MMOV, OSA 2 – KUTHUMIN KANSSA KÄVELYLLÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2024 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jatkoa viime kuukaudelle …

Dr. Agon kohotti toista kulmakarvaansa katsoessaan minua: ”Sinulla on selvästi ongelmia Sallimisen sallimisen kanssa. Kehotan sinua kääntymään jonkun spesialistin puoleen.” Hän raapusti muutaman merkinnän käyntikorttinsa taakse ja ojensi sen minulle. Silmiltäni vei hetken tarkentua, mutta pystyin lopultakin lukeman sen:

Lähete Dr. Agonilta

Mahatma Koot Hoomille, eli Kuthumille

______

Monien shaumbrojen tapaan olen käynyt läpi ruumiillistuneen Oivaltamisen, Apokalypsin, Koneiden ajan ja jokapäiväisen ihmiselämän ylä- ja alamäkiä. Tammikuu oli erityisen rankka kuukausi ylikiireisen aikataulun vuoksi, kun ei ollut tarpeeksi aikaa itselleni. Jos on jokin viisas neuvo, jonka haluaisin antaa uusille tulokkaille, se on tämä: sinun täytyy ottaa aikaa itsellesi. Kokeneimmatkin shaumbrat tietävät tämän, mutta harva itse asiassa tekee niin.

Haistoin jotain lämmintä ja mausteista ilmassa, ja tiesin välittömästi, että Kuthumi oli lähellä. Ilmeisesti hän oli jo puhunut Dr. Agonin kanssa. ”Tunnen”, kun Adamus tulee sisään, mutta itse asiassa ”haistan”, kun Kuthumi on läsnä. Tuoksu on yhdistelmä makea hedelmää ja eksoottisia mausteita. Hän tuoksuu kuin joulutee, jossa on häivähdys kanelia, kurpitsamaustetta, hunajaa ja appelsiinia.

”Namaste! Naa-maa-stee! Se olen minä, Kuthumi lal Singh.” Kylmänväreitä kulki ylös ja alas kehossani hänen äänestään olemukseni sisällä. Se toi välittömästi muistoja kerroista, jolloin olen kanavoinut aiemmin Kuthumia suurien ryhmien edessä. Energia huoneessa ja minussa muuttuu välittömästi, kun Kuthumi tulee sisään. Kaikki piristyy/keventyy – yleisö, huone, ilma. Kaikki tietävät, että seuraavan tunnin ajaksi he voivat siirtää vaikeutensa sivuun ja lähteä matkalle yhden kaikkien aikojen suurimman ylösnousseen mestarin kanssa. En ollut oikeataan valmis henkilökohtaiseen keskusteluun Kuthumin kanssa, koska minulla oli liian paljon tekemistä saavuttuani juuri Konaan, mutta tiesin, että hän oli nähnyt erityistä vaivaa löytääkseen minut, joten vedin syvään henkeä ja toivotin hänet iloisesti tervetulleeksi sisään.

”Cauldre”, hän puhutteli minua samalla nimellä kuin muut olennot, ”lähdetäänpä kävelylle.” Voi, miten Kuthumi rakastaakaan kävellä! Useimmat hänen shaumbroille kanavoimansa viestit sisältävät kävelytarinan. Mietin usein, kyllästymmekö koskaan kävelemään Kuthumin kanssa, mutta jokainen tarina jonka hän kertoo, on täynnä huumoria ja viisautta. Tiesin, että hän tarkoitti sitä kirjaimellisesti, joten laitoin kengät jalkaani ja aloin kuljeskella ympäri tiluksia Villa Ahmyossa täällä Havaijilla, Konassa – Kuthumi rinnallani ja Belle, monien elämieni aikainen koira, haistelemassa polkua edellämme.

