HomeViestejäGeoffrey Hoppe - Adamus14.12.2024 - Toivon siivillä -sarja, shoud 3

14.12.2024 - Toivon siivillä -sarja, shoud 3

Toivon siivillä -sarja
SHOUD 3

Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
14.12.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa kaikki. Tervetuloa joulukuun shoudiimme. Tervetuloa tähän upeaan shaumbra-kokoontumiseen. Voi, mikä yleisö onkaan täällä.

Ovatko kaikki innostuneita? Häh? Ai (muutama hurraa ja taputtaa). Aistin vähän hermostuneisuutta. Aistin jotain pidättelyä, kuten: ”Mitä Adamus aikoo tehdä meille tänään, hmm?” (Vähän naureskelua) Kuka, minäkö? Aion olla ystävällinen ja lempeä ja …

LINDA: Ai jaa, just joo!

ADAMUS: … herttainen. Joo, no (Adamus naureskelee), minulla on kuitenkin vähän huonoja uutisia (Linda haukkoo henkeään). Olen pahoillani tällaisesta aloituksesta. Normaalisti ei hypätä isoon, kuukausittaiseen shoudiin huonoilla uutisilla, mutta minulla on niitä tänään (Adamus naureskelee taas).

Olette pioneereja

Huonot uutiset ovat, että uskokaa tai älkää, mutta me ylösnousseet mestarit emme tiedä kaikkea (Linda nauraa kovaan ääneen). Minusta se ei ole huvittavaa. Onko se kenestäkään muusta huvittavaa? Nauraako kukaan muu? Minusta se ei ole kovin huvittavaa. Ei, emme tiedä. Emme tiedä, ja minut yllättää joskus, että shaumbrat luulevat meidän tietävän kaiken, kuten mitä tulee seuraavaksi. Nimittäin asiat voivat mennä tiettyyn suuntaan ja kääntyä erittäin nopeasti viimeisellä mahdollisella hetkellä. Sitä tapahtuu nyt koko ajan.

Emme tiedä, millaista on mennä Rakkauteen 2.0. Emme tiedä. Meillä on omat teoriamme. Voimme puhua siitä. Voimme kanavoida sitä. Mutta uskokaa tai älkää, me ylösnousseet mestarit emme ole kokeneet sitä. Te olette niitä, jotka kokevat sen. Emme tiedä, millaista on mennä biologisesta kehosta valokehoon, samaan aikaan kun biologinen keho on edelleen.

LINDA: Johtuuko se siitä, että te lähditte? Sekö …

ADAMUS: Ehdottomasti.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Ehdottomasti.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Oliko se fiksua vai tyhmää? (Linda nauraa) Pääsemme siihen myöhemmin (Linda naureskelee taas). Emme tiedä, millainen tuo kokemus on, että on sekä valokehossa että fyysisessä kehossa. Kuten Linda ystävällisesti huomautti, me lähdimme. Kävelimme ulos fyysisestä kehosta. Meillä ei oikeastaan ollut tilaisuutta kokea valokehoa samanaikaisesti.

Emme tiedä tarkkaan valon perimmäisiä vaikutuksia siihen liittyen, mitä planeetalla tapahtuu. Voimme teoretisoida. Puhumme siitä Klubilla. Pallottelemme sitä edestakaisin, ja keskustelemme. Mutta te koette sen, te opitte. Ja sitten Crimson Councilina keräämme tuon informaation. Voitaisiin sanoa, että keräämme nuo kokemukset ja tuon viisauden, ja sitten käytämme sitä opettamiseen muissa ulottuvuuksissa, tai tulemme opettamaan muita ihmisiä tänne. Mutta emme ole tehneet sitä. Emme tiedä kaikkia vastauksia. Meinasin sanoa: ”En tiedä”, mutta emme tiedä kaikkia vastauksia. Siitä syystä te olette täällä.

Haluan teidän tuntevan sitä hetken. Luulen, että joskus teillä on tämä käsitys, että tiedämme kaikki nämä asiat, ja sitten – hah-hah-haa – teidän täytyy oppia ne itse. Te olette niitä, pioneereja, jotka ovat tällä oppimassa sen – oppimassa, millaista on olla todellisessa Ja-tilassa. Emme oikeasti tiedä sitä. Olimme ihmisiä yhtenä hetkenä ja sitten – puh! – seuraavana hetkenä olemme ylösnousseita mestareita.

En vähättele ylösnousseiden mestareiden roolia. Olemme upeita. Olemme aivan uskomattomia (muutama naurahdus). Ette voisi alkuunkaan kuvitella sitä. Mutta emme käy läpi, mitä te käytte läpi. Emme käy läpi sen tason siirtymiä ja vapautuksia kehossa ja erityisesti mielessä, joita te käytte läpi. Emme lainkaan. Te opitte ja te koette, millaista on nyt todella mennä mielen yli – jotain mitä olette kaikki pelänneet pitkään. Menemistä mielen yli. Olette kaikki olleet huolissanne tässä elämässä ja muissa, että teidät laitettaisiin johonkin laitokseen sen vuoksi, mitä siellä (päässä) tapahtui. Olette taistelleet sitä vastaan, tukahduttaneet sen, ja nyt teitä kannustetaan, melkein pakotetaan – minä ja muut – menemään tuon mielen yli, koska on paljon enemmän sen tuolla puolen. Me emme koskaan tehneet sitä.

Siis, olemme mahtavia teoreetikkoja monin tavoin. Mahtavia sanomaan: ”Okei, mitä energiadynamiikat ovat?” Rakastan työskentelyä kaikkien shaumbrojen kanssa metafysiikassa – mitä oikeasti tapahtuu. Mutta loppujen lopuksi te todella teette sen, ja se on tuo huono uutinen (Adamus naureskelee).

Huono uutinen on, että luulen teidän joskus haluavan uskoa, että tiedämme kaiken ja näemme tulevaisuuteen. Näemme tosiaankin tulevaisuuteen, mutta se voi muuttua hetkessä. Se voi muuttaa suuntaa. Näitte niin tapahtuvan USA:n äskettäisissä vaaleissa. Asiat menivät yhteen suuntaan, ja hyvin, hyvin nopeasti – alle kahdessa viikossa ennen vaaleja – kaikki alkoi muuttua. Meillä ei ole kaikkia vastauksia, enkä itse asiassa haluaisikaan sitä. En halua sitä.

En halua, että te olisitte periaatteessa kuin laboratoriorottia, ja teidän täytyy vain mennä oppimaan sen, mitä olette oppineet. Olette tutkimusmatkaajia. Olette niitä, jotka luovat kaikki nämä uudet jutut. Luotte ne asiat, joita muut tulevat tutkimaan/opiskelemaan. Mutta me emme ole käyneet sitä läpi.

Olemme käyneet läpi paljon, ja olemme täällä opastamassa ja tukemassa teitä, ja tavallaan selittämässä asioita yleiskuvatasolla, jotta teillä on ymmärrys, miksi käytte läpi, mitä käytte läpi. Mutta te olette eturivissä. Te olette siellä tekemässä sen. Siis ottaisitteko hetken ja antaisitte tunnustusta itsellenne ja sille, mitä teette.

Ja tiedän – voi, luoja, todella tiedän – että te ette anna tunnustusta itsellenne. Nimittäin päiväaika on minulle helppoa. Minulla on yötyö, koska olen tekemisissä kanssanne. Kaikki nuo puhelut/kutsut. Kaikki nuo: ”Voi, Adamus, sanoit näin” ja ”Mitä minun pitäisi tehdä sille?” Meillä on hyvin, hyvin kiireistä yöllä, ja rakastaisin kovasti, jos voisitte nähdä itsenne niin, kun minä ja muut ylösnousseet mestarit näkevät teidät. Hurraamme teille. Kiritämme teitä. Ei ole koskaan negatiivisuutta, kuten ”Voi, he eivät tiedä, mitä tekevät.” No, minulta on, mutta … (Adamus naureskelee) ”He pidättelevät.” Ei lainkaan. On tätä suurta kunnioituksen tunnetta teitä, mestareita, kohtaan sen vuoksi, mitä teette, mitä käytte läpi.

Se mitä käytte läpi, on – tiedätte sen jossain määrin – ennenkuulumatonta. Se mitä teette kehollenne, mielellenne, entisille elämillenne ja kaikelle. Se mitä teette, on todella hämmästyttävää. Ja enimmäkseen vielä pysytte ehjänä. Se taitaa olla kaikkein hämmästyttävin asia. He tekevät melko hyvä työtä, vai mitä (Lindalle)?

LINDA: (pitäen pienen tauon, sitten pyörittäen silmiään dramaattisesti) Joo (he naureskelevat).

ADAMUS: Entä sinä? Miten sinä pysyt kasassa?

LINDA: Jonain päivinä paremmin kuin toisina.

ADAMUS: Joo. Ja joskus ajattelette: ”No, mikä minussa on vikana? Menetän malttini, enkä pysty selviytymään asioista.” Sen perusteella, mitä käytte läpi, on hämmästyttävää, että olette pysyneet kasassa.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa, kunnioittaen sitä, mitä teette.

Meillä ei ole kaikkia vastauksia. Joskus teeskentelemme, että meillä on, mutta meillä ei oikeasti ole. Voimme auttaa teitä opastusnäkökulmasta, auttaa teitä näkemään joitain asioita, jotka ovat teille sokeita pisteitä, mutta te teette sen. Teillä on vaikutusta tähän suurimpaan muutokseen planeetalla. Se on syvällekäyvä muutos. Tämä ei ole samanlaista, kuin missään muussa elämässä, joka teillä on koskaan ollut.

Ja kaiken tämän lisäksi, samaan aikaan kun käytte läpi tätä kaikkea – pyydän teitä tuntemaan sitä – kaikki entiset elämänne menevät myös omaan Oivaltamiseensa. He eivät ymmärrä, mitä tapahtuu. Heillä ei ole niitä keskusteluja, mitä meillä on, mutta he käyvät läpi irtipäästämistään, haasteitaan, tulemistaan Oivaltamiseensa, ja te olette tavallaan, no, lauman johtaja heille. Te olette inspiraatio. Te palaatte tästä nykyhetkestä käymään heidän luonaan menneisyydessä ja yritätte kertoa heille, että kaikki menee ok. Kaikkea tätä tapahtuu tällä hetkellä. Kaikkea tätä tapahtuu jokapäiväisessä elämässänne, ja ihmettelette joskus, miksi tunnette niin voimakasta painetta, ja miksi tunnette, että voitte menettää malttinne.

Siis, halusin aloittaa huonoilla uutisilla (Linda nauraa). Kaikki loppupuhe on pelkkää hyvää (Adamus naureskelee). Pelkkää hyvää.

Haluaisin tervehtiä paria upeaa – no, he eivät ole edes vieraita – ystävää tänään. He eivät sivuuttaisi tällaista joulujuhlaa mistään hinnasta. Meillä on FM.

LINDA: Ai! (Taputuksia)

ADAMUS: Joo, ja Sart (muutama klap). Sart? Sart.

LINDA: Joo.

ADAMUS: Nopeasti te unohdatte. Sart, olen pahoillani, he unohtivat jo (voimakkaampaa taputusta). He unohtivat jo sinut!

LINDA: Muistatteko tuon t-paidan?

ADAMUS: Joo. Ja Edith (lisää taputuksia).

LINDA: Ahaa!

ADAMUS: He eivät sivuuttaisi tätä mistään hinnasta. Ja myös Carolyn on kanssamme tänään (muutama lisätaputus). Vedetäänpä syvään henkeä. Toivottakaa heidät kaikki tervetulleeksi. He haluavat juhlat. He haluavat juhlat.

Haluan myös toivottaa tervetulleeksi kaikki uudet tulokkaat, jotka ovat seuranneet Crimson Cirleä viimeisen – sanotaan – puolesta vuodesta vuoteen. Paljon uusia tulokkaita tulee mukaan.

