HomeViestejäGeoffrey Hoppe - Adamus2.7.2016 - "Kulje eteenpäin - vallaton elämä" -sarja, shoud 11

2.7.2016 - "Kulje eteenpäin - vallaton elämä" -sarja, shoud 11

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 11
KULJE ETEENPÄIN 11
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.7.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Olen tässä, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa, kaikki. Aa! Takaisin kotitilassa, ja tarvitsematta ponnistella, tarvitsematta edes ajatella tai sanoa sanaakaan, kahvini odottaa (yleisö sanoo "vouuu!"). Kiitos, rakas Sandra.
 
altSANDRA: Kuulin, että kaipasit minua Saksassa.
 
ADAMUS: Aa! Siinä näet! Joo, kaipasin sinua Saksassa. Maria kilpaili tehtävästäsi, ja hän teki erinomaista työtä, mutta kiitos. Kiitos. Mmm (hän ottaa huikan).
 
Olen tässä. Miten upea tapa mestareille tervehtiä toisiaan – "olen tässä". Tyypillisesti kun ihmiset kohtaavat toisensa kadulla tai näette toisenne täällä shoudeissa, sanotaan: "Hei, mitä kuuluu?" "Hyvää, entä sinulle?" Miten olisi: "Olen tässä. Olen läsnä." Mikä lahja itsellenne ja tervehtimällenne ihmiselle. "Olen tässä." Eikä tätä makyoa: "No, hyvää." Siis mestari, olen tässä.
 
SHAUMBRA 1: (mies) Mestari, olen tässä.
 
ADAMUS: Olemme kumpikin tässä. Se on näin yksinkertaista. Se on läsnäoloa. Läsnäoloa. Läsnäolo on avain. Tiedättekö, miten moni ihminen ei ole oikeasti läsnä? Tarkoitan, että näette heidän silmiensä lasittuneen. He saattavat olla fyysisesti siinä, mutta eivät energeettisesti.
 
"Olen tässä" ilmoittaa, että olette tässä, olette läsnä, olette tietoinen. Miten kaunis tervehdys. Ainakin shaumbrojen kesken, jos ette halua tehdä sitä muiden ihmisten kanssa. "Olen tässä" merkitsee: "Annan sinulle huomioni. Olen läsnä. Olen kanssasi. Olen tässä." Aah.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tälle.
 
Osa 1
 
No niin, tämän päivän shoudissa on kolme osaa. Muutan sitä vähän. On viimeinen shoudimme "Kulje eteenpäin" –sarjassa. Kuljemme eteenpäin "Kulje eteenpäin" –sarjasta (naurua). Ja kuten puhuin taannoin Münchenissä, tämä vuosi on mennyt hyvin nopeasti – se on mennyt nopeasti myös minulla, myös mestareilla – mutta tänään laitamme sen pakettiin. Viimeistelemme joitain keskeneräisiä asioita energeettisesti.
 
altMeillä on kolme osaa ja kolme erilaista merabhia, yksi kussakin osassa. Tai voisimme tehdä yhden pitkän merabhin, minun tarvitsee sanoa tuskin mitään, on rakkaiden Gerhardin ja Einatin musiikkia ja se on siinä. Mutta minä puhun. Mutta minä puhun.
 
Puhumisesta puheen ollen, kaikkina vuosina kun minulla on ollut kanavoijia St. Germain –nimen alla, kaikkina näinä vuosina en ole koskaan ennen pyytänyt kanavoijaa kanavoimaan neljää olentoa yhtenä päivänä. En koskaan*. Täytyy sanoa, että minun täytyi pysyä melko lähellä rakasta Lindaa ja Cauldrea energeettisesti, koska se voi tavallaan vaikuttaa mieleen ja kehoon, kun käy läpi niin paljon energiaa tuossa lyhyessä ajassa. Mutta uskon todella, että he tekivät ihailtavaa työtä kaikkien noiden energioiden tuomisessa yhtenä päivänä. Kaunista.
 
*Viitataan "4 Masters in Munich" –tilaisuuteen
 
EDITH: Kiitos.
 
ADAMUS: Kiitos siis siitä. Vain Edith taputtaa käsiään (naurua ja taputuksia). Ja Edith, kaipasin sinua. Kaipasin sinua.
 
EDITH: Samoin, lapsukainen.
 
ADAMUS: Joo, kaipasitko sinäkin minua?
 
EDITH: Jep.
 
ADAMUS: Olen tässä.
 
EDITH: Olen tässä.
 
ADAMUS: Olen tässä (he naureskelevat ja halaavat).
 
EDITH: Kiitos paljon.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
Tänään on siis kolme näytöstä, kolme eri osaa, ja sitten saamme kaiken valmiiksi. Aloitamme ensi kuussa uuden sarjan nimeltään "Yli ihmisen"*. Voi, ravistelen vähän puita, rämistelen muutamaa häkkiä eläintarhassa. Se tuntuu jollain tavalla tutulta shaumbrojen keskuudessa. Se taitaa olla vähän kiistanalainen sana*.
 
LINDA: Sinä olet aina kiistanalainen.
 
ADAMUS: En aina. Tavallisesti, mutten ole aina kiistanalainen. Mutta jos katsotaan "transhumanismin" nykymääritelmää, näette, että se mitä teemme, on joltain osin samanlaista, mutta joiltain osin hyvin, hyvin erilaista.
 
(*Suom. huom. transhuman-sana on hankala kääntää suomeksi. Se on kirjaimellisesti "yli-ihminen" tai "ihmisen läpi/toiselle puolelle", muttei tarkoita superihmistä. Liike josta puhutaan, on suomen kielellä transhumanismi ja sen harjoittaja transhumanisti. Tässä yhteydessä sarjan nimi on käännetty "yli ihmisen" ja henkilöstä käytetään sanaa "transhumaani".)
 
Transhumanismi
 
Transhumanismi on liike – ei kovin suuri liike, mutta se on liike tällä planeetalla – jonka tarkoituksena on tulla kuolemattomaksi ja käyttää teknologiaa ihmistilan ylittämiseen. Ei kovin huono idea – mennä ihmistilan yli – koska ympäri planeettaa ihmisillä on syvä tunne, että tämä biologia, tämä keho- ja mielimalli on jatkunut jokseenkin samanlaisena noin miljoona vuotta. Atlantiksella tehtiin paljon muutoksia, mutta niiden tarkoituksena oli yhdenmukaisuus, ei täysivaltaisuus. Niiden tarkoituksena oli tehdä kaikista suurin piirtein samankokoisia, yleisesti jokseenkin samanlaisia henkiseltä kapasiteetiltaan ja elinvuosiltaan.
 
altOn aika muuttaa tämä kaikki. Luonnollinen evoluutio ei itse asiassa tee sitä. Massatietoisuus, massatietoisuuden gravitaatio, pidättelee tosiasiassa ihmisen luonnollista evoluutiota. Se imu jonka luovat periaatteessa ne ajatukset, jotka ovat nyt planeettaenergiaa ympäröivänä pilvenä, estää kirjaimellisesti ihmisiä menemästä toisiin ulottuvuuksiin unitilassaan, pidättelee heitä, tukahduttaa heidät tähän eläintarhaan. Se saa aikaan, että keho ja mieli eivät muutu kovin paljon. Periaatteessa ihmisillä on samantyyppinen keho, periaatteessa samat mielen mallit kuin Atlantiksella, tai 40 tai 50 elämää sitten.
 
On merkittävä halu mennä siitä yli, kehittyä, mutta miten? Miten? Lääketiede, luonnontieteet eivät oikeastaan tee paljon mielelle tai keholle. Niinpä on joitain, jotka sanovat, että teknologia tekee sen. Ja se tekee laajasti, ainakin keholle.
 
Planeetan transhumanismin fokuksen on oltava tällä hetkellä kehon tarkastelemisessa. Jotkut väittäisivät vastaan ja sanoisivat: "No, mieltä ajatellaan paljon." No, siinä on ongelma – "Paljon teknologian mahdollisesta aikaansaannoksesta menee mieleen." Mutta siinä on suuri varoitus.
 
On niitä, jotka sanovat, että saatte mieleen implantteja, jotka antavat teille supertietokoneen kyvyt, välittömän datahaun. Implantti aivoihin – yhdistettynä aivoihin – antaisi teille välittömän pääsyn kaikkeen, mitä tietokoneella on – välittömästi. Ja taas kerran, nämä eivät ole mitään scifi-unelmia, joista puhun – näitä työstetään tällä hetkellä laboratorioissa.
 
Mutta minun kysymykseni on: "Kehittääkö se oikeasti mieltä, vai tekeekö se vain eläintarhasta suuremman? Eikö se vain lisää mielen nykyistä eläintarhaa?"
 
Olen tarkoituksella valinnut seuraavan sarjan nimeksi "Yli ihmisen" antamaan teille ajateltavaa, pohdittavaa, kenties ravistelemaan teitä vähän ja saamaan toiset ihmettelemään, mitä helvettiä tässä ryhmässä tapahtuu (muutama naurahdus). Pohjimmiltaan "transhumaani" merkitsee ihmisitsen siirtymää, mutta ei vain teknologialla, ei vain tekemällä itseänne mahdollisesti kuolemattomaksi. En usko, että ylipäätään haluattekaan sitä.
 
Tiedän, että kuolemattomuuteen keskittymisen sijasta oma transhumaanimme ylittää itse kuoleman. Nimittäin silloin kun työstetään kuolemattomuutta, on edelleen luontaista kuolemanpelkoa. Yritetään uhmata kuolemaa. Me menemme yksinkertaisesti kuoleman yli. Kuten olen puhunut joissain viimeaikaisissa työpajoissamme, ei todellisuudessa ole kuolemaa. Se on yhtä suuri harhakuva kuin valta. Se on yhtä suuri valhe kuin Jumala.
 
Tiedän, että on niitä, jotka kieltävät sen kivenkovaan, kun he vievät minut hautausmaalle ja osoittavat kaikkia kuolleita henkilöitä. Mutta ei ole itse asiassa kuolemaa. On siirtymä pois ihmisen biologisesta ja älyllisestä olotilasta. On siirtymä.
 
Sitten kun oivallatte, ettei todellisuudessa ole kuolemaa, oivallatte ensinnäkin, että voitte tehdä siirtymän valitsemalla, ei sairastumalla. Ja toiseksi, voitte pidentää ihmiselämäänne – jos haluatte – teknologialla, lääketieteellä ja muutamalla muulla asialla, tai voitte päättää tulla takaisin hyvin tietoisesti. Lähteä tietoisesti ja tulla takaisin tietoisesti, ei vanhassa syntymäprosessissa. Tarvitsematta kuolla, unohtaa, kuka olitte, ja palata, syntyä pienen vauvan kehoon, joka on erittäin altis sairauksille, vanhempien energioille ja kaikelle muulle, vaan voitte palata tietoisesti niin, kuin haluatte.
 
Tehkää se kuin Tobias – kuorikehoon. Tehkää se tulostettuun kehoon, joo. Tehkää se useilla eri tavoilla. Siihen menemme "Yli ihmisen" –sarjan myötä. Teemme siirtymän. Kehitämme luonnollisesti ihmiskehoa ja mieltä.
 
Teemme sen ilman lääkkeitä/huumeita, tarvitsematta teknologiaa, tarvitsematta laitaa pieniä tietokoneita aivoihimme tai mitään vastaavaa. Teemme sen periaatteessa sallimalla, näkemällä todella suuremman unen, suuremman kuvan ja luomalla oman todellisuutemme.
 
