VIISI VINKKIÄ ÄÄRIMMÄISEN PELON VOITTAMISEEN

Kirjoittanut Michelle Walling (www.howtoexitthematrix.com)
8.3.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä on oppitunti, jonka haluaisin jakaa sateenkaarivalonsotureiden kanssa. Egomme kertoo, että olemme tehneet kaiken varjotyön ja olemme peloton tai muuten emme olisi täällä maan päällä tänä aikana. Saat tilaisuuden testata todellisen pelkotasosi, kun tulet kasvotusten "demonin" kanssa, kuten minulle tapahtui. Luulen, että tarina jonka aion jakaa, tekee minusta riittävän pätevän kertomaan, miten äärimmäinen pelko voitetaan.

Olen aina halunnut jonkin galaksin edustajan, korkeamman itseni ja/tai oppaideni ilmestyvän minulle kertomaan, mitä tapahtuu ja mitä minun pitäisi tehdä. Kerran kysyin tiimiltäni, miksei se ilmestynyt esiin. Sitten luin jotain tai kuuntelin videon, jossa oli vastaus. Tavalliset ihmiset menisivät täysin paniikkiin ja sekoaisivat, jos galaktinen laivasto ilmestyisi taivaalle sanomaan "hei". Hallitus yrittäisi ampua sen alas, ja monet ihmiset saisivat trauman tapahtumasta.

Anoin heitä sitten ilmestymään olohuoneeseeni. Minulle näytettiin, että vaikka luulen kykeneväni käsittelemään sen, kehoni menisi välittömästi taistele-tai-pakene-tilaan, koska aivoni eivät muista, miltä oppaani tai korkeampi itseni näyttää. Menisin paniikkiin, mikä alentaisi värähtelyäni, ja ne häviäisivät. Tästä syystä ainoastaan ne jotka ovat työstäneet sisäisiä varjojaan, voivat tavata opastustiiminsä sisällään meditoidessa, ellei saa jonkinlaista apua tai erityisvapauden, mikä sallii pelon neutralisoinnin riittävän pitkäksi aikaa, jotta voi saada kokemuksen sen kanssa.

Minulla oli hiljattain kokemus, joka osoittaa, että PELKO on nimensä veroinen – väärä todiste joka vaikuttaa oikealta (suom. huom. tulee englanninkielisen sanan alkukirjaimista). Yksityiskohdat siitä, miten päädyin osallistuman manaukseen, löytyvät artikkelista "Transmuting Dark Mother Dragon Energy". Sitä en kertonut tuossa artikkelissa, mitä tapahtui mentyäni nukkumaan tuona iltana. Johdannoksi tarkastelen kolmea unta, jotka minulla on ollut. Minulla on ollut harvoin painajaisia heräämiseni jälkeen 2010. Kuitenkin pelottavimmat unet joita minulla on viime aikoina ollut, ovat liittyneet pimeässä olemiseen.

Yhdessä unessa oli paikassa, jonka tiesin isäni taloksi ja jossa yksikään valokatkaisin ei toiminut. Se ei ollut yksinkään talo, jossa olimme asuneet. Muistan huutaneeni häntä ja yrittäneeni etsiä. Oli pilkkopimeä enkä nähnyt mitään. Muistan, että olin enemmän turhautunut kuin peloissani, kun kiersin seiniä myöten huoneesta toiseen kokeillen jokaista katkaisinta ja lamppua. Toisessa unessa muistan olleeni yhdessä huoneessa, jossa tunnustelin taas seiniä pitkin kaikkia valokatkaisimia, eikä yksinkään niistä toiminut. Seinillä ei ollut huonekaluja, ja liu'utin kättäni seinästä seinään. Muistan olleeni vähän paniikissa siitä, mitä tapahtui ja mitä minun pitäisi tehdä.