LINDA: Joo.

ADAMUS: Olen laittanut Cauldre-paran kiertämään tekemässä näitä haastatteluja, ja hän ottaa vastaan vihan niistä asioista, joita sanon. Mutta se on ok. Hän ilmoittautui siihen. Mutta se tuo paljon uusia tulokkaita. Voi, suuri osa noista kuuntelijoista eivät pidä siitä lainkaan. Mutta on joitain, joille se sopii tavallaan kuin valettu. He kuulevat jotain. He kuulevat – no, he kuulevat itsensä. Ja sitten he tulevat Crimson Circleen, oppien lisää ja kokeillen lisää. Miten moni teistä tänään täällä yleisössä on ollut mukana vasta vuodesta 2024? Pari – hyvä. Voitte nostaa kätenne, se on ok (Adamus naureskelee).

Adamuksen ensimmäinen kysymys

Siis hyvin nopeasti – haluan, että Linda ottaa mikrofonin ja kiertää ympäri huonetta. Mitä kertoisitte uusille tulokkaille Crimson Circlestä? Mitä kertoisitte heille? Linda, ole hyvä.

LINDA: Okei. Vapaaehtoisia, niinkö?

ADAMUS: Joo, vapaaehtoisia. Ja pidetään tämä tiiviinä, muistakaa pitää vastaus tiivistettynä. Pitäkää se suhteellisen yksinkertaisena. Anna mennä.

HENRIETTE: ”Se mitä sanotaan, on todellinen heijastus itsestäsi.”

ADAMUS: Sanoisit sen uusille tulokkaille?

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Ja he sanovat: ”Mitä helvettiä se tarkoittaa?” (Henriette naureskelee) Kyllä, olen vakavissani. Sinun täytyy oikeasti selittää se heille. ”Okei, hmm, mitä se tarkoittaa?”

HENRIETTE: ”Oikeasti laita …”

ADAMUS: Ilmaise se todellisilla termeillä.

HENRIETTE: ”Laita 5-pisteturvavyösi päälle …”

ADAMUS: Joo, mutta edelleen …

HENRIETTE: ”… ja ole valmis.”

ADAMUS: Ole valmis?

HENRIETTE: Joo, koska ”kaikki mistä puhutaan, heijastaa sitä, mitä käyt läpi, mitä olet käynyt läpi, mitä tulet käymään läpi.”

ADAMUS: Okei.

HENRIETTE: ”Oikeasti kuulet itsesi, ja muistat itsesi siitä, mitä sanotaan.”

ADAMUS: Joo, ”Se on sinun energiaasi, mitä kuulet. Siis siitä huolimatta, että se on suuri organisaatio ja on paljon muita ihmisiä, pohjimmiltaan kuulet itsesi.”

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä.

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Mahtavaa. Mitä kertoisit ihmisille Crimson Circlestä? He ovat uusia. He kuulivat jotain jostain näistä podcasteista, he menevät Crimson Circlen kauniille nettisivuille – kiitos, Jorge – ja nyt he ovat vähän kiinnostuneita. Mutta mitä kertoisit heille?

RA (Tamara): He ovat oikeassa paikassa.

ADAMUS: He ovat oikeassa paikassa.

RA: Kyllä.

ADAMUS: Ja mitä se merkitsee?

RA: ”Kaiken mitä olet etsinyt, voit löytää täältä.”

ADAMUS: Okei.

RA: Kyllä.

ADAMUS: Mahtavaa.

RA: ”Voit löytää myös itsesi.”

ADAMUS: Oma kokemuksesi, miten löysit Crimson Circlen?

RA: (huokaisten) Katselin jotain YouTube-videota. Mikä sen nimi oli? Se oli sarjakuva/piirrosfilmi.

ADAMUS: Sarjakuva (Adamus naureskelee).

RA: Kyllä. Enkä muista kaikkia yksityiskohtia, mutta sillä tavalla näin herra Geoffreyn.

ADAMUS: Tom ja Jerry?

RA: Ei, ei.

ADAMUS: Kiviset ja Soraset? (Ra huokaisee) Jotain sellaista.

RA: Ei.

ADAMUS: Oliko se sarjakuva Crimson Circlestä?

RA: Ei.

ADAMUS: Ai jaa.

RA: Hän teki omaa juttuaan. Ei ollut.

ADAMUS: Okei.

RA: Mutta hän esitteli teidät lopussa.

ADAMUS: Ahaa!

RA: Ja menin katsomaan.

ADAMUS: Ai, mielenkiintoista.

RA: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. En tiennyt, että olimme sarjakuvissa.

RA: Ja lopultakin löysin, mitä etsin.

ADAMUS: Joo, hyvä.

RA: Joo.

ADAMUS: Kiitos.

RA: Kiitos.

ADAMUS: Pari lisää. Mitä kertoisit ihmisille? ”Crimson Circle on …”? Mitä, kultti? (Sue pudistaa päätään, muutama naurahdus) Miksi ei? (Adamus naureskelee) Miksi se ei ole kultti? Tarkoitan …

SUE: Ajattelin …

ADAMUS: Ajatteletko, että Crimson Circle on kultti?

SUE: En.

ADAMUS: Hemmetti! (Muutama naurahdus) Yritän niin kovasti olla sellainen, eikä meidän anneta (Sue naureskelee). Mikä kultti ylipäätään on?

SUE: Kun sinun täytyy seurata jotakuta, itsesi seuraamisen sijasta.

ADAMUS: Aivan. Ja se on kuin ”Hotel California” Voit kirjautua sisään, mutta et voi kirjautua ulos.

SUE: Mutta et voi koskaan kirjautua ulos.

ADAMUS: Joo (he naureskelevat). Okei, hyvä. Okei.

SUE: Kerroin sen sinulle (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo.

SUE: ”Niinä päivinä kun näet valoa tunnelin päässä …”

ADAMUS: Mm hmm.

SUE: Mmm. ”Ole varovainen.”

ADAMUS: Mikä tuo valo tunnelin päässä on?

SUE: ”Juna tulee sinua kohti.”

ADAMUS: Aivan (vähän naureskelua). Ei, vaan … joo, luulet, että se on juna, mutta mikä se on oikeasti?

SUE: ”Sinä.”

ADAMUS: Juuri niin.

SUE: Joo.

ADAMUS: Se vain tuntuu hemmetin junalta.

SUE: Joo. ”Ja lopulta on selkeää, ja näet sinistä tunnelin päässä.”

ADAMUS: Mahtavaa. Ja tuo aloittelija sanoo: ”Mahtavaa! Miten kauan se vie? Pari kuukautta?”

SUE: Voi luoja! (He nauravat) Ei.

ADAMUS: Ei.

SUE: No, ei. Luulen, että uusilla tulokkailla se menee nopeammin kuin – miten kutsut meitä – perustajilla?

ADAMUS: Luuletko niin?

SUE: Joo.

ADAMUS: Miksi?

SUE: Ne joita olen tavannut, näyttävät olevan tiedostavampia, tietoisempia.

ADAMUS: Jossain määrin. On paljon sanottavaa – teistä jotka olette olleet maisemissa jonkin aikaa – on paljon sisukkuutta. Kävitte paljon läpi. Se on hyvin syvää ja todellista sisällänne – kaikki se mitä kävitte läpi. En usko, että monet teistä perustajista, niistä jotka ovat olleet maisemissa jonkin aikaa, haluaisivat tehdä sen kuin pikaraiteella.

SUE: Ei.

ADAMUS: Toisin sanoen, tavallaan hypätä yksityiskohtien yli ja ajatella, että olette siellä. Luulen, että teidän täytyi …

SUE: Käydä läpi se.

ADAMUS: … tuntea sen jokainen osa.

SUE: Aivan.

ADAMUS: Ja ehdottaisitko sitä uusille tulokkaille, että he menevät tuolle sisukkuutta vaativalle tasolle, jonka kävit läpi?

SUE: Jos he valitsisivat niin, joo.

ADAMUS: Jos he valitsisivat niin.

SUE: Joo.

ADAMUS: Mutta onko se hyvä asia? Vai onko parempi saada tavallaan yhteenvetoversio, lyhennetty versio ja edetä nopeasti tiellään Oivaltamiseen? Vaihtaisitko oman kokemuksesi siihen?

SUE: En. Voi luoja, en.

ADAMUS: Et.

SUE: En. Minusta tuntuu, että tunnen itseni tasoilla, mitä useimmat ihmiset eivät koskaan käsittäisi.

ADAMUS: Aivan. Tutkit/kaivoit sitä syvältä. Ja se sattuu – tarkoitan, että se todella sattuu – toisinaan.

SUE: Se sattuu.

ADAMUS: Se on todella, todella rankkaa. Jos voisit vapautua yhdestä asiasta kaikissa kokemuksissasi. Yhdestä asiasta, josta todella toivot, ettei sitä olisi ollut.

SUE: Perheeni menettäminen.

ADAMUS: Perheesi menettäminen.

SUE: Joo.

ADAMUS: Mitä, kääntyivätkö he sinua vastaan? Vai lähtivätkö he kirjaimellisesti planeetalta?

SUE: Ei. He kääntyivät. Karttoivat minua.

ADAMUS: Aivan. Tarvittiinko se?

SUE: Kyllä.

ADAMUS: Joo, tavallaan. Se on rankka paikka.

SUE: Joo.

ADAMUS: Mitä muuta voisit sanoa uusille tulokkaille? He ovat innostuneita ja katsovat ja sanovat: ”Voi, teiltä tyypeiltä vei niin kauan, ja kävitte läpi kaikki nämä vastoinkäymiset. En aio käydä sitä läpi.” Minkä yhden asian kertoisit heille: ”Okei, jos aiot tehdä jotain, jätä pois se ja se?”

SUE: Ettet tiedä, miten rakastetaan itseään.

ADAMUS: Okei.

SUE: Koska tosiaankin tiedät, miten rakastetaan itseään.

ADAMUS: Aivan.

SUE: Se on luottamista.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos.

SUE: Ole hyvä.

ADAMUS: Ja kiitos oman matkasi kunnioittamisesta. Joskus on nimittäin helppo sanoa: ”Menen takaisin polulla. En tee mitään tästä enää.” Mutta olet kerännyt matkan varrella valtavaa syvyyttä. Valtavaa.

Okei, jatka eteenpäin (Lindalle).

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Siis mitä kertoisit uusille tulokkaille Crimson Circlestä?

VINCE: Koska oma kokemukseni on minun, se olisi vain ”ole avoin”.

ADAMUS: ”Ole avoin.” Okei, joo.

VINCE: ”Valitse viisaasti.”

ADAMUS: Aivan.

VINCE: ”Ja katso, minne se vie.”

ADAMUS: Joo. Mitä kuitenkin kertoisit heille Crimson Circlestä ryhmänä? Miten kuvaisit tätä ryhmää?

VINCE: ”Joitain mielenkiintoisimmista ihmisistä, joiden kanssa haluaa olla.”

ADAMUS: Hyvä. Okei. Minkä neuvon antaisit heille, ennen kuin he tulisivat tällaiseen tapahtumaan, ennen kuin he hyppäisivät mukaan? Millaisia viisauden sanoja?

VINCE: (naureskellen) ”Vain koe se.”

ADAMUS: (naureskellen) Okei.

VINCE: ”Yritä olla tuomitsematta.” (Hän naureskelee)

ADAMUS: ”Yritä olla tuomitsematta.” Okei, hyvä, kiitos. Pari lisää. Mitä kertoisit heille Crimson Circlestä? Nimittäin he ovat luultavasti olleet muutamassa muussa ryhmässä aiemmin, kenties jossain joogaryhmässä tai kenties jonkinlaisessa kanavointiryhmässä. Mitä kertoisit heille? Koska Crimson Circle ei ole välttämättä tyypillinen. Mitä kertoisit heille?

