietenkään saa siitä koskaan täydellistä, tästä rakkaus-asiasta. Epäonnistumme, epäonnistumme uudestaan ja epäonnistumme paremmin. Mutta eikö ole ok odottaa, että silloin kun olet vereslihalla ja otat riskin pyytää rakkautta, niin ne jotka ovat lähimpänä sinua, yrittävät pitää ojennetusta kädestäsi? Eikö ole ok odottaa, että luottamusta ei petetä, että ne jotka päästät lähimmäs, suojelevat haavoittuvuuttasi ja samalla auttavat myös kasvamaan tunnelaukaisijoidemme yli?
 
Odotukset isolla O:lla
 
Vastauksena johonkin mitä kirjoitin Facebookiin, Sally Wallach kirjoitti:
 
"Olen melkein 20 vuotta vanhempi kuin sinä, joten tarjoan joitain ajatuksia. On odotuksia, ja sitten on Odotuksia. Sinulla on oikeus odottaa, että sinua kohdellaan kunnioittavasti. Tällä tarkoitan, ettei sinun tarvitse antaa kenenkään ajaa hevosella ylitsesi. Mutta voit ojentaa kätesi rakkauden ja haavoittuvuuden kera odottamatta, että siitä otetaan kiinni ja siitä pidetään uskollisesti. Jotkut ihmiset pystyvät siihen, mutta jotkut eivät onnistu minkäänlaiseen uskollisuuteen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tietoisempi olen hetkistäni, jolloin jään uupumaan parhaasta itsestäni, ja sitä enemmän pystyn ymmärtämään, että kaikilla on sankaruuden ja roistomaisuuden aikoja. Toivon, että omat roistomaiset aikani ovat suurimmalta osin nyt takana, mutta ei koskaan tiedä. Tiedän kuitenkin, että pystyn olemaan – ja haluan olla – siinä vaatimatta vastavuoroisuutta."
 
Rakastan tätä. Hyvin lempeää, hyvin myötätuntoista sekä itsellemme että toisille.
 
Kenties kyse on oikeasti semantiikasta. Kenties meidän on tarkoitus toivoa, muttei odottaa.
 
Kenties toivo pitää sydämen kipinän elossa, kun taas odotukset ovat vain harkittua paheksuntaa.
 
Kun opimme ilmaisemaan toiveemme tästä laajentuvasta, haavoittuvasta ja sydänkeskeisestä paikasta, opetamme ihmisille, mitä sydämemme kaipaa, ja annamme heillä tilaisuuden olla siinä. Sitten meillä on tilaisuus antaa sama lahja vastineeksi. Läheisyys on sivutuote.
 
Luottamuksen anatomia
 
Kirjassaan Rising Strong ja Oprahin Super Soul Sundayssa, Brené Brown kuvaa luottamuksen anatomiaa kirjainyhdistelmällä BRAVING (suom. huom. voi merkitä esim. rohkeaa kohtaamista, uhmaamista). Minusta tämä on hyödyllinen työkalu, kun arvioin, miten luotettava olen suhteissa toisiin. Se on myös hyvä erottelukykytyökalu, joka auttaa minua tietämään, kenet päästän sisimmän sydämeni pyhäkköön saakka.
 
B – rajat. Kunnioitat rajojani, ja kun ei ole selvää, mikä on ok ja mikä ei, kysyt. Olet valmis sanomaan "ei".
 
R – luotettavuus. Teet, mitä sanot tekeväsi. Työssä tämä merkitsee pysymistä tietoisena kompetenssistaan ja rajoituksistaan, jottet lupaa liikoja ja pystyt täytymään sitoumuksesi ja tasapainottamaan kilpailevat prioriteetit.
 
A – vastuu. Omistat virheesi, annat anteeksi ja teet parannuksia.
 
V – kassaholvi. Et jaa informaatiota tai kokemuksia, joiden jakaminen ei ole sinun tehtäväsi. Minun täytyy tietää, että luottamukseni säilytetään etkä jaa kanssani ihmisistä informaatiota, jonka pitäisi olla luottamuksellista.
 
I – tinkimättömyys. Valitset rohkeuden ennen mukavuutta. Valitset sen, mikä on oikein sinulle, ennen sitä, mikä on hauskaa, nopeaa tai helppoa. Ja toteutat omia arvojasi, etkä vain sano niitä.
 
N – tuomitsemattomuus. Minä voin pyytää, mitä tarvitsen, ja sinä voit pyytää, mitä tarvitset. Voimme puhua tuomitsematta siitä, miltä meistä tuntuu.
 
G- avokätisyys. Annat mahdollisimman avokätisen tulkinnan toisten aikomuksille, sanoille ja toimille.
 
Tuntuuko sinusta tarpeeksi turvalliselta olla BRAVE (suom. huom. rohkea)?
 
Kun luet BRAVINGIN läpi, miltä sinusta tuntuu? Jos tarkastelet tätä itsellesi myötätuntoisena ja käytät sitä merkkinä siitä, millainen olet suhteissa, oletko luottamuksen arvoinen? Kun käytät sitä lempeästi erottelutyökaluna ja arvioit ihmisiä sisäpiirissäsi, teetkö hyviä valintoja niissä, jotka päästät luottamuspiiriisi?
 
Tämä työkalun jakaminen toisten kanssa voi avata oven merkitykselliseen keskusteluun. Jos vain sanot jollekin: "En luota sinuun", saat hänet puolustautumaan, hämmentymään ja tuntemaan avuttomuutta. Mutta jos pystyt olemaan yksityiskohtainen: "En tunne turvaa, kun jaat sisimpiä salaisuuksiani toisten kanssa", annat rakkaillesi tavan rakentaa luottamusta kanssasi ja näyttää se toteen. Lopulta voimme luottaa, että ihmiset ovat, keitä ovat. Mitä enemmän voimme vain olla sen kanssa odottamatta erilaista, sitä enemmän voimme olla avoimessa totuudessa suhteissamme ja rentoutua rakkauteen.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.