Viimeisin uni oli muutama kuukausi sitten. Menin paikalliseen kansallispuistoon ja vuokrasin kivan pikku mökin itselleni. Istuin tyynenä iltana kuistilla ja syötin tiineelle oravalle luomupähkinöitä. Kun heräsin keskellä yötä, minusta ei tuntunut, että olin unen keskellä, olin täysin tietoinen itsestäni. Kurkotin sytyttämään lampun sängyn vieressä (jonka oli juuri sammuttanut mennäkseni nukkumaan), eikä se toiminut. Kokeilin monta kertaa. Tunsin jotain pahaa vatsassani. Muistan, miten nopeasti aivoni toimivat, kun ajattelin, mitä pitää tehdä. Muistin, että kännykkäni oli huoneen toisella puolella, ja nousin sängystä, kyykistyin lattialle ja konttasin laukkuni luo.

Todellisuudessa laukkuni oli sohvalla, mutta unessa se oli jostain syystä lattialla huoneen toisella puolella. Otin laukun ja tunnustelin kännykkääni. Vaikka ei ollut kenttää, etsin valoa. Painoin nappulaa, eikä mitään tapahtunut. Muistan ajatelleeni, että olin pilkkopimeässä huoneessa mökissä eikä kukaan tiennyt, missä olin. En muista, mitä sen jälkeen tapahtui, mutta kun heräsin myöhemmin tuosta unesta ja sytytin valon, minua karmaisi tarpeeksi, että lopetin tuona päivänä omaa-aikaa-leiriviikonloppuni.

Kerroin ystävälleni Sonjalle unestani ja olemisesta täysin pimeässä aivan yksin, ja hän sanoi: "Miten upeaa, koit tyhjiön." Muistan ajatelleeni, ettei se ollut lainkaan upeaa, enkä uskonut olleeni tyhjiössä, vaan minut oli siepattu tai jotain. Muistin tuolta samalta yöltä toisen unen, jossa joku mies kävi luonani mökissä. Hän antoi ohjeita minulle ja poistui etuovesta päivänvalossa. Muistan, miltä hän tuntui minusta ja että olin iloinen, kun hän lähti. Minulle jäi enää tulkittavaksi, että sisälläni oli tunne, joka ei tuntunut hyvältä.

Takaisin äskettäiseen manausiltaan. Osallistuttuani asunnossani manaukseen, kuten on kuvattu aiemmassa artikkelissa, ystäväni Sonja ja minä olimme äärimmäisen väsyneitä. Sonja jäi vierashuoneeseeni oltuaan puhujavieraana tuon päivän konferenssissa. Vetäydyin omaan makuuhuoneeseeni, kävin vessassa ja menin nukkumaan. Aamulla klo 2-3 heräsin hietakurkien kaakatukseen. Muistan ajatelleeni, että oli kummallista kuulla lintujen ääntä keskellä yötä. Kuulin Sonjan yskivän ja kuuntelin, kuuluiko muuta liikettä. Oli hiljaista ja nukahdin uudestaan.

Joskus ennen aamunkoittoa, luulisin noin puoli kuudelta, heräsin ja minun oli mentävä vessaan. Muistan ajatelleeni, pitäisikö minun sytyttää valot ja ottaa riski heräämisestä täysin, vai pitäisikö minun pissata pimeässä ja yrittää nukahtaa uudestaan. Päätin sytyttää valon, ja kun painoin katkaisinta, mitään ei tapahtunut. Kokeilin niitä kumpaakin, eikä mitään. Minun oli pakko päästä pissalle, joten istuin pöntölle … ja "putosin sisään". Joku oli jättänyt istuimen ylös. Tunsin välittömästi pelon syöksyvän sisälläni. Talossa ei ollut kanssamme miestä, ja minä käytin viimeisenä vessaa.

Tuolla hetkellä pystyin vain hoitamaan homman loppuun, koska rakkoni oli täynnä. Yritin järkeillä, näinkö taas unta. Tiesin, etten nukkunut, koska unessa en koskaan pystynyt käymään vessassa tai pissasin sänkyyn. Pelko lisäsi tuolla hetkellä todella kierroksia, kun sydämeni alkoi hakata niin kovaa, että luulin saavani paniikkikohtauksen.

