RAKKAUSKIRJE IHMISILLE EPÄVARMOINA AIKOINA
 
Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
10.10.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Sydäntä särkevän väittelyn jälkeisenä päivänä, monien globaalien kriisien keskellä, kun monet meistä huomaavat tuntevansa raivoa, avuttomuutta ja surua ja hukkuvansa varjoihin, halusin jakaa kanssasi rakkauskirjeen. Tämän ei ole tarkoitus ohittaa ihmistunteita, joita monet meistä tuntevat, tai vaientaa impulssia, joka sinussa syntyy palvella rakkautta aktivismin avulla. (Voit lukea Facebookista omasta raivostani eilisillan väittelyssä.) Mutta joskus meille täytyy muistuttaa, että kaikki tämä mullistus on osa Lilaa, jumalaista leikkiä. Anna tämän muistutuksen tyynnyttää hermostosi ja herättää sielusi.
 
Rakas ihminen,
 
Olipa kerran … Valtavan runsaassa pimeyslammessa Tietoisuus tuli tietoiseksi itsestään rakkausenergiana. Jonkin aikaa riitti olla vain tietoinen tässä täysin pimeässä, valtavassa ja puhtaassa rakkaudessa. Tietoisuus oli itsessään henkeäsalpaava – tai olisi ollut, jos Tietoisuudella vain olisi hengitys. Mutta kun tämä keinotekoinen asia jota kutsutaan "ajaksi", kului, Tietoisuus janosi syvempää kokemusta itsestään. Niinpä Tietoisuus loi aineen ja syntyi kosmos.
 
Voi, miten suuri nautinto jumalaiselle Jumalatartietoisuudelle oli luoda rakkausenergia fyysiseen muotoon! Kuin haltiakummi jolla oli taikasauva, Tietoisuus loi kosmisesta keitosta Maan, joka puhkesi elämään sademetsinä, jotka tippuivat kastetta, merinä jotka kuhisivat meriotuksia, päivätaivaana joka oli pullollaan kumpupilviä ja jota koristivat kolibrit, ja yötaivaana kimaltavine tähtineen. Tietoisuus oli niin iloinen tästä leikkisästä luomisajanvietteestä, että se loi enemmän ja enemmän ainetta. Dinosauruksia! Pterodactylejä! Kärpäsloukkuja! Raitalevähevosia! Vau!
 
Kaikki nämä luomukset olivat pieniä Tietoisuuden osia, jotka leikkivät muodon kanssa ja tanssivat Tietoisuuden mielikuvituksen kosmista valssia. Koska Tietoisuus on ääretön, on paljon kierrettävää. Kaikki nämä luomukset syntyivät Tietoisuuden puhtaan potentiaalin siemenistä. Kuitenkaan niistä ei koskaan tule vähempää kuin itse Tietoisuus. Ne vaikuttavat erillisiltä, ja kuitenkaan ne eivät ole. Jakaranda ei ole vähäisempi osa Tietoisuutta kuin delfiini. Tietoisuus uneksii jotain ja sitten "abrakadabra!", kuin taiasta luodaan muoto. Kuin lapsi legojen kanssa, Tietoisuus jatkoi rajojen rikkomista siinä, mikä muu oli mahdollista. Toukkia jotka muuttuvat perhosiksi! Jääkarhuja Plumerioita! Miten siistiä!
 
Edes Tietoisuus ei osaa aina odottaa, mitä tapahtuu, kun se kokeilee. Tapahtuu onnellisia vahinkoja, ja Tietoisuus on ilahtunut. Siltä Tietoisuudesta ehkä ainakin tuntui, kun se kehittyi ihmismuodoksi.
 
Se vei muutaman vuosituhannen, mutta pienen värkkäämisen jälkeen Tietoisuus kuvitteli ihmiset ja sinä, rakkaani, synnyit. Sinä joka kykenet hyppäämän ja hiihtämään ja kiipeämään puuhun ja arvostamaan jaguaareja. Sinä joka kykenet tuijottamaan punapuumetsiä ja uimaan meressä ja tanssimaan tangoa ja rakastelemaan toisen ihmisen kanssa. Sinä joka kykenet nauttimaan suklaasta ja keksimään kieliä ja laulamaan musiikkia ja ratsastamaan hevosella ja kulkemaan lautalla jokia. Sinä joka kykenet olemaan tietoinen ja tiedoton valveajan ja unen aikana, mutta myös uneksimaan, aivan kuten Tietoisuus. Sinä joka kykenet kokemaan elämää tavoilla, joita Tietoisuus ei voinut kokea ollessaan yksin valtavassa pimeydessä.
 