MARY: No, se ei ole tyypillinen, mutta se antaa sinulle toveruutta. Voit samaistua ihmisiin, jotka käyvät tavallaan läpi samaa, mitä itse käyt läpi. Näyttää siltä, että tyypilliseen ihmiseen massatietoisuudessa on vaikeampi samaistua.

ADAMUS: Aivan.

MARY: Ja Crimson Circle antaa sinulle kyvyn, ensinnäkin oivaltaa oman täysivaltaisuutesi (lausuen vähän väärin).

ADAMUS: Aivan.

MARY: En sano tuota sanaa oikein. Sori.

ADAMUS: Täysivaltaisuus. Se on hyvä. Tiesimme sen.

MARY: Joo, joo (hän naureskelee).

ADAMUS: Luulin, että sanoit ”raittius” (vähän naureskelua; suom. huom. saman kuuloinen sana), eikä se sovi tässä …

MARY: Sitä se ei opeta sinulle! ”Se ei ole AA!”

ADAMUS: Aivan, aivan! (He nauravat)

MARY: Mutta työkaluja – no, minulle se on olla Ja-tilassa. Olemme tässä ihmiskokemuksessa, ja miten koemme muita ulottuvuuksia ja pystymme olemaan maailmassa, muttemme maailmasta.

ADAMUS: Aivan, okei.

MARY: Se on mahtavin työkalu minulle.

ADAMUS: Okei. Ja mikä olisi se yksi asia – kysyin Susanilta aiemmin – jonka kehottaisit heitä jättämään, heti ennen kuin he menevät yhtään pidemmälle polullaan: ”Jätä se.” Mitä se olisi?

MARY: Se ei ole helppoa. Joudut kohtaamaan kaikki demonisi, kaikki lohikäärmeesi, joka on oikeasti vain sielusi.

ADAMUS: Mitä kuitenkin kehottaisit heidän jättämään?

MARY: Ai, jotain minkä jättäisi pois.

ADAMUS: Jättäisi.

MARY: Olen pahoillani. Ymmärsin sen väärin.

ADAMUS: Joo.

MARY: Jätä …

ADAMUS: Sano: ”Hyödyttömin asia matkallasi on …?”

MARY: En tiedä. ”Siitä välittäminen, mitä kuka tahansa muu sanoo!” (Hän nauraa)

ADAMUS: No, sekin on totta, joo. Luulen, että Jeff haluaa vastata siihen.

MARY: No, ”Jätä pienuutesi. Jätä ”en ole tarpeeksi”.”

ADAMUS: Okei.

MARY: ”Jätä …”

ADAMUS: Kiertelet sitä, mikä minulla on mielessä, mutta olet melkein perillä. Antaisitko sen Jeffille.

JEFF: Silloin kun minusta tavallaan tuli metafysiikka-addikti ja törmäsin moniin YouTube-videoihin ja törmäsin moniin haastatteluihisi, se asia jota todella ”syleilin”, oli tapasi tehdä pilaa makyosta.

ADAMUS: Kyllä.

JEFF: Ja se on se asia, koska ajattelin silloin: ”Voi, minun täytyy oppia meditoimaan. Minun täytyy aktivoida kristallini.” Ja aivan yhtäkkiä …

ADAMUS: Voi, hyvä luoja!

JEFF: Joo. Loppujen lopuksi minun täytyy olla vastuussa omasta …

ADAMUS: Teitkö sen? Tekikö kukaan muu sen?

JEFF: En tehnyt sitä oikeasti.

ADAMUS: Ai jaa, et tehnyt. Ai, okei.

JEFF: Olen todellinen shaumbra. Ajattelin sitä, mutten koskaan tehnyt (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Siis, mikä olisi se yksi jätettävä asia? Kerrot jollekin, erityisesti jollekin joka tulee Crimson Circleen: ”Sinun täytyy jättää tämä yksi asia.”

JEFF: No, aioin sanoa: ”Jätä makyo”, mutta …

ADAMUS: Joo, se on hyvä.

JEFF: Joo, mutta voin ajatella …

ADAMUS: Olen hyvin, hyvin vaikuttunut shaumbroista, erityisesti kun teemme live-työpajojamme. Minun täytyi aiemmin ottaa muutama drinkki, ennen kuin … (vähän naurua) pidin työpajan, koska oli niin paljon makyoa. Ja se oli niin paksua ja ylisiirappista ja niin fokusoitumatonta ja pelkkää paskaa.

Nyt kaikilla shaumbroilla, ympäri maailmaa, on erittäin, erittäin vähän makyoa. Erittäin vähän. Ensinnäkin luulen, että kätkette sen minulta, jos teillä olisi yhtään sitä. Mutta toiseksi luulen, että olette päästäneet siitä irti. Tarkoitan, että tämä on todellinen matka. Ja makyo on häiriötekijä, kuten alkemia. Koko tuo alkemiajuttu oli vain valtava häiriötekijä saamaan monet ihmiset pois sen todellisen työn tieltä, jota teimme. Tuo häiriötekijä – en aio pitää saarnaa tässä; Cauldre yrittää estää minua – liittyen avaruusolentoihin, ufoihin ja salaliittoihin. Salaliitot. Mitä ihmiset rakastavat – tai mitä myös shaumbrat rakastavat – niin paljon salaliitoissa? Haluaako joku vastata? Arvatkaa. Mistä kaikessa tässä salaliittojutussa on kyse? Ole hyvä.

DENISE: Draama.

ADAMUS: Paljon draamaa, joo, joo. Menetkö mukaan salaliittoihin? Menitkö niihin?

DENISE: Kenties aiemmissa elämissä.

ADAMUS: Et tässä elämässä?

DENISE: Kuulen siitä, ja sitten ajattelen menemistä mukaan siihen, ja sitten tavallaan sanon: ”Ei, tuskinpa.”

ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Joku muu? Miksi ihmiset menevät mukaan salaliittoihin? Se on paljon makyoa, ja kuulette niitä koko ajan. Ja sitten heillä on tuo omahyväinen salaliittoasenne: ”No, sinä et tiedä. Et tunne noita ihmisiä, jotka minä tunnen.”

VINCE: Asiantuntija kaupungin ulkopuolelta.

ADAMUS: Aivan, joo.

VINCE: Ja myös vastuun pakeneminen.

ADAMUS: Aivan. Jonkin muun syyttäminen siitä. Sen laittaminen jonnekin muualle, sen välttely.

VINCE: Että joku tulee pelastamaan sinut.

ADAMUS: Joo, se on paljon draamaa. Ja ihmiset saa sillä todella liikkeelle. Se on paljon pelkoa ja paljon draamaa, ja valtava määrä makyoa, häiriötekijöitä. Sitä näkee edelleen aina silloin tällöin shaumbroilla, ei kovin usein – noita salaliittoja. On salaseura, miten sitä kutsutaankin nykyään. On viisi rikasta perhettä maailmassa. Ja mitä sitten? Vaikka olisi, sanoisin, että suurin salaliitto on kirkko, mutta se on suoraan edessänne. Ajatte katua pitkin, ja näette kuusi kirkkoa. Miten paljon salaliittoa siinä on? Tai voitaisiin sanoa, että salaliitto ovat verot (Adamus huokaisee).

Mutta vaikka olisi, vaikka olisi näitä avaruusolentosalaliittoja, ja he lentäisivät näillä ilmatyynyaluksilla ympäriinsä, tai he lentäisivät – miten niitä kutsutaan – droneilla ympäriinsä, mitä sitten?! Se ei ole teidän salaliittonne. Se ei ole teidän ongelmanne. Antakaa kaikkien jästien, kaikkien noiden (energian) syöjien rynnätä sinne ja puhua: ”Ovatko ne avaruusolentoja?” vai ”Onko se joku ulkomainen hallitus?” Vai onko se vain pari 13-vuotiasta tenavaa, jotka pitävät kummallista hauskaa ja pelottelevat kaikkia? (Vähän naureskelua) Mitä se luultavasti todennäköisemmin on.

Mutta olen iloinen, että toit esiin koko tämän mayko-asian, koska se on valtava häiriötekijä, ja kaikki tekevät sitä. Kaikki. Olette kaikki tehneet sitä aiemmin. Uudet tulokkaat joita tulee, tekevät sitä jossain määrin. Mutta sitten pääsette siitä yli, ja pääsette takaisin matkallenne. Pääsette takaisin Tielle, ja oivallatte, että se oli vain häiriötekijä. Siinä ei ole mitään vastauksia.

Okei, pari lisää. Mitä kertoisit uusille tulokkaille Crimson Circlestä? Miten kertoisit heille tästä organisaatiosta?

MARIETTA: Kysyisin heiltä, huolehtivatko he itsestään.

ADAMUS: Aivan.

MARIETTA: Ja ”lakkaa huolehtimasta kaikista muista ja maailmasta. On aika huolehtia itsestäsi.”

ADAMUS: Hyvin totuudenmukainen toteamus. Mutta mitä kertoisit heille Crimson Circlestä – että he huolehtivat sinusta?

MARIETTA: Ei! (He nauravat) Ei helvetissä!

ADAMUS: Ei helvetissä! (Adamus naureskelee) Mitä kertoisit heille? Se on joukko hulluja ihmisiä? Se on joukko – mitä kertoisit heille tästä ryhmästä?

MARIETTA: ”Haluatko astua sen ulkopuolelle, missä elät? Haluatko mennä sen yli?”

ADAMUS: Ja mitä jos he sanovat sinulle ”kyllä”? Uskotko heitä?

MARIETTA: En (he naureskelevat).

ADAMUS: He sanovat ”kyllä”. Mutta mitä jos he sanovat haluavansa vain vähän kivamman elämän, enimmäkseen? Enkä tarkoita olla alentuva, mutta niin se on.

MARIETTA: Joo.

ADAMUS: Joo. Mitä muuta kertoisit heille shaumbroista? Mitä sanoisit tästä ryhmästä nimeltään Shaumbra?

MARIETTA: (pitäen tauon) Ainutlaatuisia.

ADAMUS: Ainutlaatuisia.

MARIETTA: Kyllä! (Hän nauraa)

ADAMUS: Näitä sanoja, kuten ”mielenkiintoinen”, ”ainutlaatuinen”. Joo, joo (Marietta jatkaa naureskelua). Mutta tarkoitan, kertoisitko heille, että he ovat pakkomielteisiä? He ovat omistautuneita? He ovat sitoutuneita?

MARIETTA: Sitoutuneita.

ADAMUS: Heidän pitäisi olla sitoutuneita?

MARIETTA: He ovat sitoutuneita itseensä.

ADAMUS: He ovat sitoutuneita itsensä.

MARIETTA: Joo. Sitoutuminen itseensä.

ADAMUS: Okei.

MARIETTA: Jos he haluavat.

ADAMUS: Aivan. Hyvä. Seuraava. Kiitos. Minkä varoituksen antaisit heille? Tad? (Adamus naureskelee) Minkä varoituksen antaisit heille, ennen kuin …

TAD: No, halusin sanoa alussa …

ADAMUS: Muuten, näytät ihastuttavalta tänään. Hyvin juhlavalta.

TAD: Ai, kiitos.

ADAMUS: Joo.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Paljon parempi kuin nyrkkeilyhanskatyyli.

TAD: Kyllä!

ADAMUS: Joo, kyllä.

TAD: Heitin ne pois viime joulukuussa.

ADAMUS: Tiedän. Muistan.

TAD: Siihen isoon juttuun. Siihen Kuthumi-juttuun.

ADAMUS: Jep.

TAD: Joka tapauksessa … (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Kerron hänelle, mitä sanoit.