Oman todellisuutenne luominen on nykypäivän noituutta. Ihmiset sanovat, että olette hullu. Ei omaa todellisuuttaan voi luoda. Sanotte myös itsellenne, että olette luultavasti hullu. Mutta itse asiassa te voitte tehdä sen. Siihen menemme "Yli ihmisen" –sarjan myötä.
 
Puhun tänään vähän siitä, miten todellisuus on vain tiedostamista, tietoista havaitsemista, ja sitten kaikki energiat muuttuvat ja mukautuvat. Mutta ihmiset luulevat, että ensin on todellisuus ja sitten he tulevat mukaan. He ovat todellisuuden, ulkoisten voimien kohde. He yrittävät toisinaan saada tuota ulkoista voimaa mukautumaan enemmän omiin tarpeisiinsa, mutta he eivät koskaan oikeasti muuta todellisuutta. Mutta miksi ei?
 
Kun ymmärretään, mitä todellisuus on, se on vain astelema energioita, jotka reagoivat tietoisuuteen. Miksi ei siis voi luoda sellaista todellisuutta, kuin haluaa?
 
Kuten sanoin Münchenissä, meidän täytyi käydä läpi paljon keskusteluja, paljon shoudeja vuosien varrella päästäksemme tähän kohtaan, koska oikeasti täytyy ymmärtää, mitä tietoisuus on, mitä "olen olemassa" on, ymmärtää, miten tietoisuus vaikuttaa energiaan, miten mitään ei voi olla olemassa ilman tietoisuutta, miten mitään ei voi olla ilman tietoisuutta koko tässä universumissa ja muissa universumeissa. Se on ydin. Se on mittaamatonta. Se on näkymätöntä. Se on vallatonta. Mutta kuitenkin se on kaikki.
 
altTuon ymmärryksen myötä ja sen ymmärryksen myötä, ettei tarvita valtaa, ettei tarvitse taistella mistään elämässänne, ei ole mitään syytä kamppailla tai ponnistella – ellette satu haluamaan sitä vanhojen hyvien aikojen vuoksi – voitte kirjaimellisesti luoda sen todellisuuden, minkä haluatte, olemalla vain tietoinen. Se on siinä. 
 
Siis taas kerran, olen tarkoituksella valinnut seuraavan sarjan nimen, ja esittelen sen tarkoituksella etukäteen.
 
Teemme ProGnost-päivityksen heti, kun remontti on valmis täällä. Nauhoitamme sen ja pyydän teitä – yksi harvoja kertoja, kun pyydän teitä oikeasti tekemään kotitehtävän, eikä vain ajattelemaan sitä – kuuntelemaan sen jossain kohtaa, ennemmin tai myöhemmin "Yli ihmisen" –sarjan aikana. Hahmottelen siinä paljon asioita, joista puhun myös shoudeissa, mutta tiivistän ne kaikki yhteen ProGnost-päivityksessä.
 
Se on saatavilla joskus … Ai, jaa! Jean ja Cauldre kertovat minulle juuri, että tila on valmis seuraavaan shoudiin mennessä. Parempi päästä nauhoittamaan nopeasti (Linda naureskelee). Tai kenties Linda livautti sen (Linda naureskelee taas). Ja pyydän Crimson Circleä pitämään sen hyvin huokeana, jotta kaikki voivat saada sen, mutta ei vain antamaan sitä ilmaiseksi, koska täytyy olla jonkinlainen sitoutuminen, jonkinlaista vaihtoa teidän osaltanne. Se on siis eräänlaisena perustanamme sille, mitä teemme.
 
ProGnost-päivitys jota olen jo käsikirjoittanut, mutta jota emme ole vielä nauhoittaneet, on vähän pelottava jollain tapaa. Se on vähän pakahduttava joillekin teistä. Mutta menneet ovat ne päivät, jolloin tulette tänne vain prosessoimaan, jolloin tulette tänne vain hyvältä tuntuvan energian vuoksi. Menemme eteenpäin. Menemme johonkin hyvin, hyvin erilaiseen.
 
Olemme ottaneet askelia vuosien kuluessa. Olemme kehottaneet vuosien kuluessa monia ihmisiä lähtemään. Ei negatiivisella tavalla, mutta he eivät halunneet samaa, mitä te haluatte, he eivät olleet valmiita, ja erityisesti katselin niitä, jotka yrittivät löytää täältä – ja täältä (katsoen kameraan) – vain jonkin uuden valtatyökalun. Ja monet ihmiset tekevät sitä uskonnon, henkisyyden, psykologian ja "henkilökohtaisen kehittymisen" kanssa – kuten kutsun sitä. Se on henkilökohtaista valtapaskaa, eikä se toimi. Se toimii jossain määrin, mutta se kaikki perustuu valtadynamiikkaan. Niinpä vuosien kuluessa monille ihmisille on osoitettu ovea tarkoituksella, jotta voisimme päästä siihen kohtaan, jossa olemme nyt.
 
Teemme melko ison hypyn tästä "Kulje eteenpäin" –sarjasta. Luulitte, että tämä sarja oli iso hyppy – teemme suuremman hypyn seuraavaan sarjaan. Ja en yleensä pyydä teitä tekemään kotitehtäviä – tai pyydän, mutta tiedän, ette te ette tee niitä – mutta tätä pyydän teiltä, koska se on tavallaan lähtökohta paljolle työlle, mitä teemme. Siis (henkilökunnalle) olen varma, että pidätte kaikki informoituna siitä, mitä tapahtuu. Olen varma, että kerrotte heille eri lähteiden kautta.
 
Aloitetaanpa sitten tämä päivä. Ensimmäinen kysymys. Valmiina mikrofonin kanssa?
 
Tämän päivän kysymys
 
LINDA: Ai jaa.
 
ADAMUS: Hän on aina yllättynyt. "Mikrofoni? Yleisö? Tota, kirjoitetaan asioita?" Joo.
 
Nyt aloitetaan, ensimmäinen kysymys. Sanotaan, että painatatte uuden käyntikortin itsellenne. Joillakin teistä on ollut paljon käyntikortteja, joillakin teistä ei ole ollut koskaan ensimmäistäkään. Mutta nyt painatatte sellaisen, joka määrittelee oikeasti elämänne tällä hetkellä. Kivan sommittelun ja nimenne lisäksi laitatte tähän käyntikorttiin tittelin, joka tavallaan määrittelee, energeettisesti summaa, teidät tällä hetkellä. Mitä käyntikortissanne lukee?
 
Haa! Hmm! Mitä käyntikortissanne lukee?
 
Annamme teille muutaman hetken ajatella asiaa. Okei, hetket ovat menneet (naurua). Linda menee yleisön joukkoon kysymään.
 
altRakas Edith, mitä käyntikortissasi lukee tällä hetkellä? Mikä on tittelisi?
 
EDITH: Siinä lukee vain "Edith Proctor, sydäntodellisuus".
 
ADAMUS: Eikö ole sellaista titteliä kuin "toimitusjohtaja" tai "suuri mestarikiinteistövälittäjä"?
 
EDITH: Ai! Unohdin. Tietysti on.
 
ADAMUS: Ei mikään ihme. Se voisi muuttaa täysin energian. Edith Proctor, mikä? Minä olen Adamus, suuri ylösnoussut mestari.
 
EDITH: Minä olen suuri …
 
ADAMUS: Se on melko hyvä titteli.
 
EDITH: … suuri ylösnoussut mestari II (naurua).
 
ADAMUS: Oletko ylösnoussut? (Naurua, Adamus naureskelee) Okei. Mitä sen lisäksi laitat käyntikorttiisi, Edith?
 
EDITH: (pitäen tauon ja huokaisten) Laitan kuvani, koska olen niin nuori ja kaunis.
 
ADAMUS: Niin olet. Niin olet (Edith pyörittelee silmiään).
 
EDITH: Ja laitan osoitteen, jossa bisnekseni on.
 
ADAMUS: Mikä olet, Edith? Mikä on titteli?
 
EDITH: Minä … minä …
 
ADAMUS: Mikä on elämäsi työ? Ei vain …
 
altEDITH: Olen olemassa ja olen mitä olen. Olen kaikki. Olen koko kehotietoisuus. Olen tietoisuus. Olen olemassa.
 
ADAMUS: Ai, eipä unohdeta makyoa (Adamus naureskelee ja yleisö sanoo "voi ei!").
 
EDITH: Ja makyo.
 
ADAMUS: No, sen minä saan tästä. Hän ajattelee, hän ei oikeasti tunne. Hän yrittää saada minut lähtemään.
 
EDITH: Miten olisi sinun ideasi?
 
ADAMUS: Tiedän jo vastauksen, siksi esitin tuon kysymyksen. Haluatko minun paljastavan sen näin alussa, ennen kuin kuulet muiden ihmisten haparoivan ja kompuroivan?
 
EDITH: Kyllä, kyllä (muutama naurahdus).
 
ADAMUS: Eikä!
 
EDITH: Kyllä.
 
ADAMUS: Ei! Haluan kärsimystä. Haluan jännittämistä (vähän naurua). Haluan …
 
EDITH: Okei, minä vain …
 
ADAMUS: Vähän draamaa täällä.
 
EDITH: Minä sallin.
 
ADAMUS: Sinä sallit, okei. Laita, mitä lystäät – älä sitä (mikki) minulle anna. Laita korttiisi, mitä lystäät.
 
LINDA: Oletko valmis hänen osaltaan?
 
ADAMUS: Kyllä, tällä erää. Kyllä. Ja te kaikki jotka katselette, no, ajatelkaa sitä. Joo, älkää laiskotelko ja odottako vain kaikkien vastausta täällä studiossa. Mitä laittaisit käyntikorttiisi? Hyvä, seuraava. Aha! Ole hyvä.
 
JOSEPH: Hyvää huomenta.
 
ADAMUS: Mitä helvettiä kello on? (Joku kikattaa). Joo.
 
JOSEPH: Jossain on aamu.
 
ADAMUS: Aamu jossain, kyllä. Siis, Joseph?
 
JOSEPH: Käyntikortti.
 
ADAMUS: Käyntikortti, kyllä.
 
JOSEPH: Ensinnäkin, kyse ei ole bisneksestä. Kyse on elämäntyylistä. (Suom. huom. englanninkielinen "käyntikortti" on sananmukaisesti "bisneskortti")
 
ADAMUS: Okei, sanotaan sitä elämäntapakortiksesi. Kuulostaa vähän …
 
JOSEPH: Vapauden mestari/maisteri.
 
altADAMUS: Vapauden mestari, okei. Vapauden mestari. Oletko tyytyväinen vapausasteeseesi? Tyytyväinen.
 
JOSEPH: Tyytyväinen tällä hetkellä.
 
ADAMUS: Joo, jokin hinku kuitenkin on.
 
JOSEPH: Voi, kyllä. Ehdottomasti.
 
ADAMUS: Jokin hinku.
 
JOSEPH: Sitä työstetään.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
JOSEPH: Se on …
 
ADAMUS: On – hänellä menee hyvin, mutta on jokin …
 
JOSEPH: Jotain …
 
ADAMUS: Hinku.
 
JOSPEH: … on.
 
ADAMUS: Joo, joo. Okei, okei. Mikä siis on tittelisi? Vapauden mestari?
 
JOSEPH: Vapauden mestari.
 
ADAMUS: Pidän siitä, hyvä. Seuraava.
 
Tervehdys.
 
SHAUMBRA 2: (nainen) Tervehdys.
 
ADAMUS: Olen tässä.
 
SHAUMBRA 2: Minäkin olen tässä.
 
ADAMUS: Hyvä. Mitä laittaisit käyntikorttiisi?
 
SHAUMBRA 2: Kosketuksen mestari.
 
ADAMUS: Kosketuksen mestari. Joo, pidän siitä. Miksi? Sinä …
 
SHAUMBRA 2: Olen hieroja.
 