Kuljimme jonkin aikaa hiljaisuuden vallitessa. Tiesin, että hänen tehtävänsä oli aloittaa keskustelu, ja hän tiesi, että tarvitsin muutaman hetken tunteakseni viimeaikaista ahdistustani. ”Rankkaa aikaa?” hän kysyi lopulta. ”Ei se ole mikään iso juttu … Selviän siitä. Oli vain yksi paha paikka”, vastasin, kieltäen täysin todellisuuden. En halua kenenkään olennon luulevan, etten pysty hoitamaan rooliani tässä elämässä. Kun tuota paksua palturia tuli suustani, kyyneleitä alkoi vieriä poskiani pitkin. ”Ilmassa on varmaan vulkaanista tuhkaa?” Kuthumi sanoi myötätuntoisesti hymyillen. Pitkän tauon jälkeen vastasin: ”Kuthumi, haluan vain tehdä oikein, mutten enää edes tiedä, mikä ”oikein” on. Tuntuu, että pystyn ajattelemaan vain: ”Mikä minussa on vikana?””

MMOV. Se on shambrojen kostaja/nemesis: ”Mikä Minussa On Vikana?” Se on heti ”kuka minä olen?” -lauseen vieressä niissä kysymyksissä, joita ei pidä koskaan esittää itselleen. ”Minä olen mitä olen, siksi kaikki on jumalaisessa järjestyksessä” pitäisi olla ainoa ajatus mielessämme.

Kun jatkoimme tiluksilla kävelyä, minusta alkoi tuntua pikku pojalta. Siitä on ikuisuuksia, kun olen tuntenut tällä tavalla, ja taas kerran ihmettelin, mikä minussa oli vikana. Miksi minusta tuntuisi yhtäkkiä  lapselta? Kenties se oli energeettinen kontrasti, kun verrataan Kuthumin mestarillista hehkua pieneen ihmisitseeni? Jotenkin Kuthumi tiesi, mitä tapahtui, ja heitti väliin: ”Eikö se ole miellyttävä tunne, Cauldre – tuntea, kuin olisi taas pikku poika?” Lakkasin kävelemästä voidakseni todella tuntea sitä. Minusta tuntui tietysti nuoremmalta, mikä tuntui myös raikkaammalta, ja oli vähemmän fyysistä ja mentaalista äkäisyyttä, mutta siinä oli jotain, mistä en pitänyt. ”Sulje silmäsi hetkeksi”, Kuthumi kehotti. ”Mitä tunnet?” Seisoin siinä pitkän aikaa silmät suljettuna, yrittäen tarttua tunteeseen, joka oli tuttu, mutta kuitenkin enimmäkseen piilossa.

Pystyin tuntemaan vain nykyhetken pulmani: ”Mikä minussa on vikana?” MMOV on varmasti Itse-epäilyn isä. Siinäpä vasta toimimaton perhe! Silloin oivalsin, että aivan kuten kypsällä ihmisitselläni nykyhetkessä, minulla oli samoja MMOV-tunteita myös nuorena poikana. Se oli seurannut minua läpi elämän kuin synkkä pilvi.

”Se on energiavirus”, Kuthumi sanoi otsa rypyssä. ”MMOV – tai ”wham-me”*, kuten kutsun sitä – liittyy seksuaalienergiavirukseen. Se on salakähmäinen pikku paskapää, koska se saa sinut uskomaan, että esität tuon kysymyksen tosissasi ja yrität löytää vastauksen, mutta ei ole vastausta. On vain lisää wham-me. Se on ollut kanssasi lapsuudesta saakka ja virrannut sisään myös entisistä elämistä.”

(*Suom. huom. keksitty sana joka ei ihan avaudu ja on hankala suomentaa. Se merkitsee sananmukaisesti ”jysäytä/pamauta minua”, josta on tehty substantiivi. Viimeistä kirjainta muuttamalla, vähän eri tavalla lausuttuna, merkitys olisi ”koettelemus, (odottamaton) takaisku”. Se voisi olla myös viittaus ”miksi minä”.)