TAD: Miksi olen täällä? Halusin aina tietää – tämä on kulunut ilmaus – mikä on elämän tarkoitus? Mitä teen täällä?

ADAMUS: Mm hmm.

TAD: Ja löysin Crimson Circlen vahingossa Tobiaksen aikoina, ja sanon, että matkan joka askeleella, joka shoud, joka keahak, kaikki antoi minulle enemmän: ”Juuri niin! Sitä teen täällä. Voi!” Ja sitten Oivaltaminen, ja sitten Taivaan risti, ja sitten Jeshua. Se oli minun … Miksi … ? Sanon, että se antaa todella minun elämälleni, sinun elämällesi merkityksen, relevanssin ja tärkeyden. Ja se vain …

ADAMUS: Mutta ei ole aina ollut helppoa.

TAD: Voi, ei helvetissä! Ei, ei, ei.

ADAMUS: Ei lainkaan.

TAD: Ei. Mutta se on ok. Tarkoitan, että törmäät …

ADAMUS: Onko se?

TAD: … muutamaan seinään ja …

ADAMUS: Onko se?

TAD: No, ajattelin aina, että juokset, kaadut, itket vähän, ja sanot: ”Okei, no, minun täytyy vain jatkaa eteenpäin.”

ADAMUS: Aivan.

TAD: Ja kuten sanoin, jokainen sana sinun suustasi, Adamus, ja kaikki ystävämme, kollegamme ja toverimme – olemme aitoja. Olemme todella aitoa tavaraa, ja me vain … joo, se ei ole aina helppoa, mutta se on hauskaa.

ADAMUS: Hauskaa.

TAD: Joo.

ADAMUS: No, joo, tavallaan hauskaa.

TAD: Tavallaan, en tiedä.

ADAMUS: Mutta kanavoit sen, tai sinulla oli tuo oikea sana, jota olisin käyttänyt. Jos Crimson Circle on uusi jollekin, mitä kertoisit hänelle? On hyvin monia eri tapoja kertoa tarina. Voisit kertoa hänelle, että he ovat joukko hulluja, jotka tapasivat Jeshuan aikoina – tai luulevat tavanneensa Jeshuan aikoina – ja he ovat olleet tällä matkalla, ja he ovat tulleet takaisin yhteen Tobiaksen aikana. Ja nyt he eivät ole ainoastaan saaneet Oivaltamistaan, vaan he jäävät planeetalle, tuomaan valoa tänä hyvin tärkeänä aikana, joo.

TAD: Juuri sen aioin sanoa. Kiitos. Täydellistä!

ADAMUS: Ei, ei! (Adamus naureskelee) Kanavoimme toisiamme (Tad naureskelee). Mutta sana jota käytit, sana jonka sanoisin jollekin, joka on uusi ja ihmettelee: ”No, mikä tämä ryhmä oikein on? Mikä on sen todellinen dynamiikka?” on ”aito”.

TAD: Joo!

ADAMUS: Kuten sanoit. Todella aito, ja se liittyy siihen, mitä sinä (Jeff) sanoit makyosta. Ei ole paljon makyoa. Se on aitoa. Sillä sanoisin, että valtavalla, valtavalla enemmistöllä shaumbroista se on tärkein asia heidän elämässään – ei Crimson Circle, vaan heidän matkansa, heidän Oivaltamisensa, kaiken tuominen yhteen tässä elämässä. Mikään ei ole tärkeämpää. On tavallaan vaikea kertoa puolisolle tai kumppanille, ellei hän todella ymmärrä, että se on tärkein asia sinulle.

TAD: Juuri niin.

ADAMUS: Ja olla aito, olla uskollinen omalle matkallesi. Mutta voisitko sinä kertoa sen kumppanillesi? (Adamus naureskelee, vähän naurua)

TAD: No … Gary? (Istuu vieressä)

ADAMUS: Tai voisitko kertoa hänelle, että se on tärkein asia sinulle?

TAD: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä.

TAD: Kyllä.

ADAMUS: Ja hän taputtaisi todennäköisesti sinulle sen vuoksi (Gary taputtaa). Hyvä. Kiitos (vähän naureskelua). Kuin tilauksesta (Adamus naureskelee). No, kun asiaa katsotaan, suhteessa usein kumppani sanoo: ”Mitä, en ole tärkein asia?” Ei itse asiassa ole, koska silloin olet ansassa. Silloin hän on riippuvainen sinusta ja sinä hänestä. Silloin et ole oikeasti enää omalla matkallasi. Tuo matka on tärkein asia, eikä se ole itsekästä. Ei lainkaan. Hyvä. Sana jota olisin käyttänyt, on ”aito”.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Aito.

Vastauksena omaan kysymykseeni, mikä on se yksi asia, jonka neuvoisitte uusille tulokkaille. Ja aika monia tulee nyt. Tunnen, että monia on tullut mukaan Crimson Circleen ja osallistuu aktiivisesti, mutta monet heistä ovat edelleen vähän kauempana, tavallaan katselevat vähän täältä ja vähän tuolta. He eivät ole vielä aivan varmoja. He miettivät: ”Mikä tämä ryhmä on?” ja ”Kuinka suuri on jäsenmaksu? Mitä ovat ”kymmenykset”? Mitä ovat …?” Kirjaimellisesti he – ja kenties Jorge voisit yrittää selvittää tämän – mutta tunnen, että ihmisiä tulee sisään ja sanoo: ”Mitä säännöt ovat?” He etsivät sääntöluetteloa, jota täytyy noudattaa. Internetissä he yrittävät löytää ”mitkä ovat Crimson Circlen säännöt?” Kenties voisit etsiä sen, mutta monet ihmiset miettivät: ”Mikä tämä ryhmä on? On jotain, mistä pidän siinä. Jotain mikä todella pelottaa minua. Mikä tämä ryhmä on?”

Se asia jota suosittelisin kenelle tahansa – myös teille tänään – kun he pääsevät matkalleen, josta tiedätte, millainen se on. Se on pitkä. Se on haastava. Se on vaikea. Yksi asia, joka teidän ennen kaikkea pitäisi jättää – tai heidän pitäisi jättää, mutta he eivät jätä, ennen kuin se todella sattuu – on epäily. Se on epäily.

Jätä epäily

Voisitteko kuvitella hetken omaa matkaanne ilman tuota epäilyä? Seuraatte todellista intuitiotanne. Mieli ja aivot eivät luo tuota epäilyä, mitä ne on koulutettu tekemään. Ette salli sitä, vaikka sitä tulee – minkä pelkäätte tehdä. Siis voitteko kuvitella nyt kaiken tuon epäilyn? Se ei merkitse, että te ette ole arvostelukykyinen/tarkkanäköinen. Epäilyllä ja arvostelukykyisyydellä on valtava ero. Epäily on tuo – tiedätte, miltä se tuntuu. Epäilyllä on energia, eikö vain? Siis, voitte tuntea sen. Voitte tuntea sen kehossanne. Se on todella ruma. Arvostelukyky ei ole sellainen. Arvostelukyky on vähän enemmän mentaalinen, pohdiskeleva. Mutta epäily – yäk! – menee suoraa sinne (vatsan alue), ja se on kamala asia raahata matkalla mukana. Se on luultavasti ollut pahin vihollisenne matkan varrella – itsenne epäileminen. Ja meillä on erittäin fiksuja shaumbroja ympäri maailmaa, ja he epäilevät edelleen itseään.

Epäily on tavallaan – se puristaa teitä, se tekee teistä todella pienen. Se on tavallaan sairaalloinen, kurja tunne. Se ei vain ole hyvä asia. Miksi annatte sen jatkuvasti tulla takaisin? Mitä kertoisitte noille uusille tulokkaille, jos he sanovat: ”No, epäilen itseäni. Epäilen, teenkö oikein vai en.” Miksi kutsutte sen jatkuvasti takaisin? Haluaako joku vastata? Linda, mikrofoni. Miksi päästät epäilyn sisään? Äläkä kerro minulle, ettet voi sille mitään. Se on peliä, mistä tahansa syystä. Miksi päästät sen sisään?

ALAYA: Minulla se … onko tämä päällä?

ADAMUS: Kyllä.

ALAYA: Minulla se itse asiassa vahvistaa uskoani.

ADAMUS: Se vahvistaa uskoasi. Siis olet käyttänyt epäilyä.

ALAYA: Luokseni on tullut ihmisiä sanoen: ”Oletko jossain kultissa? Oletko tätä tai tuota?” Ja sitten olen siinä, etsin ja – se sai minut todella maahan. Kuten sanot, se on tuo ällöttävä tunne sisällä.

ADAMUS: Joo.

ALAYA: Ja kun sitten jatkoin sen tuntemista, se oli: ”Huh! On todella, todella raskasta.” Minusta ei tunnu siltä, kun tunnen itseni.

ADAMUS: Joo.

ALAYA: Kun tunnen valon, kun tunnen valoni. Ja se on itse asiassa – tämä tapahtui minulle hiljattain – vahvistanut uskoa itseeni, luottamusta itseeni ja tietämiseeni. Siis tämän se on tehnyt minulle.

ADAMUS: Siis, se palveli tarkoitusta?

ALAYA: Se palveli tarkoitusta.

ADAMUS: Pärjäisitkö ilman sitä?

ALAYA: Ehdottomasti, pärjäisin ilman sitä. Voisin lentää paljon korkeammalle ilman sitä.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ALAYA: Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa, se oli melkein kuin viimeinen pala piikkiä, joka oli kyljessäni tai sydämessäni.

ADAMUS: Aivan.

ALAYA: Se oli tavallaan: ”Ei. En epäile enää.”

ADAMUS: Joo.

ALAYA: Mutta se osui todella kovaa.

ADAMUS: Sinulla ei oikeasti ole enää varaa epäilyyn.

ALAYA: Ei. Mm, ei.

ADAMUS: Mutta kuitenkin se on siinä. Se on kuin jatkuva demoni, joka on siinä.

ALAYA: Se oli.

ADAMUS: Ja se repii sinut riekaleiksi.

ALAYA: Joo. Muutama päivä oli todella rankka.

ADAMUS: Siis miten päästät irti epäilystä?

ALAYA: Hengittelin paljon, itkin vähän.

ADAMUS: Itkit, okei.

ALAYA: Kirjoitin siitä. Menin halaamaan muutamaa puuta (Adamus naureskelee). Olin vuoristossa tuolloin.

ADAMUS: Suutelitko yhtään kristallia, kun olit siinä tilassa? (Naurua) Yhtään …

ALAYA: Taisin ottaa kristallin mukaani (hän naureskelee).

ADAMUS: Mitään suitsukkeita tai mitään vastaavaa? ”Voi epäily, lähde pois suitsukkeen myötä.”

ALAYA: Pidän kristalleista. Ne ovat erittäin kauniita, erityisesti timanttiset.

ADAMUS: Joo, aivan (Adamus naureskelee).

ALAYA: Mutta kyllä, se palveli tarkoitusta tuona aikana. Se vahvisti uskoa itseeni.

ADAMUS: Okei.

ALAYA: Yllättävää kyllä.

ADAMUS: Suosittelisitko sitä muille?

ALAYA: Vain jos he valitsevat sen. Se oli kuin lohikäärmeeni, joka tuli puraisemaan minua pepusta oikein kunnolla. Todella kunnolla.

ADAMUS: Joo, sitä varten lohikäärmeet ovat.

ALAYA: No, minun lohikäärmeeni on hyvä lohikäärme.

ADAMUS: Pureskellaan paljon peppuun (Adamus naureskelee).

ALAYA: Ja sitten taputamme sitä ja rakastamme sitä ja sanomme: ”Okei.” Okei, pääsin sen yli.

ADAMUS: Hyvä, mahtavaa. Pari lisää epäilystä. Miksi se palveli sinua?