Mitä muuta ihmiset voisivat tehdä? Voisivatko ne ajatella ja ratkaista ongelmia? Kyllä! Voisivatko ne kuvitella maalauksen ja sitten luoda sen tyhjästä, aivan kuten Tietoisuus luo? Kyllä! Voisivatko ne rakentaa pyramideja erämaahan ja suuria kivirakennelmia vuorten huipulle? Kyllä! Voisivatko ne luoda kauneutta ja sitten arvostaa sitä? Kyllä! Iloa! Voisivatko ne rakastua toisiinsa? Kyllä! Kuin lapsi joka rakentaa linnoja hiekkalaatikossa, Tietoisuus oli ilahtunut leikistä, jota se leikki.
 
Mutta mitä jos leikistä voisi tulla kiinnostavampi? Kenties Tietoisuus voisi leikkiä pientä leikkiä itsensä ja kaiken luomansa välillä – kosmista kuurupiiloa. Miten jännittävää. Olet yhtä Tietoisuuden kanssa, ja kuitenkin Tietoisuus leikkii kanssasi, etkä ehkä edes tiedä sitä. Miten hauska haaste antaa sinun kurkistaa totuutta ja sitten kätkeä se sinulta unohdusverhoilla. Olet universumi, ja kuitenkin saatat ajatella, että olet vain aivot, joissa on ajatuksia, ja olet vankina liharobotissa. Voi, miten hurmaavia ihmiset ovat. Miten hauskaa leikkiä tämä onkaan!
 
Mutta leikit ovat hauskempia silloin, kun voitetaan esteitä. Niinpä Tietoisuus alkoi kuvitella tapoja tehdä leikistä mielenkiintoisempi. Miten voit tuntea valon, ellet tunne pimeyttä? Miten voit juhlia hurmiota, ellei sinulla ole epätoivoa, mitä vasten mitata sitä? Miten voit tietää, miltä sieluyhteys tuntuu, ellet ole tuntenut yhteydettömyyden tuskaa? Tietoisuudesta tuli luovempi.
 
Voisivatko ihmiset lentää? Kyllä. Voisivatko ihmiset sairastua ja saada fyysistä kipua? Kyllä. Voisivatko ihmiset särkeä toistensa sydämen? Voisivatko ne muuttaa tietoisuuskokemustaan alkoholilla ja huumeilla? Kyllä, todellakin. Voisivatko ihmiset loukata toisiaan? Voisivatko ne pettää toisensa? Voisivatko ne valehdella, olla uskottomia, varastaa ja tulla mustasukkaisiksi? Voisivatko ne hyväksikäyttää omia lapsiaan? Voisiko niistä tulla addikteja? Voisivatko ne aloittaa sotia ja pitää toisia vihollisenaan? Voisivatko ne syytää vihaa kansallisessa televisiossa poliittisten väittelyjen aikana, ikään kuin olisivat unohtaneet, että olemme kaikki yhtä Tietoisuuden kanssa, ettemme voi vahingoittaa Tietoisuuskehon yhtään osaa vahingoittamatta erilliseltä näyttävää ihmisitseämme? Kyllä. Tietysti. Kaikki on mahdollista, kun Tietoisuus kuvittelee sen.
 
Voisivatko ihmiset kuolla? Voisivatko ne tappaa itsensä? Voisivatko ne tapaa toisiaan? Miten niin? Kyllä, sinä itse asiassa kuolet. Ei siksi, ettei Tietoisuus rakasta itseään, ettei se rakasta sinua. Vaan koska Tietoisuus oivalsi, että ihmisenä olemisen leikki, ihmiselämän täysi ja rikas kokemus maan päällä, voi olla uuvuttavaa jopa Tietoisuudelle. Aivan kuten urheilijan täytyy levätä oteltuaan olympialaisissa, ihmisten täytyy palata Tietoisuuden valtavaan pimeyteen, vapaana muodon rajoituksista, voidakseen latautua ja täyttyä, jotta Tietoisuus voi leikkiä ja oppia ja kasvaa vielä lisää ihmismuodossa.
 