ADAMUS: Ai jaa, siinä on tolkkua. Joo, joo.
 
SHAUMBRA 2: Joo, miksi ei?
 
ADAMUS: Joo, joo. Ja onko sillä mitään muita merkityksiä? (Nainen kikattaa) Kosketuksen mestari. Tarkoitan, että se kuulostaa kivalta, mutta onko siinä useita merkitystasoja?
 
SHAUMBRA 2: Lisää vapautta kehoon.
 
ADAMUS: Aivan.
 
SHAUMBRA 2: Vapauden antaminen jonkun keholle.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHAUMBRA 2: Erityisesti, jos se on jännittynyt.
 
altADAMUS: Joo, joo. Imetkö koskaan heidän törkyään? Ei heidän törky-törkyään, vaan … (muutama naurahdus) (Suom. huom. slangissa sama sana merkitsee myös sukuelimiä ja pakaroita)
 
SHAUMBRA 2: Tiedäthän …
 
ADAMUS: Käytätte tuota sanaa eri tavalla, kuin minulla oli tapana menneisyydessä. Imetkö koskaan heidän huonoja energioitaan?
 
SHAUMBRA 2: Haluaisin sanoa, etten ime.
 
ADAMUS: Etkö?
 
SHAUMBRA 2: Joo. Se on jotain, mikä kiertää terapiamaailmassa. Oli aika, jolloin suojauduin, mutta en suojaudu enää.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHAUMBRA 2: En anna sen vain vaivata itseäni.
 
ADAMUS: Joo. Kosketusta ilman suojaa. Joo (vähän naurua).
 
SHAUMBRA 2: No, miksi ei? (He naureskelevat)
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Siis …
 
SHAUMBRA 2: Se on melko hyvä.
 
ADAMUS: Hyvä, kosketuksen mestari. Okei. Minulle sillä on pari muutakin merkitystä, kuten kosketus tuntemisena, kosketus kykynä koskettaa ihmisten tunteita. Hellyys menee kauas pelkän kosketuksen yli.
 
altSHAUMBRA 2: Kyllä, juuri niin.
 
ADAMUS: Joo, kosketuksen mestari. Hyvä.
 
SHAUMBRA 2: Minulla oli hyvä tapaus muutama päivä sitten (hän naureskelee).
 
ADAMUS: Okei. Hyvä, kiitos.
 
SHAUMBRA 2: Niin sitä pitää.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Okei. Mitä laitat elämäntapakorttiisi? Kutsumme sitä niin tästä eteenpäin. Ole hyvä.
 
ALICE: Voinko laittaa kaksi titteliä?
 
ADAMUS: Totta kai. Joo, voit laittaa vaikka kahdeksan. Sillä ei ole merkitystä.
 
ALICE: Idea-arkkitehti.
 
ADAMUS: Idea-arkkitehti. Pidän siitä. Idea-arkkitehti, hyvä.
 
ALICE: Ja sitten tutkimusmatkailija, mutta se on luultavasti enemmän tietoisuuden tutkimusmatkailija.
 
ADAMUS: Tietoisuuden tutkimusmatkailija. Joo, okei. Miten teet tuota idea-arkkitehtuuria?
 
ALICE: Enimmäkseen yöllä unissa.
 
ADAMUS: Enimmäkseen yöllä.
 
ALICE: Joo, siis …
 
ADAMUS: Unissasi?
 
ALICE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Okei, jaatko sen ihmisten kanssa? Vai onko se jotain, mitä vain …
 
ALICE: Jaan kyllä, mutta kuulostan hullulta (hän naureskelee).
 
ADAMUS: Aha, joo, joo. Itse asiassa, et kuulosta.
 
ALICE: Enkö?
 
altADAMUS: Väitän, että ihmiset haluavat hyvin epätoivoisesti jotain erilaista, mutta he ovat hyvin peloissaan, koska heille on tapahtunut sitä aiemmin – heitä on huijattu. On ollut paljon temppuja. Niinpä heillä on tavallaan alkuvastustusta. Ja he katsovat sinua, ikään kuin olisit hullu, mutta sisällään he todella haluavat sinun olevan oikeassa.
 
ALICE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ja rakastan tätä siinä, mitä te kaikki teette tällä hetkellä. Katsotte itseänne joskus kuin: "Olenko hullu?" Mietitte, miten muut hahmottavat teidät, mutta itse asiassa on suurta iloa, kun oivallatte, että he haluavat – he oikeasti haluavat – teidän olevan oikeassa. He haastavat teidät. He kyseenalaistavat teidät. He saattavat nauraa teille, mutta he ehdottomasti haluavat teidän olevan oikeassa, koska he etsivät tietä ulos. He etsivät eri polkua, mutta he eivät aio olla helppo saalis. Heitä on huijattu hyvin monta kertaa kaikella – uskonnoilla, henkisyydellä, new agella, mainoksilla, tuotteilla ja kaikella muulla – mutta he haluavat tietää, että jokin on totta ja aitoa, joo.
 
ALICE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos.
 
ALICE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Kiva titteli. Pari vielä. Mitä laittaisit elämäntyylikorttiisi?
 
KATE: Olen tässä.
 
ADAMUS: Olen tässä. Se on hyvä. Hyvä.
 
KATE: Hmm, ei.
 
altADAMUS: Ai jaa, ymmärrän (naurua).
 
KATE: Tervehdin sinua!
 
ADAMUS: Olen tässä, olen tässä, olen tässä, kyllä.
 
KATE: Tuonpuoleiseen luottaminen.
 
ADAMUS: Tuonpuoleiseen luottaminen, okei. Tuonpuoleiseen luottaja, joo.
 
KATE: Tuonpuoleiseen luottaja.
 
ADAMUS: Pidän siitä, joo. Millainen on kokemuksesi tuonpuoleisesta ollut?
 
KATE: Se on laajentunut ja mennyt taaksepäin, "ja", joten siinä kohtaa tuo luottaminen tulee mukaan.
 
ADAMUS: Joo.
 
KATE: Se on todella …
 
ADAMUS: Annan teille – ja olet ehdottomasti oikeassa – annan teille kaikille pienen vihjeen. Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa tuonpuoleiseen. Teillä ei ole. Miksi ette luottaisi siihen, ellette laita valtaanne, joka on harhaa, johonkin muuhun, kuten Jumala tai enkelit tai ylösnousseet mestarit tai jokin muu. Silloin kun olette vain te ja menette tuolle puolen, koska olette ainoa, joka voi tehdä sen, teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa itseenne. Ja se on helvetin pelottavaa, ja se on niin kaunista, kuin mikään voi olla. Se on todella pelottavaa, koska ette ole tottuneet siihen.
 
altKaikki yrittävät saada teidät antamaan itsenne jollekin muulle – korkeampi instituutio, korkeampi olento, korkeampi mikä tahansa – ja yhtäkkiä oivallatte, etteivät ne voida tehdä sitä puolestanne, eikä niiden pitäisi tehdä sitä puolestanne. Oivallatte yhtäkkiä: "Voin luottaa vain itseeni tuolle puolen menemisessä", matkoilla toisiin ulottuvuuksiin, koko tässä aika-avaruuskäsityksessä ja siinä, että se liikkuu teidän lävitsenne. Se on sallimista. Se on sallimista. Teillä ei ole vaihtoehtoa, ja se on kaunis asia. Tai vaihtoehtona olisi itse asiassa paluu takaisin siihen, että annatte valtanne jollekin muulle tai johonkin muuhun. Mutta se ei vie teitä sinne, minne haluatte. Se ei tee sitä puolestanne, ja tiedätte sen. Siis, kiitos.
 
KATE: Kiitos.
 
ADAMUS: Vielä yksi.
 
LINDA: Vielä yksi. Okei. Voi, olen pahoillani.
 
ADAMUS: Voi, jukran pujut! (Vähän naureskelua) Mitä aiot laittaa käyntikorttiisi?
 
TAD (nainen, joka on pukeutunut kuin Rosanna danna danna): Hei, kaikki. Itse asiassa tavallaan sanoitte sen: "täysivaltaisuuteni ja vapauteni salliminen" ja suluissa alla "helvetin peloissaan koko ajan". (Adamus nauraa) Siis … (hän huokaisee)
 
ADAMUS: Joo.
 
TAD: Kyse on hengittämisestä. Kyse on …
 
ADAMUS: "Täysivaltaisuuden salliminen", suluissa "peloissaan ja innoissaan".
 
TAD: Kyllä. Ja innoissaan, kiitos.
 
ADAMUS: Jalostan mielelläni asioita. Peloissaan ja innoissaan, varmasti.
 
TAD: Ja se "helvetin"-osa.
 
ADAMUS: Ja teidän kaikkien pitäisi olla. Teidän pitäisi olla, ja se on itse asiassa tavallaan hauskaa. Useimmat ihmiset ovat kyllästyneitä, ja useimmat teistä eivät ole, ja se on hyvä asia. Peloissaan – miten sanoit sen?
 
TAD: Helvetin peloissaan.
 
ADAMUS: Okei.
 
TAD: Kaiken aikaa.
 
ADAMUS: Joo, halusin sinun sanovan tuo ruman sanan, ei minun.
 
TAD: Ai jaa! (Vähän naureskelua)
 
ADAMUS: Peloissaan … peloissaan ja, mutta innoissaan.
 
TAD: Se on hyvin jännittävää.
 
ADAMUS: Nimittäin kuvittele hetki tätä. Mitä jos heräisit huomenaamulla ja yhtäkkiä kaikki tämä mitä olet tehnyt nämä vuodet oman täysivaltaisuutesi sallimisessa, otettaisiin sinulta pois ja sinun täytyisi palata takaisin tavalliseen elämään.
 
altTAD: Olen nyt siinä kohtaa, että minulla on tuo vaihtoehto. Jatkan eteenpäin …
 
ADAMUS: Aha, aha!
 
TAD: … ja se on hyvin pelottavaa.
 
ADAMUS: Minun puolelleni?
 
TAD: Ei!
 
ADAMUS: Ai jaa, ai jaa!
 
TAD: Pysyn täällä.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
TAD: Vain toiseen osaan maata.
 
ADAMUS: Okei, toiseen osaan maata. Okei.
 
TAD: Mutta ajatus jäämisestä tänne, mitä olen ajatellut muutaman kerran, on kuin … En voisi jäädä tänne.
 
ADAMUS: Voisinko antaa sinulle jotain?
 
TAD: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Kun lähdet kohta matkalle, tulee odottamattomia käänteitä. Se on ok. Se on ok. Se ei ole ehkä, mitä odotat, mutta se on suurempaa. Älä siis hermostu ja huuda minua yöllä ihmetellen, miksi …
 
TAD: Etten revi pelihousujani.
 
ADAMUS: Ei, ei, ei.
 
altTAD: Ja sano: "Adamus! Missä olet?! Mitä sinä …?!"
 
ADAMUS: Ei, ei, ei, ei. Minä vain hymyilen.
 
TAD: Kiitos, kiitos.
 
ADAMUS: Joo, mutta se on kaikki, se on kaikki … Nimittäin joskus ihmisillä on odotuksia, miten asioiden pitäisi olla. Ja usein niin ei tapahdu, mutta he unohtavat avata silmänsä ja sanoa: "Mutta itse asiassa tässä kävi paljon paremmin. Paljon paremmin. Vau! Luojan kiitos, en kuunnellut vain rajoittunutta ihmisitseäni."
 
TAD: Se on jännittävä osa, kiitos.
 
ADAMUS: Mahtavaa. No, kiitos.
 
TAD: Kiitos.
 
ADAMUS: Kiitos. Ja tämä riittää, kiitos.
 