Voin pahoin. Nyt minulla on yksi asia lisää käsiteltävänä, demoni menneisyydestä jota en edes tiedostanut. Milloin tämä loppuu? Mikä Minussa On Vikana? Arrgghhh!

”Voi, et ole ainoa, jolla on wham-me-virus, Cauldre. Se on shaumbroilla yhtä yleinen, kuin kirput romuliikkeen vahtikoiralla. Viime elämässäni minua ”jysäytettiin” päivittäin hermoromahdukseeni saakka, ja myös ruumiillistuneessa Oivaltamisessani se tuli takaisin aika ajoin ja yritti houkutella minut likaisiin uumeniinsa.” Hänen sanansa eivät auttaneet yhtään pahoinvointiini.

Kuthumi jatkoi: ”Yksi wham-men oireista on, että monet ihmiset – kuten sinä – yrittävät kompensoida sen tekemällä kovasti töitä, saavuttamalla paljon ja periaatteessa kuluttamalla itsensä loppuun. Taistelet sitä vastaan yrittämällä todistaa itsellesi lapsena, teininä ja aikuisena. Ajatustapa on, että menestyksen myötä voit todistaa itsellesi, ettei sinussa ole mitään vikaa, mutta se saa wham-men vaatimaan lisää todisteita. Monissa tapauksissa sinulla on lopulta enemmän epäilyksiä kuin koskaan ja sitten yrität vielä kovemmin todistaa itsellesi. Se on noidankehä.

”Toinen oire on ottaa itselleen ongelmia, jotka eivät ole oikeasti sinun, kummallisena tapana osoittaa, ettei sinussa ole mitään vikaa, koska pystyt käsittelemään enemmän kuin muut”, Kuthumi lisäsi. ”Shaumbroilla on tapana tehdä näin, oman kehonsa ja mielensä kustannuksella. He syyttävät itseään, no, sunnilleen kaikesta, ja sitten ihmettelevät, mikä heissä on vikana.”

Kun jatkoimme kävelyämme tiluksilla, mieleeni muistui varhaiset vuodet perheeni kanssa. Isäni oli alkoholisti, joten perhe-elämä oli hyvin toimimatonta. Minulla oli kuusi sisarta ja veljeä. Mietin aina, mitä minä tein väärin aiheuttamaan isäni juomisen, sisarusteni tappelemisen ja äitini toivon menettämisen. Näin erityistä vaivaa ollakseni ”hyvä poika” ja yritin olla perheen sankari ja saavuttaa menestystä joka tilaisuuden tullen. Oletin, että jos elämäni olisi kunnossa, se oikaisisi koko maailman.

”Ja miten se toimi sinulla?” Kuthumi kysyi luettuaan ajatukseni. ”Ei kovin hyvin, Kuthumi. Minusta tuntui luuserilta, koska en pystynyt pelastamaan edes itseäni. Liityin 17-vuotiaana armeijaan ja sanoin hyvästi vanhalle elämälleni."

"Ja ... ?" Kuthumi uteli.

”Vuosien saatossa yritin edelleen todistaa itselleni, mutta MMOV-demoni kävi päälleni myös uskomattoman menestyslistani myötä. Itse asiassa, se ei antanut koskaan tunnustusta menestyksistä, vaan oli fokusoitunut ainoastaan epäonnistumisiin.”

Kuthumi poimi appelsiinin yhdestä puusta ja piti sitä nenänsä alla, haistellen raikasta tuoksua. ”Riippumatta siitä, miten monta oppiarvoa jollain ihmisellä on, tai miten paljon rahaa hän ansaitsee, tai miten hyvin hän hoitaa perhe-elämänsä, tai miten paljon hyväntekeväisyyttä hän tekee, ”Mikä Minussa On Vikana” -demoni ei ole koskaan tyytyväinen saavutuksiin ja statukseen. Voit kiivetä koko elämäsi ajan korkeimmille vuorille ja silti sinua ”jysäytetään”.