Kun ihminen syntyy, muodon elävöittää Tietoisuuden kipinä, ja kun ihminen kuolee, Tietoisuuden elämänvoima yhdistyy kuin vesipisara Tietoisuusmereen, kaikkiin muihin Tietoisuuskipinöihin, kuitenkaan lakkaamatta koskaan olemasta vesipisara. Täällä muodottomassa puhtaassa Tietoisuusmeressä vesipisara voi levätä ja täydentyä ilman tarvetta syödä tai nukkua tai hengittää tai hiihtää tai tehdä mitään, mitä ihmiset voivat tehdä. Yhdessä kaikkien muiden Tietoisuusvesipisaroiden kanssa suuressa meressä, vesipisara voi taas yhdistyä ja kadottaa erillisyystunteensa, muistaen, että vesipisara on itse Tietoisuus, muistaen, että kaikki muut muodot – myös ihmismuodot – ovat itse Tietoisuus, muistaen, että kaikki mitä tapahtui maan päällä, on täydellistä ja luotu sellaiseksi, että Tietoisuus voi täysin kokea omat mahdollisuutensa, tuomitsematta mitään oikeaksi tai vääräksi, erottamatta maallista ja pyhää, tunnistaen, että se kaikki on Tietoisuus leikkimässä Tietoisuuden kanssa, Jumalaitse näkemässä Jumalaitsen kaikkina myriadeina kasvoinaan.
 
Rakas ja kallis ihminen, unohdat tämän, kun olet muodon maailmassa. Unohdat, että olet Tietoisuus, että Tietoisuus loi sinut voidakseen kokea itsensä täydemmin, leikkiä kosmisessa hiekkalaatikossa, luoda kaikkea. Mutta on ok, että unohdat. Se on tahallista! Uit sadepisarana Tietoisuusmeressä siihen hetkeen, kun otat muodon, ja sitten sinuun iskee paha muistinmenetys. Unohdat, millaista on olla tuossa meressä, olla itse meri. Palaat ajattelemaan, että olet vesipisara, yksinään ja pienenä vauvakehdossasi, ja itket, koska äiti on jättänyt sinut yksin. Itket sydämen särkymistä, ja kuitenkin tämä kaikki on osa leikkiä. Saat aloittaa leikin taas alusta. Mikä tämä leikki on? Oppia ja kasvaa ja rikastaa Tietoisuutta täydellä elämänvoimapotentiaaliulottuvuudella ja sitten muistaa taas kerran, että olet itse Tietoisuus, et koskaan erillään äidistä, et koskaan erillään siitä, joka loi sinut. Leikissä on kyse vain siitä, että olet rakkaus. Ei enempää, ei vähempää. Nauti siitä täysin siemauksin, rakas ihminen. Tietoisuus nauttii uudestaan joka kerta, kun uusi elämänmuoto syntyy. Tietoisuus hurraa pelkästään siksi, että olet olemassa, kaikessa täydellisen sotkuisessa ihmisyydessäsi.
 
Erään 3-vuotiaan ihmisen kuultiin itkuhälyttimessä kuiskaavan vauvaveljelleen: "Kerro minulle Jumalasta. Olen jo unohtanut."
 
On okei, että unohdat, rakas ihminen. Mutta tulee aika, jolloin sinun täytyy pysyä kehossa ja muistaa taas kerran. Olemme menneet jo tarpeeksi pitkälle tässä erillisyysleikissä. On aika muistaa, että olemme kaikki yhteydessä. Tämän vuoksi asiat näyttävät hyvin epätoivoisilta planeetallanne tällä hetkellä, koska sinä, rakas ihminen, olet valmis muistamaan. Olemme valmiita tulemaan taas yhdeksi. Nyt on se aika, rakas.
 
Olemme kaikki tässä yhdessä. Peruutetaanpa nyt unohdus, jotta voimme aloittaa uuden leikin.
 
Rakkaudella,
Tietoisuus
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.