Siis elämäntyylikortteja. Tunnustelin teidän kaikkien energiaa tietäen, että oli tämän sarjamme viimeinen shoud, ja keksin tittelin, jota te itse asiassa kaikki voitte käyttää käynti- tai elämäntapakortissanne. Oletko valmiina kirjoittamaan tämän taululle?
 
LINDA: Kyllä, herra.
 
ADAMUS: Okei. Ja kysyin, mitä oikeasti teette elämässänne tällä hetkellä. Mitä tapahtuu jokaisella teistä, jos täytyisi summata se, minne aktiviteettinne, energianne ja fokuksenne menee. Ja keksin yhden sanan – yhden sanan. Menin Ylösnousseiden mestarien klubille ja sanoin: "Katsokaa! Katsokaa, mitä huomasin!" Ja he tietysti olivat vaikuttuneita, koska tiedättehän, minulla on luultavasti ollut enemmän vaikutusta useampaan ylösnousseeseen mestariin kuin kenelläkään muulla olennolla, mutta … (vähän naureskelua, kun Adamus keskeyttää).
 
Pysähdyn hetkeksi ja selitän pointtini (lisää naureskelua). Jos ette pysty puhumaan hyvää itsestänne hymy kasvoillanne, kukaan ei puhu. Ihminen on aina niin tahdikas, tavallaan arka ja tahdikas siinä: "No, minun ei pitäisi ylpeillä itselläni."  Miksi ei?! Se on hauskaa! Pidän siitä! Kaunistelen myös tarinaa vähän, jos täytyy, koska teidän on pakko nauraa joskus.
 
Ihmiset ovat tottuneet panemaan matalaksi itsensä ja vähättelemään itseään. Se ei ole mikään mestari. Se ei ole: "Olen tässä." Se on: "Olen typerys." (Muutama naurahdus) Ja ylpeily on kuin: "Olen tässä. Olen mestari." Oikeasti, puhukaa hyvää itsestänne. Tehkää se hymyillen, älkää yrittäen energeettisesti todistaa jotain jollekin. Mutta se on kuin, hitto, minä olen itse asiassa opettanut – ja tämä on totta – useampia ihmisiä, vienyt heidät opetusten läpi ylösnousseiksi mestareiksi, kuin kukaan muu olento (pieni tauko) – ja minun pitäisi saada taputuksia nyt. Ja sain haukotuksen (yleisö taputtaa). Sain haukotuksen! (Adamus nauraa, kun yleisö jatkaa taputtamista) Mofo haukotteli, kun sanoin sen (lisää naurua).
 
MOFO: Olen kuullut sen kaiken jo aiemmin!
 
ADAMUS: Ai jaa! (Lisää naurua ja Adamus naureskelee)
 
Oikeasti, puhukaa hyvää itsestänne. Tehkää se ensin itseksenne. Kun olette kävelyllä tai makaatte illalla sängyssä, keksikää hauska pikkutarina, joka perustuu tietysti totuuteen. Mutta sanokaa: "Olin kaikkein paras luuseri" (naurua). Se ei ole minun tarinani, se on teidän tarinanne. "Minulla oli kimurantein polku valaistumiseen. Kaikilla muilla valaistuneilla mestareilla on ollut niin helppoa. Minä valitsin kimurantin polun." Puhukaa hyvää itsestänne, koska – nyt aion paljastaa sen tittelin, joka minusta pitäisi laittaa käyntikorttiinne tällä hetkellä … (hän ottaa huikan kahvia ja lisää jännitystä, vähän naureskelua) Palaamme asiaan tämän mainoksen jälkeen (Adamus naureskelee).
 
altRakastan television katselemista teidän silmienne ja korvienne kautta. Istun joskus vieressänne sohvalla ja tavallaan sanon: "Mitä sinä oikein katselet?" Kuuletteko koskaan minun sanovan sitä teille? "Mitä oikein katselet?!" Ja te yritätte selittää sitä. "No, sitä kutsutaan "tosi-tv:ksi"." Mitä?!! "Tosi-tv." Okei.
 
Joka tapauksessa, laittaisin teidän jokaisen käyntikorttiin "sovittelija" (ei paljon reaktioita ja joku sanoo "mmm").
 
LINDA: Oikeasti?
 
ADAMUS: Kirjoittaisitko sen nyt etkä kommentoisi?
 
LINDA: Pussaisitko sinä pyllyäni? (Yleisö sanoo "oho!" ja vähän naureskelua)
 
ADAMUS: Sovittelija. Sovittelija.
 
Sovittelu
 
Antakaa minun selittää, kiitos. Katson, mitä teette elämässänne tällä hetkellä, ja te sovittelette paljon. Tiedättekö, mitä sovittelu on? Kun yritätte olla välittäjä, yritätte pitää rauhan perheessä, ja teette sitä valtavasti.
 
Sinä, "olen tässä" –sinä, sovittelee ihmissinun kanssa. Tuon ihmissinun joka täytyy vaatettaa, syöttää, jolla täytyy olla suojaa, työpaikka, jonka täytyy maksaa laskuja ja tehdä kaikkia sitä muuta. Sovittelette. Kuulette ihmisen pyyntöjä ja kitinää, ja te, olentona joka oikeasti viettää suurimman osan ajastaan koulussa – olette ylösnousemuskoulussa, omistatte kaiken aikanne, energianne ja kaiken muun sille – joka on täyspäiväinen opiskelija tällä hetkellä, sovittelette tämän ihmisen kanssa, joka on huolissaan huomisesta.
 
Sitä ihmiset tekevät – he ovat huolissaan huomisesta. He eivät ole tässä tänään. He ovat huolissaan huomisesta – "Mitä tapahtuu? Mitä jos? En tiedä, voinko." Niinpä te sovittelette – teissä on osa, "olen tässä" –osa, joka sovittelee jatkuvasti. "Kaikki on okei. Kaikki on okei. Näin Adamus sanoi viime kuussa, että kaikki on okei."
 
Ja ihminen tavallaan: "Joo, en luota Adamukseen" (lisää naureskelua).
 
"Kaikki on ok. Kaikki on ok. Luemme sitten jotain muuta." (Lisää naurua)
 
"Mutta en luota siihenkään. Luotan Adamukseen enemmän kuin muihin, mutta en luota kehenkään."
 
"Kaikki on ok. Otetaan vain päivä kerrallaan. Hei, tehdään näin. Hengitetään vähän. Kaikki on ok."
 
"Hengitetään! Vihaan hengittämistä. Se on perseestä. Se ei koskaan vie minua mihinkään."
 
alt"No, tehdään jotain. Mennään ulos kävelylle."
 
"Vihaan kävelemistä. Selkään sattuu."
 
"Aa! No, …" (vähän naureskelua) Sovittelette. Olette hitto soikoon tuon ihmisen lapsenvahti, eikä se … (vähän taputuksia) Ei se siitä parane. Ja voit pussata myös minun (Lindalle, lisää naureskelua). Huuliani, oi.
 
Haluan teidän hetken todella tuntevan sitä, miten paljon sovittelette tuon ihmisitsen kanssa. Minkä vuoksi? Se ei lopu. Tuo ihminen ei lopeta kitinäänsä ja huolehtimistaan. Se on ohjelmoitu olemaan huolissaan huomisesta. Ei elämään tätä päivää, vaan huolehtimaan. Ja voitte lukea maailman kaikki oma-apukirjat ja voitte saada maailman kaiken neuvonnan, mitä haluatte, ja tuo ihminen – voi, ihminen rakastaa, kun luette oma-apukirjoja. "Voi! On kyse pelkästään minusta. On kyse pelkästään minun kehittymisestäni, oma-avustani. Olen hyvin haavoittunut." Voitte mennä kaikkeen haluamaanne neuvontaan ja ihminen rakastaa sitä. "Juuri niin, on kyse minusta, ja käytät 175 dollaria/tunti minuun, ihmiseen."
 
Te sovittelette. Sovittelette, sana joka on peräisin sanasta "keskitasoinen", peräisin sanasta "keskiverto, tylsä, ei-mikään". Se on vain keskitasoinen. Ja niin te – en puhu tuolle ihmiselle nyt – niin te, "minä olen", päädytte elämään keskitasoisena.
 
En kehota olemaan piittaamatta ihmisestä. Sillä on omat tapansa. Antakaa sen pitää omat tapansa. Antakaa sen pitää omat tapansa, mutta lakatkaa sovittelemasta sen tapoja. Antakaa sen olla ihminen. On itse asiassa – sitten kun olette "ja" – hauskaa tarkkailla ja joskus tavallaan mennä tuohon ihmiseen ja olla huolissaan kaikesta, olla huolissaan kuolemasta ja toisista ihmisistä ja vallasta ja työpaikoista ja …
 
Antakaa ihmisen tehdä sitä! Se on itse asiassa … se on oikeastaan tavallaan hauskaa. Se olisi hyvä tosi-tv-ohjelma: "Ihminen ja minä". Tiedättehän, on tämä mestari – ne ovat tavallaan identtiset kaksoset, mutta on mestari – joka ei koskaan ole huolissaan mistään. Kaikki tulee mestarille. Mestari vain nauttii elämän aistillisuudesta. Ja sitten on identtinen kaksonen, murehtiva ihminen, pakkomielteinen, vainoharhainen, skitsofreninen ja kaikkea muuta – lääkityksellä, hakkaa päätään seinään ja joutuu aina vaikeuksiin.
 
Te siis sovittelette ihmisen kanssa. Voisitteko lopettaa? Se ei tee ihmiselle mitään hyvää. Se ei tee teille mitään hyvää.
 
Itse asiassa sovittelette henkenne, sielunne kanssa. Teillä on tämä havainto sielusta, joka on ylhäällä ja joka on korkeampi ja mahtavampi, ja jonain päivänä se syöksyy alas. Sovittelette sen kanssa, ja yritätte itse asiassa neuvotella sielunne tulemaan teihin. "Olen hyvä. Teeskentelen olevani todella filosofinen ja hämmästyttävän näkemyksellinen, ja jatkan sallimista." Jotkut teistä alkavat pitää sallimista kuin kahleena, kuin piiskaamisena ja kaikkea muuta. Teette siitä kidutusta. Salliminen on vain sitä – se on sallimista. Vetäkää syvään henkeä. Pääskää siitä yli. Älkää tehkö työtä siihen.
 
altMutta sovittelette sielunne paluuta. Sovittelette henkenne tulemista elämäänne. Tavallaan neuvottelette siitä. Teillä on siis kitisevä ihminen täällä ja teillä on sielu tuolla, ja yritätte laittaa ne yhteen. Yritätte neuvotella siitä, pitää sen tasapainossa ja se on kiduttavaa. Se on helvettiä, eikä se on kovin tehokastakaan. Se ei toimi.
 
LINDA: Onko sovittelu-merabhin aika? (Vähän naureskelua)
 
ADAMUS: Melkein. En ole vielä valmis tämän sovittelujoukon osalta.
 
Sovittelette perheenne kanssa. Yritätte – monet teistä, ja monet ovat luopuneet siitä – pitää asiat kasassa perheenne, ystävienne, työasioiden ja monien muiden asioiden osalta elämässänne. Te sovittelette, ja minä katselen. Kerrotte minulle, että yritätte pitää kaiken kasassa. Ei, te vain sovittelette.
 