SOHAIL (mies): Minä tunnen, että epäily on kuin muistutus näistä integroimattomista aspekteista, joita tulee esiin. Se on kuin: ”Ai, okei, siis minulla on edelleen työtä tehtävänä siinä.”

ADAMUS: Okei.

SOHAIL: Se on kuin: ”Luulin, että olin jo valmis sen osalta.” Mutta siinä se nostaa taas rumaa päätään.

ADAMUS: Aivan.

SOHAIL: Koska tunnen, että minulla se on ollut tukahduttavaa. Kuten sanoit, se on kuin kehossa. Siis, haluat ottaa askeleen eteenpäin, mutta sitten tulee tuo epäily. ”No, mikä se on?” Täällä (osoittaen päätä) tilanne on: ”Okei, olen varma. Olen varma.” Mutta kehossa on jotain, mikä on ”yääk!” Se on kuin vastustusta.

ADAMUS: Joo.

SOHAIL: Ja niin se on muistutus minulle. Se on kuin: ”Ai, okei, minulla on vielä työtä tehtävänä siinä. Minun täytyy vielä parantaa se. Minun täytyy vielä tarkastella sitä. Minun täytyy integroida se.”

ADAMUS: Minun on sanottava, että jos käytät tuota lähestymistapaa: ”Ai, minulla on vielä työtä tehtävänä”, koska epäily on siinä ja aspekteja on siinä ja kaikkea muuta, saat lisää työtä tehtäväksi, eikö vain?

SOHAIL: (pitäen pienen tauon) Enkä halua sitä.

ADAMUS: Ellet halua tehdä lisää työtä.

SOHAIL: En halua. En halua. Ei.

ADAMUS: Ja ymmärrän, mitä sanot – ettet anna epäilyn nujertaa sinua, mutta sanot: ”No, se kertoo minulle, että minulla on lisää työtä tehtävänä.” Eikö se ole tavallaan peliä?

SOHAIL: Mm, joo. Se on hyvä pointti, joo.

ADAMUS: Joo, joo. Se oli hyvä … (Adamus ilmehtii ylpeänä itsestään; he naureskelevat) Epäily on yksi vaikeimmista demoneista. Ja intuitiivisesti – miten sitä halutaankin kutsua, selkeällä pohjalla – jokainen teistä tietää, mitä haluatte tehdä ja mihin haluatte mennä. Se on selviö. Mutta tuo epäily tulee sisään, ja se on epäilyä, joka tulee yhteiskunnasta, perheestänne, äänistä joita kuulette päässänne, aspekteistanne, kaikista pahoista asioista joita olette koskaan tehneet.

Ja epäily on pelkoa: ”Mitä tapahtuu, jos teen tämän?” Ja on helpompaa pitää matalaa profiilia. On helpompaa olla odottavalla kannalla, kuin tehdä jotain. Siinä kohtaa epäily tulee sisään, ja se on rampauttavaa. Se todella on. Se on kirjaimellisesti rampauttavaa kehollenne. Se on todella rankkaa kehollenne jumittavana energiana ja lopulta fyysisinä ongelmina. Mutta kuitenkin shaumbrat kamppailevat edelleen tämän ongelman kanssa – epäilyn kanssa, joo. Ja sen sijaan, että sanot: ”Voi, on epäilyä, joten minulla on enemmän työstettävää”, se on enemmän sitä, mistä puhuimme viime kuussa: ”Ei koskaan enää.”

SOHAIL: Mmmm.

ADAMUS: Ja on muita tapoja sanoa se, mutta epäily, puh! (hän elehtii ”pois”).

SOHAIL: Häivy.

ADAMUS: Joo, joo. Ja voit sanoa sen niin karkeasti, kuin haluat. Mutta se on kummallinen valinta, se on outo petikaveri, johon jokainen lankeaa. Teillä on näitä epäilyjä. Ja kuvitelkaa, jos voisitte päästää irti kaikesta epäilystä. Kuvitelkaa, millaista olisi. Lakkaatte epäilemästä mitään itsessänne. Ja se tuntuu hyvältä hetken, ja sitten sanotte: ”Voi, paska! Mitä jos teen pahoja asioita? Mitä jos teen typeriä asioita? Mitä jos minä yhtäkkiä …” Epäily on tavallaan kuin johtaja tai rajoitin itsellenne. Se pidättelee teitä, jotta ette tee tai sano typeriä asioita. Mutta loppujen lopuksi epäily on typerää. Olen sanonut sen uudestaan ja uudestaan, mutta ette tee typeriä asioita tässä kohtaa. Ette tee. Olette aivan liian pitkällä. Ette tee tiedostamattomia asioita, ellette epäile itseänne. Hyvä, kiitos.

Pointtini tässä – kiitos, rakas Linda, olemme valmiita. Pointtini kaikessa tässä on puhua näistä epäilyn kaltaisista asioista, koska olette kaikki kokeneet sitä. Tiedätte kaikki, millaista se on. Sanoisin, että on menty sen hyödyllisen tarkoituksen yli elämässänne. On oikeasti menty. Ja tuo hyödyllinen tarkoitus kenties on, että käytitte sitä tavallaan sopiaksenne muiden joukkoon. ”Minun ei ehkä pitäisi tehdä sitä, koska olen todella outo.” Olette aivan liian pitkällä. Olette liian outo (vähän naureskelua), joten on liian myöhäistä siihen.

Epäily on hyvin, hyvin vanha energiadynamiikka, ja siellä minne asiat menevät tällä hetkellä, sille ei ole paikkaa. Ei oikeasti ole. Siinä mitä edessämme on – erityisesti ensi vuonna – sille ei ole paikkaa. Se sattuu todella, jos annatte tuon epäilyn sanella elämäänne. Sanoisin, että yksi suurimmista ja rohkeimmista liikkeistä, jonka ihminen voi tehdä, on mennä oman epäilynsä yli. Tunnistaa se ja sitten periaatteessa sanoa: ”Ei koskaan enää”, koska nyt kaikki ne rajat, kaikki ehkäisimet, kaikki ne asiat joiden ajattelitte pitävän teidät kontrollissa ja pitävän teidät tavallaan järjissänne ja toimivana, ovat yhtäkkiä poissa. Ei ole esteitä enää. Ei ole aitoja tai muureja tai mitään muuta. On täysin avointa.

Mutta toisaalta, teidän täytyy tehdä se. Siellä minne menemme kaikessa tässä työssä, uusien tulokkaiden kanssa – muuten, kiitän teitä täällä olemisesta – epäilylle ei ole paikkaa. Se on tavallaan, kuin jarruttaisi, samaan aikaan kun yritätte kiihdyttää nopeasti, ja poltatte jarrunne loppuun. Se on kuin lähtisi maratonille ja laittaisi selkäänsä parikymmentä kiloa lisäpainoa. Sille ei ole paikkaa.

Kaikki liikkuu liian nopeasti nyt. Aivan liian nopeasti. Muutokset joita olette nähneet, esimerkiksi parina viime vuotena, eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä tulee muutamana seuraavana vuotena, erityisesti ensi vuonna, 2025. Puhun enemmän siitä ProGnostissa, mutta haluan päättää tämän vuoden shaumbrojen kanssa sanomalla: ”Teidän täytyy päästä eroon siitä.” En pyydä kohteliaasti. Se ei ole ehdotus. En sano sitä pehmeänä viestinä. Teidän täytyy päästä eroon siitä, voidaksenne todella ymmärtää ja selviytyä siitä, mitä seuraavaksi tulee.

Planeetalla on nyt valtava määrä valoa, ja sitä on tullut Taivaan rististä saakka. On valtava määrä valoa, kaikkialla ympärillänne. Ja ihmettelette joskus: ”No, missä se on? Missä se on?” Sanoisin, että lakatkaa epäilemästä ja vain sallikaa se, ja sitten siitä tulee hyvin, hyvin selvää.

Mutta kun asiat menevät näin nopeasti, epäily on kuin ajaisi moottoripyörällä kauniilla, avoimella tiellä jossain, ei ketään ympärillä ja ajatte niin lujaa, kuin haluatte mennä, mutta sitten laitatte jalkanne alas, laitatte jalkanne maahan pidättelemään teitä. Miksi? Sanotte: ”No, pelkään mennä liian lujaa.” Tiedän, mutta sinä menet lujaa (Adamus naureskelee). Siis, miksi laahaat jalkojasi? Miksi annat tuon epäilyn päästä tielle? Se on kamala, kamala tunne, ja yksi suurimmista huolenaiheistani on, että se vaikuttaa fyysiseen kehoon. Se tulee mielestä, mutta se vaikuttaa todella kehoon. Se vaikuttaa energiatasoonne. Se vaikuttaa energioiden luonnolliseen virtaukseen kehossa. Se lumittaa energiaa.

Tuntekaa tuota sanaa ”epäily”. Tuntekaa tuota sanaa. Mitä kieltä satuttekin käyttämään, tuntekaa sitä sanaa.

(Tauko)

Epäily, jumiutunutta energiaa. Hidasta tai pidäteltyä energiaa. Eikä sillä ole yksinkertaisesti paikkaa siellä, minne menemme ensi vuonna. Viemme sen merabhiksi aivan hetken kuluttua, mutta kun paljon valoa on tällä planeetalla … Ja mitä valo on? Kuvittelua. Kun paljon valoa on täällä ja ulottuvilla nyt, voitaisiin sanoa, että se anoo tulla käytetyksi. Se haluaa tulla käytetyksi. Sitä on täällä, se on käytettävissä. Se on kuin täysi tankki polttoainetta, ja se haluaa päästä ulos, tehdä jotain kanssanne ja kauttanne.

Käytä valoa nyt

Menen vähän metafysiikkaan tässä. Siis, on valtava määrä valoa, jota on tullut. Shaumbrat innostuvat kovasti ja sanovat tavallaan: ”Voi kyllä! Tuomme sisään kaiken tämän valon.” Mutta sitten sanon: ”Käyttäisittekö sitä, kiitos? Käyttäisittekö sitä, kiitos?”

”No, mitä jos räjäytän jotain? Tai mitä jos teen väärin?” ”Voi, käytä vain sitä!” Tänään keahaksissa, aiemmin tänään, en puhunut ainoastaan sallimisesta, joka on kriittistä – salliminen on avautumista – vaan sitten myös vastaanottamisesta. Vastaanottaminen, sen ankkuroiminen, sen tuominen sisään, jonkin tekeminen sillä. Mutta tunnen valtavan määrän vastustusta, epäilyä shaumbroissa – epäillen kenties myös valon luonnetta, ja epäillen, voitteko tehdä mitään sillä, onko sillä jokin vaikutus.

On tavallaan kummallinen ilmiö. Haluatte jonkun tekevän sen puolestanne. Haluatte kenties minun sanovan: ”Okei, näin käytätte tuota valoa.” Ei, teidän täytyy tehdä se. Teidän täytyy vastaanottaa se nyt elämäänne. Yksi asia joka pidättelee teitä, on sen epäileminen. Sen epäileminen, työskentelettekö oikeasti valon kanssa. Sen epäileminen, mitä voitte tehdä sillä. Itsenne epäileminen, kykenettekö käsittelemään sen?

Hyvin usein ajattelette valoa voimana – voimana – eikä se ole sitä. Siis tavallaan pelkäätte tuota valoa, koska ajattelette: ”Huh, paljon voimaa tulee sisään.” Se ei ole voimaa. Teidän ei tarvitse pelätä sitä. Se on paljon asioita – se on selkeyttä, se on mielikuvitusta, se on valtavia mahdollisuuksia – mutta se ei ole voimaa. Se ei ole lainkaan voimaa. Minusta jotkut ovat menneet tavallaan vinoon sen kanssa. Katsotte: ”Missä se valo on?” ja etsitte voimaa. Se ei ole. Menemme kokemaan sen hetken kuluttua, mutta sitä on. Sitä on, vastaanottaaksenne sen epäilemättä.