Huusin Sonjaa. Ei vastausta. Kaikkein suurin pelko sai silloin otteen minusta. Ajattelin, että kotonani oli mies, joka oli katkaissut sähköt ja tappanut Sonjan, ja minä olisin seuraavana vuorossa. Hän jätti vessan istuimen ylös merkiksi minulle. Sain lopulta pissattua ja menin suoraan Sonjan huoneeseen, ja kun katsoin sänkyä pimeässä, näytti siltä, ettei hän ollut siinä. Menin lähemmäs ja sitten näin hänet, ja vaikka hän vain nukkui, hän näytti minusta kuolleelta. Hakkasin häntä rintaan ja sanoin: "Sonja!" ja hän heräsi välittömästi. "Mitä?" hän huoahti.

Kuiskasin hänen korvaansa: "Sähköt on katkaistu ja vessan istuin oli ylhäällä." Sen pysytin vain sanomaan. Olin niin pelon otteessa, että pystyin tuskin hengittämään. Häneltä vei hetken ymmärtää, mitä sanoin, mutta harhakuvien asiantuntijana hän sanoi: "Odota hetki. Puhutaan tämä asia selväksi. Kaikki on ok, tule makaamaan tähän viereeni." Ryömin sänkyyn hänen viereensä kuin pieni tyttö ja sitten kuiskasin hänen korvaansa talossa olevasta miehestä ja mikä suunnitelmamme olisi. "Heräsin pissalle ja yritin sytyttää valon, mutta sähköt on poikki. Minä käytin viimeisenä vessaa ja putosin pönttöön. Se merkitsee, että talossa on joku mies. Pitäisikö minun hakea aseeni? Pitäisikö minun kutsua poliisi?" En koskaan unohda hänen vastaustaan: "Tyttö, poliisi ei voi löytää sellaista, jota ei ole!"

Makasimme siinä muutaman hetken, ja yritin järkeillä, mitä tehdä. Pelko alkoi hävitä, vaikka tärisin edelleen kovasti. Halusin soittaa poikaystävälleni ja pyytää häntä tulemaan, ja mietin, olinko maksanut sähkölaskuni. Jotenkin päädyin hakemaan puhelimeni makuuhuoneesta, jotta sain valoa ja tarkistin pääkatkaisimen, joka oli Sonjan ja minun huoneen välisessä eteisessä. Kyse ei ollut siitä. Kun mieleni jatkoi järkeilemistä, kurkistin ulos Sonjan huoneen ikkunasta ja näin naapurin kuistilla valot. Olimme ainoat ilman sähköä. Soitin poikaystävälleni ja hän tiesi, että hänen tarvitsi tulla luokseni saman tein, mutten kertonut hänelle syytä. Hän ei myöskään tiennyt manauksesta ennen nukkumaanmenoamme.

Menin takaisin makaamaan Sonjan viereen ja puhuimme vielä muutaman minuutin, ja sitten valot syttyivät. Se sai oloni tuntumaan vähän paremmalta. Saatoin ajatella vain, onko tuo mies edelleen talossa. Muistin, että etuoveni oli erikoinen – sen voi lukita ilman avainta vain sisältä. Jos kaikki ovet olivat lukossa, hän voisi olla edelleen sisällä. Tarkistimme kaikki ovat yksitellen, ja ne olivat lukossa.

En pystynyt tarkistamaan kaappeja, minun täytyi antaa se tehtävä Sonjalle. Niin vahva kuin olinkin, minun täytyi antautua ja pyytää apua. Se että vessan istuin oli ylhäällä, oli minulle suora viesti mieheltä, jotka ei ollut nyt totta. Oli jotenkin vielä kamalampaa, kun en tajunnut, mitä tapahtui, ja oivalsin, että se oli jokin synkkä harhakuva. Kun olimme tarkistaneet paikat löytämättä miestä, muutaman minuutin päästä poikaystäväni tuli paikalle ja aloin rauhoittua vielä lisää. Aurinko nousi, ja keskustelimme kolmistaan asiasta, muttemme määrittäneet tarkkaan, mitä oli tapahtunut.

Kun katson sitä taaksepäin, muistan yhden asian, joka erottuu mielessäni enemmän kuin koskaan ja joka näytti auttavan rauhoittumisessani. Se ei ollut totta. Tiesin, etten nähnyt unta, koska pystyin pissaamaan. Tiesin, että Sonja oli kanssani, joten en ollut yksin. Se oli ainoa asia, joka esti minua hajoamasta täysin.