Teillä on kaikki nämä ryhmät, alaryhmät, aliaspektit, luonteenpiirteet. Tässä te – "olen tässä", "minä olen" – yritätte pitää sen kaiken kasassa. Siellä minne menemme, ei ole tarvetta tehdä sitä, ellette halua pitää hauskaa olemalla sovittelija. Joskus se saa tuntemaan itsenne hyväksi – "Laitan kaiken yhteen" – mutta se on väsyttävää, se on kuluttavaa.
 
altSiellä minne menemme – puhuin siitä vähän eilen uudessa "Keahak VI:ssä" – tuomme sen kaiken tietoisuuskehoksi, kaiken. Eikä silloin ole sovittelua. Ei ole "sinua", joka yrittää pitää kaiken kasassa. Olette vain te – siinä kaikki. Ja kenties tässä olette kitisevä ihminen, kuulette tämän osanne, joka yrittää sovitella, tuoda sisään henkenne, mutta lopetetaan se. Se on väsyttävää. Lopetetaan. Otetaan se pois elämäntapakortistanne – perheenne, lastenne ja massatietoisuuden sovittelija. Yritätte sovitella massatietoisuuden kanssa. Sovitella, eli pitää sen tasapainossa, pitää sen kasassa ja varmistaa, etteivät asiat räjähdä.
 
Edith, kysymys. Mikrofoni on tulossa sinulle.
 
EDITH: Luulin vain, että sielumme ja henkemme on jo liittynyt, että olemme jo tehneet sen.
 
altADAMUS: Mutta te olette … (Adamus huokaa) Millä tavalla, Edith?
 
EDITH: Joka tavalla.
 
ADAMUS: Tavallaan menemme yli sielun, hengen ja kaiken sen muun määritelmistä. Emme keskity oikeastaan niihin. Keskitymme "olen tässä".
 
Edith, minäpä ilmaisen sen toisella tavalla. Kaikista noista sanoista tulee merkityksettömiä, ehdottomasti merkityksettömiä, joo. Tulette kohtaan, jossa sanotte: "Miksi minun täytyy puhua sielusta tai hengestä tai … Millään siitä ei ole merkitystä. Olen tässä. Millään siitä ei ole merkitystä."
 
EDITH: No, siinäkin on tolkkua, mutta mietin vain, miksi puhumme siitä.
 
ADAMUS: No, kuvaan sitä, mitä näen hyvin monissa shaumbroissa.
 
EDITH: Okei.
 
ADAMUS: Joo.
 
EDITH: Kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä, kiitos.
 
altTehdäänpä se nyt, Lindan pyynnöstä. Tehdään sovittelusta irtipäästämisen merabh. Vähän musiikkia lopettamaan päivämme ensimmäisen osan.
 
Pystyittekö tuntemaan sen, kun yritin kuvata – pystyittekö tuntemaan, miten yritätte neuvotella, sovitella. Yritätte pitää asiat tasapainossa, eikä teidän tarvitse.
 
Nimittäin jos asioiden tarvitsee hajota, antakaa niiden hajota, koska aivan kuten – ja puhumme tulevasta matkastasi, Rosanna – antakaa sen tapahtua. Tehkää tuo sallimisjuttu. Ja kaikki selviää. Teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä, että ihminen itkee joka päivä: "Voi! Mitä huomenna tapahtuu?" Siis …
 
(Musiikki alkaa)
 
Kiitos.
 
Merabh sovittelun yli
 
altAivan kuten olitte energian ylläpitäjiä – useimmat teistä tulivat energian ylläpitäjinä, kun tulitte Crimson Circleen Tobiaksen luo. Yhdessä kohtaa Tobias sanoi: "Ei. Teidän ei tarvitse pitää energiaa planeetan tai ihmiskunnan tai valaiden ja palmujen ja kookospähkinöiden ja merikalojen ja kaiken sen muun puolesta. Ette ole enää energian ylläpitäjiä." Hän sanoi: "Te valmistuitte. Teistä tulee standardeja, ihmiskunnan uusi malli, keho ja mieli ja henki." (Marraskuun 2004 shoudista)
 
Ja sanon nyt, kun tulemme "Kulje eteenpäin" –sarjan loppuun, älkää ottako tuota sovitteluroolia aspektienne välillä. Älkää sovitelko ihmisitsen tai edes ns. jumaluutenne kanssa. Älkää ottako sovittelijan, energian tasapainottajan roolia työnne, perheenne, ystävienne, shaumbrojen tai minkään tällaisen vuoksi.
 
Tiedän, että jotkut teistä tuntevat myös vähän menetystä siinä. Se on kuin: "Voi juku. He tarvitsevat minua. Ihmisitseni tarvitsee minua. Ystäväni tarvitsevat minua." No, kerron teille nyt, etteivät itse asiassa tarvitse. He tarvitsevat teitä eri tavalla, eivät sillä tavalla. He tarvitsevat teitä eri tavalla. He tarvitsevat teitä sen vuoksi, mitä on syvällä sisällä, mutta se on ollut peitettynä, koska olette niin kiireisenä sovitelleet. Sovitelleet myös omaa valaistumistanne. Eikä se ole hassua? Olette sovitelleet omaa valaistumistanne. Se on tavallaan sen neuvottelemista tai johtamista.
 
Annetaan sen mennä. Ja tiedän, että jotkut teistä pitävät tuosta roolista. Se nimittäin saa olonne tuntumaan tavallaan tärkeältä, kuin tekisitte jotain: "Olen se, joka pitää kaiken kasassa." Mutta opitte, ettei teidän tarvitse pitää mitään kasassa. Se on tavallaan erittäin vanha käsitys. Se on vanha – voisin jäljittää sen alkuperän Atlantikselle, jossa oli oltava energian ylläpitäjiä. Oli kirjaimellisesti energian ylläpitäjiä, mutta energia oli silloin erilaista. Tarkoitan energiaa – nyt teillä on sähköä, silloin meillä oli erilaista energiaa – ja oli ylläpitäjiä.
 
No, sitten oivallatte: "Mistä pidän kiinni?" Mitä yritätte sovitella henkilökohtaisesti? Yritättekö pitää kasassa ihmisosaanne? Henkiosaanne? Sitä johon kaikki ystävänne turvautuvat? En kehota teitä jättämään ystäviänne. Vaihtakaa vain energeettisesti pois tuosta roolista. Se tavallaan estää energiaa, virtausta. Se estää myös mahdollisuuksia.
 
Kun ihmisosanne huutaa: "Mitä huomenna tapahtuu?", olkaa vain tarkkailija, ei sovittelija.
 
Jos ihminen on huolissaan, sanotaan vaikka, terveysongelmasta, lakatkaa yrittämästä sovitella tai rauhoittaa sitä. Olkaa tarkkailija. Katselkaa, miten ihmisitse käyttäytyy ja reagoi. Katselkaa, miten se on ohjelmoitu tekemään monia erilaisia asioita. Ja on ok, jos se tekee, mutta teidän kaikkien ei tarvitse osallistua siihen.
 
Olkaa tarkkailija, myös sielunne, henkenne kanssa. Tarkkailkaa, miten olette ajatelleet sitä. Tarkkailkaa, miten ns. sielu oikeasti toimii. Se ei tarvitse teitä sovittelemaan mitään. Olette luulleet, että teidän täytyi tehdä se, ja selvä todiste sitä on kaikki henkinen opiskelu. No, siinä te yritätte sovitella valaistumistanne. Teidän ei tarvitse. Tarkkailkaa sitä vain.
 
Vapauttakaa itsenne, ystävät. Vapauttakaa itsenne.
 
Se on suuri lahja, jonka voisitte antaa itsellenne, ja tiedän, että vastustatte, koska sanotte: "No, minun on pidettävä se kasassa. Minun täytyy tehdä töitä tässä. Minun täytyy pitää loitolla voimat, jotka vastustavat minua", vaikka te vastustatte voimia. Ei, ette tee sitä. Tässä vain sallitte.
 
Ja olen sanonut aiemmin, että tämä on pelottava juttu ja jännittävä juttu, mutta teillä ei tavallaan ole vaihtoehtoa. Tarkoitan, että teillä on vaihtoehtona jäädä siihen, missä olette, mutta jos kuljette eteenpäin, kyse on viime kädessä mitä intiimeimmästä luottamuksesta siihen, että "minä olen, olen tässä".
 
Vedetään syvään henkeä ja kuljetaan nyt eteenpäin, sovittelijana olemisen yli. Olkaa "olen tässä".
 
Olkaa aistillinen kokemus.
 
Olkaa luoja.
 
(Tauko)
 
Jos myös näkisitte itsenne nyt – sanotaan, että kuvittelette itsenne istumassa suuren kokouspöydän ääressä ja sen ympärillä on ihmisitsenne ja se, minkä olette hahmottaneet sieluitseksenne, hengeksenne. Ja paljon aspektejanne. Ja sitten siinä istuu biologinen itsenne, biologianne. Ja sitten aivonne – suuret vanhat aivonne istuvat pöydässä. Ei kukaan muu, vain aivot ajattelevat: "Miten saan kehon?" ja katsovat pöydässä biologiaanne. "Haluan mennä tuohon kehoon. Anna minulle keho."
 
altJa siinä on edustettuna myös perheenne, työpaikkanne. Massatietoisuus ei istu pöydässä. Se leijuu pöydän yllä kuin suuri ruma myrskypilvi. Ja ne kaikki ovat siinä, ja olette yrittäneet sovitella, pitää kaiken tasapainossa, yrittäneet kertoa aivoille: "Odota. Saamme sinulle kehon, mutta odota." Kertoneet keholle: "Kaikki on ok. Kaikki on ok. Tulet olemaan ok. Ajattelemme aivoista positiivisia ajatuksia ja sitten keho on ok. Se elää muutaman lisävuoden. Hei aivot, positiivisia ajatuksia tänne keholle: "Olen terve.""
 
Olette yrittäneet pitää kaiken kasassa, ja jos haluatte, haluaisin teidän nyt käskevän kaikkia näitä aspekteja, kaikkia näitä olentoja, kaikkia näitä osia joita olette sovitelleet, painumaan helvettiin. Se on teidän huoneenne. Se on teidän paikkanne. Olette valmis niistä kaikista huolehtimisen osalta.
 
Käskekää vain niitä lähtemään, ja niiden on pakko. Ai niin, ja aivot istuvat siinä: "Minä en lähde. Minulla ei ole kehoa, jolla kävellä ulos." No, napatkaa aivot käteenne ja heittäkää ne ulos ovesta kuin keilapallo.
 
Tämä huone on nyt teidän. Tässä huoneessa kaikki on teidän. Se on teille, ei kaikelle tuolle jatkuvalle papatukselle, ei kaikille asioille, joiden kanssa olette neuvotelleet. Tämä on teidän paikkanne, ja voitte tehdä siitä, mitä haluatte. Voitte muuttaa siinä, mitä haluatte. Se on todellisuutenne lähtöpiste. Nyt kaikki riippuu teistä.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä. Ei enää sovittelua.
 
Okei, kiitos.
 
Kunnolla syvään henkeä, kun päätämme osan yksi.
 
(Musiikki loppuu)
 
Oi! Hyvä. (Adamus vetää syvään henkeä) Aah! Vedetään syvään henkeä tässä. Phuu! Ooo! Ooo! Mennään osaan kaksi. Osaan kaksi. Eikö tunnu vähän hyvältä? Vain … ooo! On niin väsyttävää yrittää pitää kaikki osat kasassa. Teidän ei tarvitse.
 
Kerron teille pikkusalaisuuden. Ihmettelette: "Voi, heitin ne ulos. Mitä nyt tapahtuu?" Ne tulevat takaisin integroituna, ei hajallaan. Ne tulevat takaisin kokonaisuuteen. Ne tulevat takaisin "minä olen" –olemukseen, mutta ne eivät kitise, ne eivät vie energiaanne, ne eivät revi teitä hajalle. Olette antaneet niille käskyn: "Tämä on minun. Olen tässä." Se on näin yksinkertaista.
 
altSeuraava. Iso hengitys syvään. Kiitos. Puhumme vähän, sitten merabh. Mutta olette tervetulleita istumaan tässä (Yohamille), jos tuntuu hyvältä olla lähempänä suurta ylösnoussutta mestaria (muutama naureskelee).
 