Epäileminen on se juttu, mitä aivot ja mieli tekee ja missä alatte tehdä kaikkia näitä kysymyksiä: ”Mitä jos?” ja ”Miksi ei?” ja ”Olenko sen arvoinen? Keksinkö tämän? Tulenko hulluksi?” Näitä tyypillisiä kysymyksiä. Ja yli/tuolle puolen meneminen on sanoa: ”Ei enää. En pelaa tämän kanssa. Olen tuo valo. Yhdistyn siihen ja teen sillä jotain.”

Mutta yksi tärkeistä asioista, joita todella painotan nyt, on ensinnäkin, että teidän täytyy päästää irti epäilystä. Ja se on kaikki, mitä teette. Ette kamppaile sen kanssa. Ette taistele sen kanssa. ”Epäily – naps! – häivy.” Se on siinä. ”Se on loppu.” Olkaa selkeä itsenne kanssa: ”Olen valmis epäilyn osalta." Mutta älkää sitten alkako epäillä, mitä juuri sanoitte epäilystä (vähän naurua). Älkää aloittako sitä edestakaista pallottelua. Se on loppu! Ei koskaan enää! Siitä syystä halusin viime kuussa tuoda esiin Korpin ja ”ei koskaan enää” tai ”ei enää”. Epäily on loppu.

Tunnette epäilyä tulevan esiin melkein kuin testinä sille, mistä olemme puhuneet täällä tänään, melkein kuin testinä. Ja teidän täytyy olla – vaadin, että olette – tarpeeksi rohkea ja tulla aitoon itseenne ja sanoa: ”Ei enää.” Epäily maalaa kaiken harmaaksi, ja epäily ottaa energian pois. Epäily ottaa luovuuden pois. Ei enää. Teidät haastetaan sillä, ja vaadin teitä sanomaan: ”Ei enää” tai ”Ei koskaan enää.” Se on siinä. Mennään aivan liian nopeasti tulevana vuonna, erityisesti siinä työssä jota teemme.

Planeetalla on valtava määrä valoa. Energianne kiihdyttää sitä. Energia on kommunikointia, ei voima. Teillä on tämä valtava määrä mielikuvitusta ja valoa, jota tulee planeetalle. Tuota valoa, jota voidaan katsoa monista eri näkökulmista, ja tieteellisestä tai fyysisestä näkökulmasta valo on aalto ja hiukkanne. Miten niin? Miten se on edes mahdollista? No, se on valon ja mielikuvituksen luonne. Sen ei tarvitse olla toinen tai toinen. Se voi tällä fyysisellä tasolla muuttua hiukkasesta aalloksi. Minkä perusteella? Tietoisuuden. Sen perusteella, mitä kutsutaan tarkkailijaksi, mutta kutsun sitä ”sinuksi”. Se muuttuu tuosta vaan – naps! Se muuttuu hiukkasvirrasta, fotoneista yhtäkkiä aalloksi.

Se on hämmästyttävä asia valossa. Missään ei oikeasti ole muuta samanlaista ainetta/olemusta. Ja se tapahtuu vain, silloin kun valo tulee tähän ulottuvuuteen, 3D:hen. Ei-fyysisissä ulottuvuuksissa valo on erilaista. Mutta kun se pääsee tähän ulottuvuuteen, siinä on kaksinainen ja ei-kaksinainen elementti. Se on ristiriitaisuus monin tavoin.

Tärkeä asia on, että se valo jota on tällä nyt, palvelee teitä aaltona tai hiukkasena. Tuo sama valo voi myös transformoida todellisuuden – minun täytyy saada tämä Cauldren läpi – se voi transformoida todellisuuden paljon, paljon, paljon nopeammin kuin evoluutio. Evoluutio on hidasta, hyvin, hyvin hidasta. Valo voi muuttaa sen tuosta vaan – naps! – evoluutiodynamiikan ulkopuolella. Valo voi muuttaa jonkin asian – minkä tahansa fyysisen, tunneasian, minkä tahansa. Se voi muuttaa sen, vaikka on tiedettä siitä – tiedettä syystä ja seurauksesta, tiedettä gravitaatiosta, esimerkiksi.

Tiede sanoo, että gravitaatio vetää kaiken sisään. Se ei ole lainkaan totta. Kun valo tulee sisään, se voi muuttaa sen välittömästi – ilman suurta määrää ajattelua, ilman tiedettä, ilman hokkuspokkusta, ilman mitään muuta energiainputia. Toisin sanoen, ei tarvita muuntajia ja suurjännitesähköä tekemään jonkinlaista alkemiaa. Valo on tuo alkemia. Kaikki muu siinä – loitsut, tulet, rikki ja kaikki muu – oli vitsi.

Valo on alkemia, ja se voi muuttaa mitä tahansa – on se sitten ajatus, aine, tyhjiö, tyhjyys, todellinen tyhjyys. Valo voi muuttaa sen.

Valoa ei välttämättä voi ohjata mielellänne, ihmismielellänne. Valoa ohjataan, valoa käsketään mielikuvituksestanne, koska se on kuvittelua.

Siis kaiken tämän sanotun myötä, teidän täytyy päästä yli epäilyistä. Muuten todella sattuu, erityisesti ensi vuonna. Teidän täytyy päästä yli epäilystä. Se mitä pyydän, rukoilen, anon ja huudan teitä tekemään 1.1. alkaen – teidän ei tarvitse tehdä sitä heti – on radikaali kuvittelu.

Radikaali kuvittelu/mielikuvitus

Ihmisinä, shaumbroina olette kuvitteluasteikolla, yhdestä kymmeneen, joskus korkealla. Joskus pääsette erittäin hyvään viiteen ja puoleen (vähän naureskelua). Useimmiten se on kaksi tai kolme. Ja se on tuo epäily. Epäily ja muut asiat, mutta ensisijaisesti epäily, estävät teiltä radikaalin kuvittelun. Muistakaa, että kuvittelu on valoa, valo on kuvittelua.

Mutta silloin kuin tullaan todelliseen kuvittelemiseen ja kuvitteluun, joka menee mielen yli, kuten olen puhunut paljon viime aikoina mielen metafysiikasta (täällä), koska on tärkeää ymmärtää, miten aivot toimivat, miten mieli toimii ja miten mennään sen yli, tämä radikaali – ja valitsin huolellisesti tämän sanan – kuvittelu palvelee teitä. Mutta pidätteleminen, pieni ajattelu – joskus luulette kuvittelevanne isosti, mutta ette kuvittele. Olen pahoillani, mutta se ei ole sitä. On … (Adamus naureskelee) Minulla on tässä paljon häiriötä kanavoijaltani (muutama naurahdus). Nimittäin eikö olisi kiva, että kun hänelle maksetaan työstä, hän vain tekisi sen eikä valittaisi siitä. (Lisää naurahduksia).

Yritän sanoa, että ette ole vielä alkuunkaan kuvitelleet. Ette ole. Ajattelette paljon asioita. Ajattelette liikaa asioita, ja olette huolissanne asioista, ja epäilette asioita. Mutta puhun radikaalista kuvittelusta. Menemisestä, minne ette ole koskaan ennen menneet. En puhu mistään LSD-tripistä tai mistään sellaisesta. Puhun valtavasta kuvittelemisesta. Valtavasta.

Kun kuvittelette – ja haluan teidän tuntevan sitä hetken – voitte kuvitella valtavaa. Ei sanaa ”valtava”, vaan voitte kuvitella kaukana tuolla – ettekä hemmetin ongelmianne. Siinä kohtaa monet teistä menevät vikaan, ja siitä syystä voin sanoa, että hyvänä päivänä pääsette noin viiteen ja puoleen kuvittelutasolla. Raahaatte ongelmanne siihen. Kuvittelette itsenne menevän ongelmienne yli, ja kuvittelette, että kaikki ongelmanne on ratkaistu. Raahaatte ongelmanne kuvitteluun, ja siksi superrajoitatte sitä. Haluatte vain, että ongelmanne ratkeavat. Kerron teille, miten ratkaistaan ongelmanne – sadasta dollarista (vähän naureskelua). Anna mennä, Tad (hän katsoo lompakostaan). Luulen, että olet joka tapauksessa minulle velkaa (muutama naurahdus lisää).

Se on erittäin helppoa. Ja saan tässä … Cauldre ei pidä kaikesta tästä (muutama naurahdus).

TAD: Se on tyhjä.

ADAMUS: Otan Master Cardin! (Naurua) Visan (Adamus sanoo sen pilkallisesti ja naureskelee; naurua ja vähän taputuksia)

TAD: Naulan kantaan.

ADAMUS: Kiinni jäit! Jessus! Ei mielikuvitusta.

Sanon selkeästi – niin kai sitä kutsutaan. Sanon selkeästi. Jättäkää ongelmanne! Tarkoitan sitä oikeasti. Oikeasti. Olemme puhuneet siitä aiemmin, ettekä vieläkään usko sitä. Ne ovat siinä, koska pidätte niistä, koska saatte jotain niistä. Jättäkää ne. Teillä on todella rankaa, jos kannatte ne eteenpäin. Niitä ei tarvita. Koko tuota raukkaa, haavoittuvaa itseä ei tarvita. Tiedän, etten ole lainkaan myötätuntoinen (Adamus naureskelee). Pidätte niistä edelleen. Pääskää niistä yli. Siis, olkaa rohkea ja kuvitelkaa suuria.

Mutta yksi syy kuvittelunne rajoittuneisuuteen on, että tuotte ongelmanne siihen. ”Okei, kuvittelen itseni tähän kauniiseen ympäristöön ja kaikki on hyvin, eikä minulla ole rahaongelmia tai kumppaniongelmia, eikä minulla ole biologista perhettäni, eikä minulla ole tuota kamalaa työpaikkaa, eikä minulla on paskaa asuntoa.” Miltä tuo energia tuntuu? Raahaatte kaiken tuon paskan siihen, ja kuvittelunne on hyvin, hyvin rajoittunutta.

Todellisessa kuvittelussa ette ajattele. Teillä ei ole ajatteluprosessia. Ette yritä visualisoida asioita. Todellinen kuvittelu – ja menemme enemmän tähän, en jätä sitä vain roikkumaan – on, parempien sanojen puutteessa, ei-mitään. Jotkut teistä kokivat vähän sitä viime kokoontumisessa, joka meillä oli Konassa. Se on ei-mitään, koska sillä hetkellä kun alatte laittaa ajatuksianne ja mielenne siihen ja yritätte visualisoida sen aivoissanne ja sielunne silmin, ette oikeasti kuvittele. Ette ainakaan paljon. Tavallaan ajattelette paljon ja päiväuneksitte, mutta se ei ole kuvittelua.

Voidaksenne kuvitella menette kaiken sen yli tyhjyyteen, ja se on radikaalia kuvittelua. Radikaali kuvittelu ei ole vain täydellisen kumbaja-maailman kuvittelemista, tai leijuvanne ihmisenä tai astraaliprojektio, teleportaatio. Ne ovat typeriä. Todella typeriä ja epäkypsiä. Todellinen kuvittelu on menemistä ei-mitään-paikkaan ja sitten seuraavan kokemista, mitä tapahtuu. Ettekä ole olleet kovin hyviä siinä.

Kuvittelette, miten pääsette pois lääväelämästänne, jonka olette ehkä luoneet itsellenne (Adamus naureskelee). Voi, Cauldre vihaa minua tänään (vähän naurua). Mutta minun täytyy olla rohkea ja suorasukainen. Minun oikeasti täytyy, koska näen kaiken tämän. Näen, että kaikki tämä valo on tullut tälle planeetalle, ja se tavallaan vain norkoilee ja odottaa käyttämistä käytännössä. Planeetan taajuus, värähtely, on korkeampi kuin koskaan ennen. Ja paljon asioita tapahtuu sen vuoksi. Kaikki on tavallaan energisoitu tällä planeetalla – hyvä ja huono. Kaikkea energisoidaan parhaillaan.