”Ja tässä on vaikea osa”, Kuthumi sanoi matalalla äänellä. ”Se ilmenee vielä voimakkaampana henkisessä elämässä kuin jokapäiväisessä elämässä. ”Olenko oikeasti valaistunut? Miksi en pysty parantamaan itseäni ja muita? Miksi minulla ei ole täydellistä selkeyttä? Miksi en tunne täyttymystä? Miksi olen yksinäinen?” Henkinen puutarhasi on hedelmällinen maaperä MMOV-rikkaruohoille. Niin paljon kuin hoidatkin henkistä puutarhaasi, wham-me-rikkaruohot näyttävät kasvavan nopeammin kuin kukat ja puut.

”Dr. Agon kertoi minulle, että olet tehnyt paljon Sallimista”, Kuthumi totesi, kun hän lopulta söi appelsiinin. Silloin istuimme jo penkillä Shaumbra-paviljongin vieressä. ”Olet tuonut paljon uutta valoa itseesi, ja sinulla oli odotuksia niistä muutoksista, joita pitäisi tapahtua. Valosta huolimatta jouduit ”Mikä Minussa On Vikana” -pohdintaan, koska kehosi ja mielesi tuntuivat olevan poissa tasapainosta. Mitä luulit tapahtuvan?"

Melkein möläytin suustani sanat ”en tiedä”, mutta olin viisaampi. Jos joskus haluat ärsyttää Adamusta tai muita ylösnousseita mestareita, sano vain ”en tiedä”. Sen sijaan vastasin: ”Odotin asioiden tulevan helpommiksi Taivaan ristin jälkeen. Sallin enemmän valoa, ja tekemällä sen odotin kaiken hellittävän. Odotin valon tyynnyttävän kehoni ja mieleni. Kuitenkin huomaan itselläni olevan enemmän kipuja ja särkyjä kuin koskaan ja vähemmän selkeyttä.”

Sitä en sanonut, että kannoin kaunaa Adamukselle. Laitoin itseni likoon Taivaan ristin kanssa. Se kuulosti suureelliselta tuolloin, mutten pidätellyt tai suodattanut mitään informaatiota, mitä kanavoitiin kauttani. Annoin sen tulla ulos suustani kaikkien shaumbrojen kuultavaksi. Ja tässä sitä ollaan, melkein vuotta myöhemmin. Onko tilanne yhtään parantunut shaumbroilla tai maailmassa?

Kuthumin lempeällä avustuksella pystyin lopulta pääsemään ydinongelmiin. MMOV-demonissani oli oikeasti kyse Taivaan ristin jälkimainingeista. Halusin, että jokaisella shaumbralla on ilontäyteisiä päiviä ja maailmassa huomattavia positiivisia muutoksia. Kuitenkin näin yhden vaikeimmista vuosista shaumbroilla ja maailman, joka on täynnä toivottomuutta.

”Se oli Apokalypsin alku, Cauldre. Hyvin yksinkertaisesti sanottuna, se oli uuden aikakauden alku tällä planeetalla. Se on suurten totuuksien ja metafysiikan löytämisen aikaa, suurten mysteerien paljastumisen aikaa. Tämä merkitsee myös mullistuksen, muutoksen ja uudelleenkalibroinnin aikaa. Kukaan ei sanonut, että olisi helppoa 22.3.2023 jälkeen. Itse asiassa maailmalle yleisesti se on koettelevaa aikaa.”

Sylkäisin maahan vastauksena Kuthumin sanoihin. Tätä en halunnut kuulla. Minut johdatettiin uskomaan, että taivaat avautuisivat ja olisi paljon helpompaa tuoda valoamme ja jumaluuttamme tähän maaulottuvuuteen. Toisin sanoen, enemmän valoa = enemmän selkeyttä, ja pohjimmiltaan helpompaa elämää, ainakin shaumbroilla ja heränneillä ihmisillä ympäri planeettaa.