GERHARD: Se tuntuu upealta.
 
ADAMUS: Se tuntuu upealta. Joo, se tuntuu niin – teidän täytyy puhua hyvää itsestänne, koska kukaan muu ei puhu. Itse asiassa monet ihmiset puhuvat hyvää minusta nyt, mutta se johtuu vain siitä, että puhun hyvää itsestäni. Ja se saa teidät hymyilemään, kun puhutte hyvää itsestänne, joo. Ja kun puhutte huonoa itsestänne: "No, olen luuseri, eikä mikään toimi", se ei edes tunnu hyvältä. Miksi ihmiset tekevät sitä? Se ei … Kokeilen sitä kerran. "Voi, olen vain säälittävä luuseri." Se ei tunnu edes hyvältä. Se ei vedä sellaista energiaa, josta olisin kiinnostunut. Mutta sanot: "Olen mestari", ja ihmiset katsovat sinua hassusti. Mutta tiedättekö mitä? Sitten he alkavat ottaa sinusta kuvia, ja melko pian olet televisiossa, ja melko pian olet julkkis. Se toimii. Sitä kutsutaan "todellisuusperustan luomiseksi". Menen siihen myöhemmin.
 
Osa 2
 
Seuraavana listalla. Olette tehneet kovasti työtä – valitettavasti – olette tehneet kovasti työtä kaikkeen tähän, sen sallimisen sijasta. Olette tehneet kovasti työtä koko elämänne henkisyyteenne, ihmisyyteenne, työpaikkaanne ja kaikkeen muuhun. Olemme olleet yhdessä pitkän aikaa ja tehneet paljon tätä, ja mielenkiintoinen asia tapahtuu – mainitsin siitä viime shoudissa. Mielenkiintoinen asia tapahtuu, ja olen antanut sille nimen, Adamus-nimen, jonka paljastan aivan hetken kuluttua, ja Linda kirjoittaa sen taululle, ja hän osaa kirjoittaa sen oikein huolestumatta asiasta (muutama naurahdus).
 
Mielenkiintoinen asia tapahtuu – olette työstäneet osia täällä ja osia täällä ja osia täällä ja osia tuolla. Olette työstäneet tätä kaikkea. Joskus on vaikea nähdä koko kuvaa, koska teidän tarvitsee hivuttaa ihmistä eteenpäin vähän. Teidän tarvitsee hivuttaa biologiaa eteenpäin. Teidän tarvitsee kamppailla selviytyäksenne ja elääksenne. Yritätte – tiedättekö, miten siirrytte vähän täällä ja vähän tuolla? Se on tavallaan – Cauldre antaa minulle huonon esimerkin lumen lapioimisesta, en tiedä, mistä hän sen keksi – mutta lapioitte vähän täällä, lapioitte vähän tuolta ja melko pian kaikki on lapioitu. Siinä olette tällä hetkellä. Olette paikassa, jossa energiat ovat liikkuneet tänne ja ne ovat liikkuneet tuonne ja ne ovat liikkuneet tuonne.
 
Täyttymysdirektiivi
 
Olette nyt paikassa, jota kutsun "täyttymysdirektiiviksi". Tavallaan pidän siitä. Kirjoittaisitko sen? Olette – se on oma termini – täyttymysdirektiivissä. Se on hyvä asia. Ja puhuin vähän viime shoudissamme Münchenissä siitä, että jokin muuttui, jokin vaihtui. Ja mitä se on, eli tiedättekö, mitä teillä on, kun olette tehneet niin hemmetin kovasti työtä ja olette olleet … ? Teillä on sinnikkyyttä. Olette jääräpäisiä. Ette aikoneet antaa periksi. Olette todella hemmetin jääräpäisiä olentoja, ja se on saanut teidät kaikesta läpi. Eivät ponnistelunne. Ei kova työntekonne, vaan jääräpäisyytenne – kaikesta kovasta työstä huolimatta jääräpäisyytenne sai teidät kaikesta läpi, sai teidät tähän kohtaan.
 
altJa nyt täyttymysdirektiivissä tapahtuu – ja käytin sanaa "direktiivi", koska se on kuin sanoisi, että se on universaali laki, mutta keksitte sen tavallaan ensimmäistä kertaa. Se on direktiivi. Se tapahtuu. Direktiivi merkitsee myös suuntaa, jonkin liikettä. Se on myös direktiivi kuin komento. Se on kuin: "Tämä tapahtuu!".
 
Täyttymysdirektiivi. Olette tavallaan ylittäneet rajan pisteeseen, jossa voitte itse asiassa lipua – uskokaa tai älkää. Joo. On ollut hyvin paljon jatkuvuutta, liikettä, työntekoa, puskemista ja yhtäkkiä on gravitaatio – enkä käytä sanaa "gravitaatio" ainoastaan maagravitaationa, vaan energialiikkeenä, energiaimuna.
 
(Hän lukee taululta) Täytt- … direktiivi. Hyvä, joo, hyvä. Pidän siitä, miltä se näyttää. Voisimme tehdä siitä kivan kuvan seuraavaan tapaamiseemme tai shoud-kertaukseen, joita teette. Direk- … Teemme siitä virallisennäköisen, kuin se tulisi tuomioistuimesta, tai lakifirmasta – "Täyttymysdirektiivi" – silloin ihmiset uskovat sen. Saatte sen näyttämään lailliselta – "Voi jukra! Minulla on direktiivi."
 
Täyttymysdirektiivi merkitsee siis, että nyt on gravitaatiovoima, energiavoima – kiistämätön, ehdottomasti liikkeessä oleva – joka saattaa teidät täyttymykseen. Vaikkette työstäisi enää mitään muuta, kaikessa mitä olette tehneet, on riittävästi liikevoimaa, myös sallimisessanne ja erityisesti siinä, että kaikki voimat tuovat kaiken yhteen täydentymiseen, täyttymykseen.
 
Teidän ei tarvitse tehdä enää työtä siihen. Itse asiassa teidän ei ole koskaan tarvinnut, mutta luulitte, että tarvitsi. Voitte vetää syvään henkeä ja katsella itsenne menevän mestaruuteen, valaistumiseen. Se on melko ilmiömäistä, melko hämmästyttävää.
 
Mieli joka istuu tuolla, papattaisi sanoen: "Joo, mutta täytyy tehdä jotain." Ei tarvitse tehdä mitään. "No, mutta täytyy tehdä …" Ei tarvitse tehdä mitään. Jos haluatte tehdä jotain, sallikaa. Mutta on niin paljon liikevoimaa, että se tapahtuu.
 
Se on todella hyvä uutinen. Se merkitsee – se liittyy ensimmäiseen sessioomme – se merkitsee, ettei teidän tarvitse tehdä työtä siihen. Teidän ei tarvitse sovitella sitä. Teidän ei tarvitse yrittää enää. Teidän ei tarvitse yrittää olla parempi ihminen, henkisempi ihminen, älykkäämpi ihminen, ei mitään tästä. Teillä on vapaalippu tässä kohtaa.
 
(Pieni tauko)
 
altNyt käytävillä pitäisi olla huutoa, mutta … (Nyt joku huutaa ja taputtaa) Luulen, että tuo tauko oli epäuskoa (vähän naureskelua). "Juksaako hän meitä?" Voi, tiedän, mitä se oli. Tuo tauko oli: "Hän puhui varmaan muista ihmisistä täällä. Hän ei puhu minusta. Niin ei voinut olla." Ei, saatte vapaalipun. Olette käyttäneet aikaanne. Valitettavasti olette ponnistelleet liikaa. Olette kestäneet, ja nyt on gravitaatio, liikevoima.
 
Älkää kysykö minulta, miten kauan se kestää, koska tiedän, että se on seuraava kysymyksenne. Mitä sillä on merkitystä? Sanon vain, että teidän ei tarvitse tehdä mitään enää. Teidän ei tarvitse säännöstellä ajatuksianne ja valvoa, ovatko tunteenne hyviä. Teidän ei tarvitse tasapainottaa ja tarkistaa tunteitanne tai mitään vastaavaa. Teidän ei tarvitse tehdä sitä enää. Jatkuvuus tekee sen.
 
Kokeilkaa siis tätä. Sen sijaan, että yritätte vastustaa tuota luonnollista jatkuvuutta valaistumiseen, sen sijaan että yritätte taistella sitä vastaan tai ihmettelette: "Onko se totta? Tapahtuuko se oikeasti? Sanooko Adamus meille vain …", vetäkää vain syvään henkeä ja menkää virran mukana. Se on tavallaan kuin hyppäisi kanoottiin ja antaisi virtauksen viedä teitä tällä kertaa sen sijaan, että yritätte rakentaa joen, täyttää sen vedellä ja sitten taistella siinä vastavirtaan. Sitä olette tehneet. "Minun täytyy kaivaa oja, minun täytyy täyttää se vedellä, saada se virtaamaan ja sitten meloa vastavirtaan." Ei. Hypätkää kanoottiin ja livutaan sillä tästä eteenpäin.
 
Kun livutte … Otetaanpa vähän musiikkia tässä kohtaa. Vähän merabh-maista musiikkia. Mutta tämä on kuin ajelua kanootilla tai jos ette pidä kanootista, niin soutuveneelle, mutta ilman airoja. Teidän ei tarvitse … ei airoja. Ajelua elämänvirrassanne ja se on kuin ajelehtimista eteenpäin aurinkoisena iltapäivänä, tarvitsematta tehdä mitään muuta kuin rentoutua.
 
(Musiikki alkaa)
 
Merabh virrassa kulkemiseen
 
Eikö se olisi mukavaa? Rentoudutte vain, ja se on pehmustettu kanootti tai vene. Olen nimittäin nähnyt usein veneitä ja niissä on tavallaan kovat penkit ja ne ovat melko askeettisia. Mutta te olette luoneet tämän todella suurenmoisen ja kauniin veneen. Se on pehmustettu. Eikä siinä ole moottoria, ei airoja, koska niitä ei tarvita. Ettekä tarvitse edes pientä tuuletinta pysyäksenne viileänä, koska tuulenvire matkanteostanne tekee sen. Ja voi, siellä on pieni minibaari (naurua), joo. Eikä ketään muita ole lähettyvillä, joten voitte olla alasti, joo. Eikä ole kärpäsiä. No, on niitä, mutta ne eivät häiritse teitä. Ei hyttysiä. Koska ilman vaatteita, ette halua, että tarvitsee olla huolissaan hyttysistä.
 
Tämä on siis nyt teidän aikaanne. Se on kaunista aikaa, ja se on vähän kummallista. Hypätkää vain kyytiin. Hypätkää kyytiin. Vene on hyvin pehmeä, ylellinen. Ja ai niin, on myös pikku purtavaa nauttiaksenne matkasta.
 
Hyppäätte nyt kyytiin ja alatte lipua jokea pitkin ja oivallatte, että joki edustaa liikevoimaa, tuota virtaa jonka olette luoneet. Se menee suoraan valaistumiseen. Saatte nyt istua pehmustetussa veneessänne ja saatte kerrankin elämässänne nauttia kyydistä. Saatte katsella maisemia, lintuja, puita.
 
altEikä muuten ole mitään kiirettä. Siksi sanon, että ihmettelette: "Okei, miten monta päivää nyt tämän täyttymysdirektiivin myötä?" Tiedätte olevanne tässä kivassa veneessä, joka lipuu sujuvasti jokea pitkin.
 
Muuten, veneessä on musiikkiakin. Se on tietysti Yohamia. Musiikkia, joo. He soittavat kivaa pientä aurinkoinen-iltapäivä-joella (musiikkia). Ketään ei ole ympärillä, ja saatte todella nauttia maisemasta, luonnosta.
 
Katsokaa, emokarhu ja pentu leikkivät vedessä penkereellä. Katsokaa, lintuja lentää kaikkialla. Vedessä on kilpikonna tai kaksi. Pellolla juoksee hirviä.
 
Ette nimittäin koskaan ole ottaneet aikaa nauttiaksenne siitä. Olitte vain niin kiireinen – teitte kovasti työtä, opiskelitte, ponnistelitte ja käytitte valtaa. Tämä vene ei tarvitse mitään valtaa/voimaa. Se kulkee luonnollisella energiavirtauksella.
 
Ja saatte laittaa kätenne veteen ja todella tuntea sen. Olette aina meloneet sitä vastaan, mutta nyt voitte laittaa kätenne viileään veteen ja saatte tuon aistillisen kokemuksen, roiskutatte vähän vettä alastomalle kehollenne ja hymyilette kerrankin.
 
Ja tiedätte ilman epäilyksen häivääkään, että tämä vene, "minä olen" –veneenne, vie teidät valaistumiseen. Teidän ei tarvitse olla edes huolissanne siitä. Teidän ei tarvitse olla huolissanne, saatteko tarpeeksi ruokaa tai juomaa. Teidän ei tarvitse olla huolissanne, että aurinko polttaa alastonta kehoanne, mistään tällaisesta. Nyt on aika vain nauttia. Ja tunnette vähän syyllisyyttä, kuin: "Voi, eikö minun pitäisi tehdä jotain?" Ei. Te teitte jo. Annoitte aikaanne, ponnisteluanne. Annoitte kaikki pelkonne ja kovat päivänne. Ei. Nyt on aika vain ajella.
 
Laitatte kätenne veteen ja se tuntuu hyvältä. Aivan yhtäkkiä kätenne tuntee tavallaan jotain – oi, se tavallaan raapii pohjaa vasten. Vedätte kätenne pois nopeasti ja sitten katsotte sitä, ja siinä on kultarahoja. Siinä on kultarahoja! Laitatte vain kätenne veteen. Toisin sanoen, on myös yltäkylläisyyttä. Kaikki mitä tarvitsette, on siinä, koska olette tehneet niin paljon. Olette luoneet gravitaation, energialiikkeen, jota ei voi nyt saada tekemättömäksi.
 
Sitä ei voi saada tekemättömäksi.
 
Kutsun sitä "täyttymysdirektiiviksi", se on kuin virallinen määräys. Se on tavallaan nyt – kai se voisi olla oma henkilökohtainen universaali lakinne. Se vain tapahtuu. En välitä, mitkä voimat yrittävät puuttua asiaan. Niin ei tapahdu, se ei toimi. Jos on ulkoisia voimia, muita ihmisiä, massatietoisuutta, plejadilaisia – (Adamus naureskelee) en pidä plejadilaisista – sitä ei tapahdu. On liikaa jatkuvuutta, gravitaatiota. Tämä matka on nyt teille nauttimista varten.
 
Olen sanonut sen muutaman kerran aiemmin, mutta muistutan teitä nyt. Tämä on elämänne parasta aikaa. Tiedän, että on innokkuutta valaistumiseen ja siihen kaikkeen muuhun, mutta tämä on parasta aikaa.
 
Ihmisyytenne on loppunut ja olette siirtyneet sen yli, mutta teillä on edelleen kaikki nuo tuoreet muistot ja kokemukset.
 
Teillä on edelleen biologia.
 
Teillä on edelleen tiettyä kaunista viattomuutta.
 
altTämä on nyt parasta aikaa. Kaikkein parasta. Niinpä pyydän teitä nauttimaan siitä.
 
Teemme kivan kuvan tai jotain seuraavaan tapaamiseemme. Haluan kutsua tätä "täyttymysdirektiiviksi". Virallisesti määrätty. Ei jotain, mikä tulee vain mielestä, vaan tämä on totta. Se tapahtuu, joten sallikaa vain. Sallikaa vain ja nauttikaa.
 
(Musiikki loppuu)
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä. Aah! Vau!
 
Tutuuko hyvältä tähän mennessä? (Yleisö sanoo "kyllä") Hyvä, hyvä, hyvä, hyvä.
 
Osa 3
 
Okei, osa kolme. Osa kolme. Mistä aloittaa? Aa! Aloitetaanpa yksinkertaisesta.
 
Todellisuus
 
Mikä on todellisuus? Mikä on todellisuus? No, se on se, minkä havaitsette. Se on näin yksinkertaista. Filosofit ovat filosofoineet siitä. Kirjailijat ovat kirjoittaneet siitä. Opettajat ovat opettaneet siitä ja neuvonantajat ovat neuvoneet siitä. Mutta mikä on todellisuus? Se on se, mitä havaitsette. Se on siinä.
 
Todellisuudesta on tullut tämä sana. Ihmiset puhuvat todellisuudesta, kuin se olisi laitettu paikoilleen sementtiin ja kiveen. No, osa siitä on, mutta se ei merkitse, ettei sitä voi siirtää, ettei sitä voi muuttaa.
 
Ihmiset ovat yrittäneet muuttaa todellisuutta niin kauan, kuin olen tiennyt paettuani jättikristallivankilastani. Olen katsellut aioneiden saatossa, kun he ovat yrittäneet muuttaa todellisuutta, mutta voi, niin pienin askelin, niin vähän onnistuen ja suuren turhautumisen kera. He ovat yrittäneet muuttaa todellisuuden luonnetta.
 
No, ongelma on hyvin yksinkertainen. Ongelma on, että he uskovat todellisuuteen. He uskovat, että tämä on totta. He yrittävät muuttaa sitä uskomuksistaan käsin, eikä se hievahda kovin kauas. Itse asiassa, todellisuudella on taipumusta supistua tai tulla vielä kiinteämmäksi, kun todella uskotaan siihen, että tämä on todellisuus.
 
Tämä ei ole. Tämä on havainto. Sitä se vain on. Sitä se vain on – havainto.
 
altOlen puhunut paljon, erityisesti muutamana viime vuotena, ihmisten aisteista ja mielestä ja siitä, miten kaikki tuodaan sisään näiden aistien kautta, ja sitten se uskotaan todellisuudeksi. Jotta yksilö voi todella mennä tämän todellisuuden ulkopuolelle, muuttaa oikeasti todellisuuksien luonteita – kumpikin monikossa, todellisuuksien luonteita – hänen täytyy olla valmis menemään ulkopuolelle, mutta hänen on oltava myös valmis havaitsemaan täysin eri aisteilla. Ei ihmisaisteilla, vaan ns. "minä olen" –aisteilla. Olen puhunut tästä pitkään, koska se on erittäin tärkeä ymmärtää. Tämä on vain havaintotapa.
 
Tiedemiehet ymmärtävät myös, ettei aine ole ainetta tai aineella ei ole merkitystä. He alkavat oivaltaa, että vaikka hahmotatte lattian kiinteäksi ja viereisen ihmisen lihaksi ja luiksi, niin ei itse asiassa ole. Jaksakaa minua vielä hetki, mutta se mitä havaitsette silmillänne, ei ole hyvin suurelta osin mitään. Se ei ole hyvin suurelta osin mitään.
 
Oletatte sen, mitä näette silmillänne, olevan keho, hiukset, lattia, katto, kaikkea muuta. Itse asiassa, ei ole melkein mitään, paitsi tyhjää tilaa. Eikö se ole hämmästyttävää? Mutta silmät saavat teidät … Silmät tekevät itse asiassa kivaa työtä ja kertovat aivoillenne, että huone on täynnä ihmisiä, tai katselette tietokonetta, jos katselette netissä. Ette katsele. Katselette tyhjää tilaa, enimmäkseen. Jotkut sanoisivat, että on hiukkasia. Sanon, ettei sekään ole totta. On plasmaa.
 
Se mitä tunnette todellisuudessa, on oikeasti plasman liikettä. Sitä se on. Tavallaan epäromanttista, eikö vain? Joo, joo. Tänään halaatte jotakuta sängyssä ja tavallaan, hmm, halaatte vain plasmaa (vähän naureskelua). Ja plasma luo myös gravitaation tai aika-avaruusilmiön. Niinpä luulette, että jotain tapahtuu, kun halaatte tuota ihmistä sängyssä, ja luulette, että päivä on menossa ohi ja melko pian vaivutte uneen. Ei. Olette vain uppoutunut plasmaan, joka liikkuu lävitsenne.
 
Mutta olette olleet riittävän nerokas, ehdottomasti nerokas sanoaksenne: "Tehdään siitä vähän jännittävämpää. Muutetaan plasma, aika-avaruuden liike, määritellyksi kokemukseksi ja todellisuudeksi, koska pelkkä uiskentelu plasmassa ei ole kovin hauskaa." Itse asiassa, joinain päivinä se on luultavasti hauskempaa kuin ihmiselämä, mutta katsokaa, mitä olette tehneet. Olette luoneet tämän plasmasta, joka reagoi tietoisuuteen, joka olet oikeasti sinä. Olette luoneet tämän kaikki, ja voitte myös luoda sen pois tai voitte luoda jotain täysin erilaista. Eikä se ole kovin vaikeaa.
 
Todellisuuden luominen – enkä yritä puhua sellaisesta, mitä olette nähneet menneisyydessä, ihmiset yrittämässä muuttaa maailmaa. Lakatkaa tekemästä sitä. Luokaa todellisuuksia itsellenne.
 
Minkä tahansa valitsemanne todellisuuden luominen vaatii tulemista pois eläintarhasta, menemistä mielen tuolle puolen, olemista huolehtimatta … Tärkeä pointti tässä on, että teette sen itsellenne. Lakatkaa yrittämästä muuttaa maailmaa. Se on energeettisesti haitallista. Monet teistä ovat olleet maailmanparantajia aiemmin, ja sillä hetkellä kun yritätte muuttaa maailmaa, minkä tiedän olevan tavallaan vastustamatonta, haluatte tehdä kaikesta hyvää ja kaunista, eikä se välttämättä halua olla hyvää ja kaunista. Maailma ei välttämättä halua olla määritelty teidän ehdoillanne.
 
Niinpä menette ulos ja yritätte muuttaa maailmaa ja ajattelette tekevänne hyvää, tunnette todella ylpeyttä ja omahyväisyyttä ja kaikkea muuta maailmanparantajana olemisesta. Ja luonnollisena reaktiona energia yrittää sitten muuttaa teitä. Se palaa teille. Se rajoittaa teitä enemmän. Se sotkee ja sekoittaa teitä enemmän. Yritätte muuttaa jonkun toisen luonnollista järjestystä tai havaintotapaa, toimitte ilman myötätuntoa ja sitten se tekee saman teille. Lakatkaa siis yrittämästä muuttaa maailmaa. Sallikaa itsenne muuttaa omat todellisuutenne.
 
altSen tekemiseksi ymmärtäkää, ettei tämä ole todellisuutta. Tämä on plasmaa. Ja puhuimme siitä pitkään BON:ssa, mutta tämä on vain tapa havaita ns. voimien, energian liike.
 
Monet teistä siis tavallaan sanovat: "Minun on päästävä pois täältä. On jotain enemmän. Minun täytyy muuttaa todellisuutta". Voitte tehdä sen minä hetkenä hyvänsä – no, se on niin yksinkertaista kuin salliminen.
 
Konstikas osa on, jälleen kerran, sanoa: "En yritä muuttaa kaikkea tuolla ulkona. En yritä muuttaa ikävää liikennettä tai karkeita ihmisiä tai mitään sellaista." Ja siinä kohtaa jotkut teistä ovat törmänneet ongelmiin. Se on kuin: "No, haluan vain kaiken sen muuttuvan." Ei. Voidaksenne muuttaa todellisuutta, kyse on sen tekemisestä itsellenne, ja sitten kyse on vain itsenne antamisesta todella kuvitella, uneksia tai tuntea muita ulottuvuuksia, eikä muita ulottuvuuksia ole, ennen kuin menette sinne.
 
Älkää ajatelko toisia ulottuvuuksia jonain ennalta määriteltynä – että on jo näitä taivaita, että kaikki on jo määritelty siellä – koska se on ansa. Se on oikeasti vain lisää tätä todellisuutta, kun menette siihen. Siksi olen tiukasti vastaan sitä, kun ihmiset menevät viidenteen ulottuvuuteen ja kuudenteen ulottuvuuteen ja kaikkea muuta, koska he uskovat silloin vain vähän kiillotetumpaan ihmistodellisuuteen. He eivät oikeasti ymmärrä, eikä ole noita ulottuvuuksia.
 
Ei ole mitään, ennen kuin te olette siellä, ja sitten uusi todellisuus alkaa ottaa muodon, uusi todellisuus syntyy. Ei sellainen johon voitte viedä kaikki muut – älkää edes murehtiko siitä tällä hetkellä – vaan sellainen, jonka voitte synnyttää yksin.
 
altMitä se merkitsee? Se merkitsee, että tiedätte, että on paljon enemmän kuin tämä, ja niin on. Mutta paikka aloittaa omien uusien todellisuuksienne synnyttäminen on olla siellä – "olen tässä".
 
Teillä voi olla tietysti monia paikkoja. Voitte olla "olen tässä", käydä keskustelua toisen mestarin kanssa, ja sillä välin synnyttää uutta todellisuutta itsellenne.
 
Se vapauttaa teidät ymmärtämään, että te ette ole jumissa täällä. Se vapauttaa teidät oivaltamaan sen kauneuden, kun laitetaan tietoisuus johonkin, joka on nyt ei-mitään, ja synnytetään jotain, ja sitten katsellaan sen kehittyvän. Ei ihmistermein, ei vanhoin ihmistavoin, vaan katsellaan sen kehittyvän tavalla, joka ei ole yhteydessä tai laitettu tähän todellisuuteen.
 
Vedetäänpä tässä hetki kunnolla syvään henkeä. Tunnen, että mennään kovasti mieleen.
 
(Tauko)
 
On paljon enemmän kuin tämä, paljon enemmän, ja kun menemme "Yli ihmisen" –sarjaamme, koemme kirjaimellisesti muita ulottuvuuksianne – ei muita ulottuvuuksia, jotka kuuluvat jollekin toiselle tai mitään sellaista – ja sitten tuosta kokemuksesta ymmärrätte oikeasti, miten tulitte tähän ja miten helppoa on mennä siitä yli. Niinpä sen sijaan, että puhumme siitä, otetaan vähän musiikkia ja koetaan se.
 
Merabh todellisuuden luomiseen
 
Todellisuus. Mitä se on? Mitä se on? No, se on läsnäolonne. Se on "olen tässä". Todellisuus on tapa havaita, aistia, tuntea.
 
Todellisuus on tavallaan tilapäinen matka, pieni kokemus. Itse asiassa sillä ei tarvitse olla edes tarkoitusta.
 
alt(Musiikki alkaa)
 
Tiedän, että ihmiset haluavat todella saada tarkoituksen. Sitten he tuntevat oikeutuksen jäädä jumiin. Ette tarvitse tarkoitusta tässä todellisuudessa tai missään muussa todellisuudessa.
 
Mainitsin hiljattain, että minun oli surullista nähdä, että ihmiset eivät nyt mene tuolle puolen unitilassaan. Ennen oli niin, ja he menivät sinne päästäkseen kristalliulottuvuuksiin, luomisulottuvuuksiin, ei-ulottuvuuksiin. Ja katselen sitä nyt, eivätkä he mene sinne. He pysyvät lähellä kotia, kun he menevät nukkumaan illalla. He pysyvät ihmisyydessä, vaikkeivät he ole fyysisesti läsnä, mutta he ovat läsnä kaikella muulla tavalla. He pysyvät uppoutuneena ongelmiinsa ja massatietoisuuteen. He eivät mene enää ulos. Tavallaan kuin nykyajan lapset – kuulen teidän sanovan koko ajan: "Lapset pysyvät nykyään sisällä ja pelaavat videopelejä." No, ihmiset pysyvät massatietoisuuden rajoissa eivätkä uskaltaudu ulos.
 
Haluaisin teidän tuntevan nyt menemistä noihin muihin ulottuvuuksiin unitilassanne, kulkemista massatietoisuuden, rajoittuneisuuden, ihmisyyden rajojen yli – antavan itsellenne nyt oikeasti luvan mennä noiden ulottuvuuksien yli tästä illasta alkaen, tästä lähtien.
 
Tavallaan nuo ulottuvuudet ovat lohduttavia. Ne ovat teille tuttuja, mutta on aika mennä ulos ja niiden tuolle puolen. On aika olla taas kerran luoja, mennä tyhjyyteen.
 
Kehonne nukkuu. Mielenne on vähän hiljentynyt, ja nyt "olen tässä, olen läsnä" voi mennä tyhjyyteen.
 
Missä tyhjyys on? Se on ei-missään. Menette sinne, missä ei ole mitään, paitsi ehkä vähän plasmaa, vähän energiaa, mutta sekin on ei-mitään -tilassa tyhjyydessä ja vain odottaa teitä.
 
Ja sitten läsnäolonne aloittaa synnytyksen. Se ei ole rajattu aikaan tai avaruuteen. Läsnäolonne aloittaa energialiikkeen, jopa ilman tarvetta määritellä, mitä haluatte siitä tulevan. Se itse asiassa vain tapahtuu, kun olette läsnä tyhjyydessä, eli vapaudessa. Energiat alkavat liikkua.
 
altIhmisen täytyisi aloittaa määrittely, muotoilu, rakentaminen, energioiden havaitseminen, mutta kun olette tyhjyydessä ja synnytätte luovuuden, teidän ei tarvitse määritellä, teidän ei tarvitse määrätä kokoa, muotoa ja värejä. Teidän ei tarvitse tehdä mitään tästä. Olette vain siinä. Teidän läsnäolonne.
 
Tämä on puhdasta luomista. Tämä on vaivatonta luomista. Näin todellisuus tulee olemaan.
 
(Tauko)
 
Todellisuus alkaa tässä, tyhjyydessä. Se syntyy teistä. Se syntyy teistä.
 
Haluaisin teidän nyt tarkkailevan hetken – ei ajattelevan. Haluaisin teidän tarkkailevan, havaitsevan tavalla, johon ette ehkä ole tottunut, mutta havaitsevan, kun todellisuus syntyy teistä. Käytän sanaa "teistä" hyvin tarkoituksella.
 
Olkaa tarkkailija nyt nähdäksenne, havaitaksenne, mitä tapahtuu.
 
(Pitkä tauko)
 
Näettekö, miten helppo todellisuus on?
 
Kertaus
 
Tuodaanpa nyt päivämme kaikki kolme osaa yhteen viimeisessä merabhissa.
 
Puhuimme ensin sovittelijasta irtipäästämisestä – tarpeesta olla tuo neuvottelija ihmisen ja sielun ja aspektien ja ulkoisten voimien ja toisten ihmisten välillä – mikä vapauttaa teidät vain olemaan sinä. Ei enää sovittelua noiden eri osapuolien välillä. Ei enää energianne kuluttamista siihen. Vapauttakaa itsenne. Olkaa pudas kaikesta siitä.
 
Ja ymmärtäkää, että on tämä täyttymysdirektiivi. Toisin sanoen, kaiken sen vuoksi, mitä olette tehneet, kaiken työnne – voitaisiin sanoa – kaiken päättäväisyytenne vuoksi, virta täyttymykseen, valaistumiseen on jo olemassa. Hypätkää siis kyytiin, lipukaa tuota virtaa alas vaivattomasti ja tietäen, että pääsette perille.
 
altJa lopuksi nyt todellisuuteen. Mikä todellisuus on? Se on yksinkertaisesti energia- ja plasmaliikkeiden havaitsemista. Niinpä sen vuoksi voitte olla missä tahansa haluamassanne todellisuudessa. Älkää yrittäkö muuttaa tätä todellisuutta toisille ihmisille. Voitte muuttaa havaintonne tästä todellisuudesta itsellänne. Älkää yrittäkö muuttaa sitä toisille ihmisille, vaan sallikaa nyt itsellenne mikä tahansa valitsemanne todellisuus.
 
Sallikaa itsenne mennä tyhjyyteen ja synnyttää jokin todellisuus.
 
Olette luojia. Se on luultavasti ainoa totuudenmukainen toteamus teistä – olette luoja. Palataanpa nyt takaisin siihen. Tuodaan kaikki tämä yhteen päätös-merahbissamme.
 
Miten he siis tekevät sen? Miten Einat ja Gerhard tuovat sen yhteen? Tässä hetkessä, intuitiivisesti, musiikin kera.
 
(Musiikki alkaa)
 
EINAT: Hetkessä (tarkoittaen lyhyttä aikaa).
 
ADAMUS: Tässä hetkessä. "Hetkessä" hän sanoo (Einat naureskelee). Ei, vaan tässä hetkessä. (Adamus naureskelee)
 
Merabh eteenpäin kulkemiseen
 
Vedetäänpä nyt kunnolla syvään henkeä "Kulje eteenpäin" –sarjamme päätöshetkinä. Millainen vuosi onkaan ollut. Ja tätä kutsuttiin "Kulje eteenpäin" –sarjaksi, koska se on kulkemista eteenpäin rajoituksista, kulkemista eteenpäin kovasta yrityksestä saada itsenne sopimaan maailmaan. Maailma on edelleen olemassa, mutta te voitte kulkea eteenpäin. Teidän ei tarvitse yrittää saada sitä toimimaan, sopia joukkoon.
 
Kulkien eteenpäin monista vanhoista asioista, joista tiesitte, etteivät ne oikeasti palvelleet teitä, mutta jatkoitte niistä kiinnipitämistä.
 
altKulkien eteenpäin pelkkänä ihmisenä olemisesta, hyvin vanhentuneesta, ikivanhasta biologiasta tai biologiamallista.
 
Kulkien eteenpäin mielestä, mielen olemisesta tavallaan ylin asia, ylin olento, kontrolloiva voima elämässänne. Se ei ole.
 
Kulkien eteenpäin peloista. Kulkien eteenpäin omasta makyostanne.
 
Kulkien eteenpäin todella vanhoista uskomusjärjestelmistä, jotka eivät enää palvele teitä.
 
Kulkien "minä olen" –olemuksen kirkkaaseen valoon.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.
 
(Tauko)
 
altOli todella irtipäästämisen vuosi – niin sitä varmaan voisi kutsua – asioista luopumista, jotka eivät enää palvelleet teitä.
 
Palaamme ensi kuussa aloittamaan uuden sarjamme. Teillä on täyttymysdirektiivinne. Hmm, pidämme hauskaa sen kanssa.
 
Mutta nyt, rakas shaumbra, minun on aika kulkea eteenpäin. Minun on aika saattaa tämä sarja päätökseen ja alkaa valmistautua seuraavaan vuoteemme yhdessä.
 
On aina suuri kunnia, suuri etuoikeus, palvella teitä.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, ja muistakaa aina, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Ja nyt kuljen eteenpäin.
 
Kiitos. Nähdään ensi kuussa. Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.  

< PrevNext >