Kaikkea tapahtuu hurjaa vauhtia, ei tekoälyn vuoksi, mutta tekoäly edesauttaa sitä. Puhun siitä ProGnostissa. Kaikkea tapahtuu hyvin, hyvin nopeasti, eikä ole enää sijaa epäilylle, vanhojen juttujen raahaamiselle ja itsesäälille – ”voi minua raukkaa, minulla on niin kamala elämä”. Teillä on kaksi viikkoa aikaa kysyä itseltänne, miksi sitten loitte tuon kamalan elämän? Ja mitä haluatte/teidän kannattaa tehdä muuttaaksenne sen? Mitä teette jättääksenne pelit? Meillä on erittäin paljon tekemistä, ja se voisi olla uskomattoman kaunista ja helppoa. Mutta ei, jos raahaatte vanhoja juttujanne.

Siis, radikaalia kuvittelua, ja se alkaa ei-mistään. Mutta sitten alatte soveltaa sitä jokapäiväiseen elämäänne, kun olette kokeneet tämän, ja alatte ajatella eri tavalla ja siksi myös kuvitella eri tavalla ihmistasolla. Ette kuvittele esimerkiksi parempaa työpaikkaa. Kyse ei ole siitä. Kuvittelette oman ilonne. Kenties kuvittelette nyt suhteen valokehoonne, mutta ette kuvittele vain ihmisen perusasioita.

Radikaalin kuvittelun merabh

Siis, tehdäänpä nyt vähän radikaalia kuvittelua, musiikin kera.

(Musiikki alkaa)

Ja palaamme takaisin aiheeseen, joten tämä ei ole ainoa kerta.

Tiedätte jo, että on paljon enemmän tuolla jossain. ”Tuolla jossain” ei ole itse asiassa edes oikea sanonta. Se on aivan tässä. On paljon enemmän. Tiedätte sen.

Luulen, että tiedätte intuitiivisesti, että se mitä kutsutaan menneisyydeksi ja tulevaisuudeksi, on aivan tässä. Se on vain perspektiivikysymys. Tarkastelette ns. nykyhetkeä, mutta myös menneisyys ja tulevaisuus ovat aivan tässä.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Seuraava askel on tämä radikaali kuvittelu.

Kun se tapahtuu, kokoatte energianne ja valonne ja käskette sitä. Mutta ei epäilyn tai pelon pohjalta, ei elämänne ongelmien pohjalta. Keräätte sen todellisena mestarina.

Ette kerää sitä vain jotain pientä aineellista hyötyä varten, eikä todellakaan voimaa/valtaa varten.

Keräätte sen transformaatiota varten, jonka se voi saada aikaan, sen kokemista varten, ja vihdoinkin ja lopullisesti yhdistääksenne kaikki pisteet, koko sen matkanne osat, kun tulitte tälle planeetalle ja loppujen lopuksi olette todellinen valon ja kuvittelun mestari. Olette tuo maagi …

(Tauko)

… hyvin, hyvin henkilökohtaiselta pohjalta. Ette rasittaaksenne sillä muita. Ette pelataksenne seurapelejä tai saadaksenne oman televisio-ohjelman, Mahtava taikuri, ei mitään sellaista. Vaan itseänne varten, kokeaksenne sen viimeinkin.

Ja kuten totesin kehahakissa aiemmin tänään, tämä merkitsee loppujen lopuksi – tämän valon transformoiva luonne – energian ja tietoisuuden tuomista yhteen.

Täytyy olla tuo ymmärrys valosta. Miten sitä käsketään. Miten sen kanssa työskennellään. Muuten, se on sinun valoasi. Muista se aina. Se on sinun. Ja kyllä, voit käskeä sitä.

Ehdotan käskemään sitä. Ottamaan vastuun, ottamaan ohjat. Ei vain ajatelemaan, että se on jonkun muun, tai että joku muu tekee sen puolestasi.

Mutta takaisin radikaaliin kuvitteluun.

Tässä on todellista metafysiikkaa, ja se liittyy valon luonteeseen ja sen kykyyn transformoida todellisuus, mikä uhmaa niitä ihmisen luonnonlakeja, jotka tunnette tällä hetkellä.

Ihmisen luonnonlait toimivat tietyllä tavalla. Esimerkiksi, gravitaatio, ”se on vain tällaista”. Valo voi transformoida mitä tahansa.

Kun Jami (täällä) puhuu vuodesta 2033, 2034, joka on aivan kulman takana, hän puhuu massiivisesta transformaatiosta tällä planeetalla. Se on melkein käsittämätöntä, koska sanotte, ettei sitä voi mitenkään tapahtua kahdeksassa, yhdeksässä vuodessa. Seitsemässä vuodessa? Ei mitenkään voi, koska asiat liikkuvat niin hitaasti. On kehityskulku. On luonnollinen kehittyminen. On käytössä järjestelmiä, jotka eivät voisi reagoida niin nopeasti.

Kuitenkin silloin kun ymmärretään kuvittelun ja valon todellinen luonne, kyllä voi. Mitä tahansa voi tapahtua. Siinä on ehdotonta metafysiikkaa. Jos valo voi muuttua hiukkasesta aalloksi hetkessä olennon tai tarkkailijan tietoisuuden perusteella, valo voi tehdä mitä tahansa.

Jami puhui menemisestä jonkin läpi, mitä hän kutsui fotonivyöksi, valovyöksi. Se ei ole välttämättä fyysinen asia. Se ei roiku tuolla ulkoavaruudessanne, universumissa. Se on muutos, joka tapahtuu.

Jami puhui muutoksesta, joka tapahtui – puolet planeetasta heräsi yhtenä aamuna, ja se oli eri paikka, mutta he eivät olleet järkyttyneitä. Ei ollut traumaa. Ei ollut mitään katastrofaalista tapahtumaa. Valo muutti sen. Ja se muutti sen niin hyvin, ettei se aiheuttanut paljon kysymyksiä: ”Mitä helvettiä tapahtui?” Se oli vain: ”Ai, okei. Olemme nyt tässä.”

Sama oli niillä, jotka sattuivat heräämään tuona aamuna edelleen vanhassa Maassa. He olivat edelleen paikassa, joka oli täynnä sotaa ja epäoikeudenmukaisuuksia. Valo muutti sen myös heillä.

Vedetään syvään henkeä radikaaliin kuvitteluun, jossa päästätte irti kaikesta.

(Tauko)

Ja menemme ei-mitään-paikkaan.

(Tauko)

Aa, jäitte kiinni. Mieli ei pidä tästä. Kuin tilauksesta mieli alkaa pelata, alkaa puhua: ”Ai, ei mitään! Mikä on ei-mitään? Missä on ei-mitään? Voiko olla ei-mitään? Voiko minulla mitenkään olla ei-mitään aivoissani?” Silloin vedätte syvään henkeä ja menette Ja-tilaan. Antakaa mielen tehdä omaa juttuaan, jaaritella, ja me menemme Ja-tilaan.

Ei mitään. Ja tuossa ei-mitään-paikassa, tuossa ei-mitään-paikassa – ja olemme puhuneet tästä vuosia – tuossa ei-mitään-paikassa on tuo seuraava asia.

Nimittäin, ei-mitään merkitsee vain, että aivot ei ymmärrä sitä enää. Se on sen ulottumattomissa, ja se on ok. Mennään Ja-tilaan ja tuohon ei-mitään-paikkaan.

(Tauko)

Ja se on tavallaan vitsi, koska ei ole mitään sellaista, kuin ei-mitään (muutama pehmeä naurahdus).

Ensinnäkin, metafysiikan näkökulmasta tietoisuus on aina läsnä. Mutta tietoisuus on ei-mitään. Siis, sillä ei ole kokoa tai muotoa tai nimeä tai intensiteettitasoa. Se on pelkästään tiedostamista. Sillä ei ole väriä. Se ei asu jossain kaukana, galakseissa. Mutta kuitenkin tässä tietoisuuden ei-mitään-paikassa on kaikki.

Tänne menette kuvittelemaan. Jättäen taakse arkipäiväiset ongelmanne, jättäen taakse itseaiheutetut rajoituksenne. Gail, alleviivaa se, kiitos. Itseaiheutetut rajoituksenne. Jätätte sen kaiken taakse. Ette mene sinne korjaamaan vahinkoja. Ei. Menemme ei-mitään-paikkaan, ei-mitään varten.

Ja kyllä, teissä on osa – ja tämä on Ja-tila – joka saattaa epäillä, nukahtaa, yskiä, mitä tahansa se tekeekin, häiriötekijöitä, mutta menemme Ja-tilaan. Menemme ei-mitään-paikkaan.

Vetäkää syvään henkeä.

Ja miten pääset sinne? Vain sallit sen. Se on siinä. ”Olen siellä. Olen ei-mitään-paikassa.” Kuulet höpinää aivoissasi, mutta se on Ja-tila. Siis, työnnä se sivuun hetkeksi. Ei-mitään.

(Tauko)

Ja tässä ei-mitään-paikassa on tuo radikaali kuvittelu.

Anna itsesi astua siihen. Se on tietoisuus, ja se on mahdollisuudet.

(Tauko)

Joku sanoisi, että astut sieluusi.

Mutta sillä ei ole kaikkia ihmisen ohjeita, sanoja ja sääntöjä. Sinun ei tarvitse maksaa maksuja. Sinun ei tarvitse allekirjoittaa mitään valaa. Ei mitään sellaista. Se on ei-mitään. Astut vain siihen. Se on siinä.

Pääset kohtaan, jossa sinun ei tarvitse ajatella ja kamppailla päästäksesi siihen. Olet vain ei-mitään-paikassa.

(Tauko)

Mutta kuitenkin on edelleen tiedostaminen. Tässä ei-mitään-paikassa on edelleen ”olen olemassa”.

(Tauko)

Ja tässä ei-mitään-paikassa on kuvittelun syvimmät tasot.

Ihmisosalla olisi houkutusta sanoa: ”Ai, hyvä. Mitä voin kuvitella täällä? Kaikki nämä värit. Käsittämättömän varallisuuden. Kuvitella itseni ikuisena, kauniina olentona.” Mutta ei, emme tee sitä. Se on lasten leikkiä.

Täällä todellisen kuvittelun ei-mitään-paikassa et käytä mieltäsi tai aivojasi ja yritä visualisoida. Jätät kaiken sen taakse. Ja vedät nyt vain syvään henkeä.

Ja annat sen tulla sinulle.

(Tauko)

Ei ole voimaa tai ponnistelua. Ei tarvetta loihtia ajatuksia tai kuvia mieleesi. Radikaali kuvittelu on astumista ei-mitään-paikkaan.

Ja oivallat, että tässä ei-mitään-tilassa on kaikki. Kenties ei helposti ihmismielen määriteltävissä, ja se on ok. Olemme menneet – menemme – sen yli.

Tunne hetki, että tässä ei-mitään-tilassa on kaikki.

(Tauko)

Ja jälleen kerran, tässä ihmismieli saattaisi yrittää laittaa väliin ajatuksia, käsitteitä, kuvia. Se on ok. Laita se Ja-tilan toiselle puolelle ja salli itsesi olla tässä ei-mitään-tilassa, mikä on kaikki asiat, yli sen mitä ihmismieli olisi voinut koskaan kuvitella.

Myös yli sellaisten sanojen, kuin ”ilo” tai ”kauneus”. ”Onnellinen”, ”tyytyväinen”, mikään noista sanoista. Tässä ei-mitään-paikassa ollaan niin pitkällä yli, että se on radikaalia. Se on melkein sanoinkuvaamatonta, ja tämä on ok, koska täällä kyse on vain aistimisesta/tuntemisesta.