”Cauldre, tunne sisäistä valoasi”, Kuthumi houkutteli. ”Onko sinulla enemmän valoa kuin vuosi sitten? Vastaus on kyllä tai ei.” Ajattelin sitä pitkän aikaa, punniten hyvää ja huonoa. Lopulta huokasin syvään ja sanoin: ”Minulla on ehdottomasti enemmän valoa kuin vuosi sitten. Mutta Kuthumi, vaikka tiedän, että sitä on, vähän jos yhtään siitä on ulkoistunut. Se on kuin kirkas lamppu, joka on vangittu kaappiin. Olen tekemisissä valon kanssa sisälläni, epäilemättä, mutta se ei ole ilmentynyt ulkoiseen elämääni. Itse asiassa tuo valo aiheuttaa paljon stressiä ja epämukavuutta kehooni ja mieleeni. Ei mene päivääkään, jolloin en ajattele, Mikä Minussa On Vikana.”

Tässä kohtaa uusia kyyneliä vieri poskilleni. Belle tuli makaamaan jalkojeni juureen. Ilma ympärilläni tuli hyvin hiljaiseksi. Saatoin tuntea sisäisen valoni säteilevän koko komeudessaan. Edes MMOV ei voinut ottaa sitä minulta. Olin Sallinut sen syvimmästä ja aidoimmasta osastani, ja se oli siinä. Mutta mitä nyt?

”Se, että olet tietoinen tästä uudesta valosta, on ensimmäinen askel”, Kuthumi sanoi. ”Se on erilaista kuin se rajoittunut vanha valo, johon olet tottunut. Vanha valo jota olet käyttänyt kaikkien elämiesi ajan, on kuin hehkulamppu verrattuna uuteen LED-lamppuun. LED on paljon tehokkaampi ja loistaa kirkkaammin paljon vähemmällä energiakulutuksella. Tätä vertausta käyttäen, vaihdat kaikki sisäiset hehkulamppusi LED-valoiksi ja samaan aikaan päivität kaikki johdotuksesi. Oletit aiemmin, että sinulla olisi enemmän hehkulamppuja, muttet koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että saisit uutta ”teknologiaa”. Ja kun asiat eivät tapahtuneet niin, kuin luulit niiden tapahtuvan, oletit, että sinussa oli jotain vikaa.

”Ja vielä yksi asia, ennen kuin jätän sinut rauhaan. Osa sinua vastustaa tätä uutta valoa, koska se on ”tuntematonta”. Vanha itsesi pidättelee, koska sitä pelottaa uuden valosi suurenmoisuus ja taikuus. Osa sinua miettii, oletko valmis päästämään sen irti ihmiselämääsi, joten olet pitänyt sen kaapissa. Oletko valmis päästämään sen ulos, ei vain itseäsi varten, vaan kaikkien ympärilläsi olevien nähtäväksi?”

Ajattelin kaikkea, mitä Kuthumi oli sanonut. Hän oli ehdottomasti oikeassa. Minulle oli ok enemmän vanhaa valoa, mutta olin epävarma, mitä tapahtuisi, jos päästäisin uuden valon ulos. Olin pitänyt sen piilossa sisällä.

”Cauldre, tämän yhden kerran sinulla ei ole vaihtoehtoa. Se tapahtuu. Kohtalo on jo koputtanut ovellesi, ja tuo ovi avautuu ihmiskädellä tai ilman sitä.”

Tuolla hetkellä Kuthumi hävisi, jättäen taakseen vain appelsiininkuoret. MMOV ei löytynyt mistään, mutta tiesin, ettei ollut viimeinen kerta, kun tämä paskapää yrittäisi vetää minut alas. Kenties seuraavalla kerralla säteilisin vain uutta valoani tuohon demoniin ja jatkaisin kävelemistä elämääni todelliseen, mestarilliseen Kuthumi-tyyliin.

Olemme maailman uusi valo. Ne jotka seuraavat meitä, eivät kulje pimeässä, vaan heillä on uutta elämän valoa.

***

 

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001 omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.