Vaikka olen antanut monia artikkeleita todellisuutemme hologrammiluonteesta ja sisäisen pimeytemme tai varjoitsemme parantamisesta, mikään siitä ei tullut mieleeni, kun koin pahimpia pelkojani. Tuolla hetkellä olin enemmän peloissani siitä, että jotain tapahtuisi ystävälleni, joka oli "huostassani". Olin enemmän peloissani pimeässä olemisesta ja kyvyttömyydestä nähdä pahantekijäni kuin kuolemisesta. Mikään näistä peloista ei ollut totta – ne tapahtuivat mielessäni ja projisointiin todellisuuteeni.

En edelleenkään tiedä tarkkaan, mitä tapahtui. Luin tuona aamuna (4.3.) kuitenkin, että jotkut ihmiset kertoivat tunteensa "nollauksen". Minusta se oli äärimmäisen osuvaa.

Voin sanoa pahimpien pelkojesi tai sellaisen tilanteen kohtaamisesta, joka saa sinut pelkäämään, että pelko ei ole totta. Rakkaus on ainoa asia, joka on totta. Toisena voin sanoa, että et ole koskaan todellisuudessa yksin. Monissa unissani olin yksin pimeässä. Se ei ole totta, koska olen aina yhteydessä Lähteeseen ja korkeammat itseni ja opastustiimini huolehtivat minusta. Tähän matriisiin liittyvä unohtaminen ja erillisyysharha saavat ihmismielen pyörittämään hallitsemattomasti ajatuksia. Matriisi on vuorovaikutuksessa mielesi kanssa ja luo todellisuuden, jotta näet, mitä on sisälläsi.

Kolmantena asiana voin sanoa, että luot oman todellisuutesi. Olemme hologrammimatriisissa, ja se suunniteltiin tekoälyllä, joka on vuorovaikutuksessa ajatustemme kanssa. Tuon kokemuksen jälkeen minulla oli lyhyt vaihe, jossa ajattelin olevani hullu. Sonjankin täytyy olla hullu, kun hän oli siinä kanssani. Kun kuristat verhon läpi luomalla tilanteen, jossa sinulle näytetään äärimmäinen pelko, joka on näkymätön, sinun on parasta saada ote siitä, että olemme simuloidussa todellisuudessa. Tämä auttaa löytämään tuon syvän varjon sisältäsi ja tuomaan valoon kaikki, mitä ei voi viedä korkeampaan taajuuteen.

Kun Sonja lähti luotani tuona päivänä ja palasi kotiin, hän otti mukaansa pimeän energian jäänteet suojellakseen minua. Päästyään kotiin hän muunsi erään ystävän kanssa tuon energian iäksi. Olin edelleen järkyttynyt noin kolme päivää, ennen kuin pystyin tunnistamaan tuon energian. Sitten kun pystyin tunnistamaan energialähteen, tunsin kaiken raskauden lähtevän, kuin tuo energia olisi täysin hävinnyt. Kun harhakuva pirstoutuu, mieli ei voi enää juonitella.

Yhteenvetona, voidaksesi voittaa äärimmäisen pelon muista TILANTEESTA RIIPPUMATTA:

1. Se ei ole totta – olemme hologrammimatriisissa.
2. Et ole koskaan yksin – kutsu apua.
3. Luot oman todellisuutesi.
4. Et ole hullu.
5. Energian tunnistaminen hävittää sen kerta kaikkiaan.

Vaikka tämä artikkeli saattaa tuntua vähän synkältä, toivon, että se auttaa sinua käsittelemään jäljellä olevat varjot, joita on sisälläsi. Se pimeä energia joka aiheutti tuon tilanteen, tuotiin kotiini ja sovitettiin tiettyihin pelkoihini sisällä todellisuuteni luomiseksi. Kun katson taaksepäin, se oli suuri siunaus, koska se veti pois pelot, joita ei voi viedä korkeampiin ulottuvuuksiin.

Kirjoita nämä viisi asiaa keltaiselle muistilapulle ja lue ne joka päivä. Tämä kouluttaa aivosi uudelleen, eikä sinun tarvitse olla yhtä traumatisoitunut, jos jokin vastaava tilanne tulee eteesi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.