Siis, vedä syvään henkeä.

(Tauko)

Olet ollut täällä aiemmin. Tämä ei ole uutta. Olet ollut täällä, tässä ei-mitään-paikassa monta kertaa. Mutta et ole tehnyt sitä tietoisesti ihmisen valvetilassa.

Tämä ei-mitään on kuin koti.

(Tauko)

Täällä ei ole toimintaa. Toisin sanoen, ei ole paljon pyöriviä värejä ja valoja. Mutta mielesi saattaa ymmärtää sen niin. Se on ok. Mutta tässä tilassa on tietoisuus ja mahdollisuudet.

(Tauko)

Tässä ei-mitään-tilassa on radikaali kuvittelu. Radikaali, koska et yritä pakottaa ajatuksia tai ideoita tai kuvia. Olet vain tässä tietoisuudessa, tässä tilassa.

(Tauko)

Täällä ei ole mitään pelättävää. Täällä ei ole mitään, mikä voi satuttaa sinua tai vahingoittaa sinua mitenkään.

Se on todellisen kuvittelun tila. Se on kaikkien niiden mahdollisuuksien tila, joita voisi koskaan olla, joita ei ole toteutettu vielä, siksi niitä ei ole määritelty. Niitä ei ole kirjoissa tai elokuvissa tai missään sellaisessa. Se kaikki on muokkaamatonta potentiaalia.

Vedä syvään henkeä ei-mitään-paikassa.

(Tauko)

Se on radikaalia kuvittelua. Mennä sinne ilman agendaa, yrittämättä edes parantumista tai yrittämättä visualisoida parempaa ihmiselämää. Radikaalissa kuvittelussa sinun ei tarvitse tehdä noita asioita.

Siitä syystä sanon, että ette ole olleet kovin hyviä kuvittelemisessa, koska olette laittaneet kiinnikkeitä siihen. Tunnekiinnikkeitä. Laitatte ihmishalujenne kiinnikkeitä. Mutta täällä ei-mitään-paikassa ei ole kiinnikkeitä.

(Tauko)

Täällä ei tehdä parannusta.

(Tauko)

Se on yksinkertaisesti ei-mitään, ja kuitenkin kaikki mitä on.

(Tauko)

Se on radikaalia, koska harva odottaisi koskaan menevänsä tällaiseen paikkaan kuvitellessa. Se on radikaalia, koska et raahaa pelkoja ja epäilyjä, agendoja, haluttuja lopputuloksia, mitään sellaista tänne. Se on hyvin radikaalia – ei agenda, ei haluttua lopputulosta.

Ei haluttua lopputulosta, hmm.

Et tule tänne hakemaan vastauksia. Et tule tänne hakemaan ratkaisuja.

Tulet tänne, koska tämä on valoasi. Valoa joka lopulta raivaa tiensä luoksesi ihmisenä tällä planeetalla, ja valoa jota opit sitten käyttämään kuin omaa valosapeliasi. Ei pilkkomaan muita ihmisiä, vaan vaikuttamaan siihen, mitä todella haluat.

Yhdistämme tällä hetkellä pisteet ei-mitään-tasoilta ihmistasoillesi tällä planeetalla.

(Tauko)

Ja samaan aikaan kun olet täällä ei-mitään-paikassa ja istut siinä myös ihmisenä, vedä syvään henkeä. Ja muista, taas kerran, olet ei-mitään-paikassa, radikaalissa kuvittelussa, jossa et rajoita itseäsi siihen, mikä olisi jokin haluttu lopputulos. Olet täysin avoin.

Olet tässä ulottuvuudessa, ja olet täällä ihmisenä, ja nyt kummallakin tasolla samanaikaisesti vedä syvään henkeä ja anna sen tulla sinulle. Kummallakin tasolla – ihminen ja tuossa ei-mitään-paikassa, radikaalissa kuvittelussa – anna sen tulla sinulle.

Sanot: ”No, minkä annan tulla minulle?” Aa, se on siinä. Sinun ei tarvitse määritellä sitä. Se on siinä. Anna sen tulla sinulle.

Sanot: ”No, minkä? Minkä? Siis, energian, ihmisten, älykkyyden?” Ei. Shh! Anna sen tulla sinulle.

(Tauko)

Sinun ei tarvitse olla huolissasi, mitä se on. Se on ehdottomasti sopivaa, yhdenmukaista, räätälöityä sinulle.

Tämä on radikaalia kuvittelua ja käytännön Oivaltamista.

Vedä syvään henkeä kummallakin tasolla – tässä ei-mitään-tilassa, kuvittelussasi, valossasi – ja nyt tilassa, jossa istut ihmisenä katselemassa tätä, osallistuen siihen. Anna sen tulla sinulle. Vastaanota se.

(Tauko)

Näin radikaalissa kuvittelussa sinun ei tarvitse määritellä sitä, Anna sen tulla sinulle.

(Pidempi tauko)

Tämä on valon metafysiikkaa, miten se toimii.

Alkaen suuresta, suuresta kuvittelusta, johon viittaan ei-mitään-paikkana, koska se olisi käsittämätön ihmismielelle. Siis, siitä tulee ei-mitään, mutta kuitenkin se on siinä. Ja sitten muodostetaan silta siitä ihmiseesi täällä.

(Tauko)

Anna sen tulla sinulle.

(Tauko)

Ja tässä tulee tuo luottamustekijä mukaan, tai negatiivisena puolena epäilytekijä. Sanot: ”No, mitä tulee sisään? Mitä kutsun esiin?” Shh!

Älä epäile, mitä tuot, mitä kutsut, mitä vastaanotat.

(Tauko)

Ihminen ei olisi voinut koskaan oikeasti kuvitella. Ihminen olisi rajoittanut sitä.

Ihminen olisi pysynyt sisällä – puhun paljon tarinasta Sininen maa (täällä) – ihminen olisi pysynyt sinisessä. Mutta se mitä tulee, voi olla paljon enemmän.

Radikaali kuvittelu ei ole mentaalinen ponnistus. Ei yritys loihtia kuvia aivoihisi. Se menee näille kuvittelun ja valon tasoille, jotka ovat tällä hetkellä käsittämättömiä, ja annat sen vain tulla sinulle. Se on radikaalia kuvittelua.

Nyt tuolla valolla joka on kuvittelua, ei tarvitse olla rajoja, kun se tulee tähän ulottuvuuteen. Se reagoi edelleen hiukkasena tai aaltona, riippuen siitä, mitä tarvitaan tuolla hetkellä. Mutta valossa on nyt myös uusi osa.

On aaltoelementti. On hiukkaselementti. Ja nyt on myös ns. luojaelementti. Se ei ole aalto eikä hiukkanen. Valodynamiikka, yhdistyneenä energiaasi, sallii nyt todellisen luomisen. Käsittämätöntä aiemmin, koska kuivittelu oli rajoittunut mieleen. Se oli rajoittunut tarinaasi.

Siis, jos sovellamme nyt koko tätä radikaalin kuvittelun käsitettä sinuun, tarinaasi, valoon joka tuo esiin tarinasi tällä planeetalla, ja käytämme kaikkea tätä fysiikkaa nyt kuvittelun, radikaalin kuvittelun kanssa, haluan sinun tuntevan tarinaasi hetken.

Siinä rajoittuneessa valospektrissä, jota olet käyttänyt luomaan ja oikeuttamaan tarinasi, päivissä jolloin olet ajatellut: ”No, voin vaikuttaa tarinaani jossain määrin, vähän siellä ja vähän täällä. Voin edetä vähän, muuttaen vähän sieltä ja täältä”, yhtäkkiä tuo valo sallii nyt totaalisen muutoksen tuohon tarinaan, tavalla jota ihmismieli ei olisi voinut koskaan kuvitella. Voitaisiin sanoa transformaatio yli kaiken, mitä olisit voinut kuvitella, transformaatio joka liittyy suurimpaan kuvitteluusi, suurimpaan valoosi.

Anna sen tulla sinulle, ilman pelkoa. Miten voisit koskaan pelätä jotain, mikä on omasi – omaa energiaasi, omaa valoasi?

(Tauko)

Anna sen tulla sinulle. Ei rajoja.

(Tauko)

Tämä seuraava on mahtava vuosi planeetalle. Se on haastava vuosi hyvin monilla eri tasoilla, haastava ihmisille. Ja näette tavallaan suuren paradoksin asioissa, suurta kaksinaisuutta, melkein millaista se ei ole koskaan ennen ollut – ne joka selviytyvät siitä, työskentelevät sen kanssa, ja ne jotka se murskaa.

Te toimitte täysin eri tasolla, ette kummallakaan noista vanhoista tasoista. Ette seuraa ihmispolkua. Ette seuraa sitä osaa, joka murskautuu. Se on ylentämisen vuosi. Ette voi tuoda mukananne paskaa. Ette voi, ja palaamme tähän sessioissa pitkin vuotta.

Radikaali kuvittelu, miten ette ole koskaan ennen kuvitelleet, muuttaa sitä tapaa, jolla käytätte valoa ja energiaa tällä planeetalla.

Vedetään kunnolla syvään yhdessä. Anna sen tulla – anna sen tulla sinulle nyt, sekä ei-mitään-paikassa, suuressa ja mahtavassa kuvittelussa, ja sinulle ihmisenä. Anna sen tulle sinulle samanaikaisesti.

(Tauko)

Ja kun se tulee, tunne tuo tasapaino – siinä on luontainen tasapaino.

Nimittäin silloin kun ihminen yrittää itse puskea kuvitteluaan mielen kautta, siitä tulee monissa tapauksissa tasapainotonta. Niin on ollut monilla taitelijoilla, luovilla olennoilla. Mutta kun lähestyt sitä  nyt täältä ei-mitään-paikasta, ”minä olen” -olemuksen suuresta kuvittelusta, ja samanaikaisesti ihmisenä, pysyy tasapaino, tinkimättömyys/eheys, aitous. Sinun ei tarvitse olla huolissasi, että menetät järkesi.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.

(Tauko)

Kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Palaamme keskustelemaan tästä lisää, jotta se alkaa tuntua hyvin, hyvin mukavalta teistä.

(Musiikki päättyy)

Mutta tunne se nyt sisälläsi – radikaali kuvittelu.

(Tauko)

Ei vain lisää samaa. Ei vain yritystä visualisoida asioita eri tasolla. Törmäät kattoon, jos yrität tehdä sen, mennä siihen aivojesi kautta. Se on antaa itsesi mennä tuohon ei-mitään-paikkaan, ja huomata, ettei se ole ei-mitään. Se on kaikki.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun saamme tämän vuoden päätökseen.

Todella nopeasti, hyvä vuosi? Huono vuosi? Rankka vuosi? Kuka tahansa? Jerry?

JERRY: Hyvä vuosi.

ADAMUS: Hyvä vuosi. Joku muu? Hyvä vuosi? Kenelläkään todella paska vuosi? (Joku sanoo ”haastava”) Haastava, okei. Hauska? (Joku sanoo ”kyllä”) Joo, joo. (Joku sanoo ”paljon muutoksia”) Paljon muutoksia, okei.

Hengitetään sitä sisään, kun menemme uuteen vuoteemme. Varmistakaa, että pidätte huolta itsestänne, kun saamme tämän vuoden päätökseen. Pitäkää huolta itsestänne. Hengitelkää paljon. Pysykää erossa ärsyttävistä ihmisistä (vähän naureskelua). Okei, olkaa yksin koko ajan, jos täytyy (Adamus naureskelee).

Tämän myötä, vedetään syvään henkeä ja tuntekaa – käyttäen tätä radikaalia kuvittelua – tuntekaa sitä, kun sanon: ”Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.” Kiitos.

Siunausta ja hyvää joulunaikaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >